Puutarhuri Sami Pihkoluoma

Puutarhuri Sami Pihkoluomalla, Pinsiön taimiston ja Partolan kukkatalon omistajalla, on vastaus heti valmiina.

– Väristä ennen kaikkea. Hyvinvoivan taimen lehdistö on terveen tummanvihreää, oli se sitten havu- tai lehtikasvi. Oma lukunsa ovat tietenkin kirjavat tai värikkäät lajikkeet.

Alkukesästä kasvin on myös oltava elinvoimainen ja hyvässä kasvussa. Jos lehdet eivät vielä ole puhjenneet, Sami kehottaa varmistamaan, että edellisvuoden kasvu on ollut tuuheaa ja terhakkaa. Jos versot ovat pitkät ja hontelot, kasvia on todennäköisesti kasvatettu typpilannoituksen voimalla – kestävyyden kustannuksella.

Pensailla versojen määrä ja vahvuus ovat myös tärkeitä ominaisuuksia. Mitä enemmän versot ovat haaroittuneita ja mitä paksumpia ne ovat, sitä laadukkaammasta taimesta on kyse.

Ennen ostopäätöstä Sami neuvoo vielä tutkailemaan, näkyykö taimessa tauteja tai tuholaisia. Jos niitä löytyy kasveista, se ei lupaa hyvää. Kirvoihin ei puutarhurin mielestä kuitenkaan liiemmin kannata kiinnittää huomiota, niitä tulee ja menee.

– Myös jo itse myymälä kertoo taimesta paljon. Jos siellä kastellaan ja lannoitetaan eli pidetään huolta kasveista, voi asiakas suhtautua levollisemmin taimivalintoihinsa.

Hyvin hoidetussa taimessa ei ole nuutuneita lehtiä tai versoja, eikä siitä löydy kuivuneita versojakaan.

Suomalainen taimi kestää

Kotimaisia, Suomessa viljeltyjä ja maamme kasvuoloihin sopeutuneita taimia myydään vuosi vuodelta enemmän, ja Samin mielestä ne sopivatkin kestävyyttä arvostavalle pihanomistajalle.

– Ulkomaisia puuvartisia taimia hankittaessa täytyy jo ostovaiheessa ymmärtää, että ne eivät välttämättä menesty meillä. Se on vähän sama kuin jos lapsuutensa Kuubassa viettänyt ihminen yhtäkkiä päättää tulla Pohjolaan. Kylmä siinä tulee.

Suurin osa Suomeen tuotavista taimista on peräisin Hollannista, Saksasta ja Tanskasta, missä on pidempi kasvuaika kuin meillä. Niinpä kasvit myös varttuvat siellä nopeammin. Sami kertoo, että keskenään samankokoisista kasveista ulkomainen taimi on nuorempi kuin kotimainen lajitoverinsa ja siksi vaatii enemmän osaavaa hoitoa.

– Kotimainen, vankkaversoinen kasvi on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto. Sen kasvuunlähtö on yleensä parempi kuin ulkomaisen taimen.

Ainoastaan ryhmäruusuja, useimpia köynnöksiä sekä havukasveista etenkin tuijia ja marjakuusia halajava joutuu tukeutumaan ulkomaiseen tuotantoon, Suomessa näitä kasveja ei viljellä.

Syvät istutuskuopat

Kun oikea taimi on saatu ostettua, se istutetaan mahdollisimman pian. Sami neuvoo menemään taimikauppaan siinä vaiheessa, kun pihan pohjustustyöt ja salaojitukset on tehty valmiiksi. Kasvualustaan on hänen mielestään syytä panostaa ja irtomultaa ostettaessa vaatia siitä takuutodistus.

– Itse istuttaminen on sinänsä simppeli juttu. Eri kasvit vaativat erisyvyisiä istutuskuoppia. Aina niitä ei ymmärretä tehdä riittävän suuriksi. Esimerkiksi puulla kuopan pitäisi olla noin metrin syvyinen, pohjaltaan koveran muotoinen. Puu kannattaa myös tukea, jotta se juurtuu kunnolla.

Istutuksen yhteydessä on tärkeää muistaa kastella taimet perusteellisesti. Sen jälkeen pidetään 3–7 päivän tauko. Etenkin ensimmäisenä kesänä huolehditaan, että kasvi ei pääse kuivahtamaan kertaakaan.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.