Kevätkukinnan hurmaa varastolle johtavan pihapolun varrella sinililjojen, helmililjojen ja esikkojen myötä.

Ihastuin vanhaan pihaan, mutta se kaipasi harvennusta. Sen kunnostamisesta tuli minulle uusi haaste, josta uskoin selviytyväni, sillä olen harrastanut jo vuosikausia puutarhan hoitoa. Naapurin puolelta kaadettiin tontin rajalta puita ja kolmasosa tontin vanhojen omenapuiden oksistosta karsittiin. Ne kukkivat varsin komeasti ja antavat vielä kovasti satoa. Kaikkien puiden lajikkeita en edes tiedä, Anneli Sjöholm kertoo.

Tontin maa-aines on syvämultaista, mutta hyvin savipitoista. Sen keventämiseksi aloitettiin kompostointi heti kahdella suurella lämpökompostorilla. Maa-analyysin mukaan maa ei kaivannut kalkkia, vain vähän kevätlannoitusta.

Muuntuva piha. Sjöholm on seurannut mielenkiinnolla, mitä kaikkea vanhasta pihasta nousee, kun pohjakasvillisuus on saanut taas riittävästi valoa. Pihassa kukkivat suuri jasmiinipensas ja monet tutut, vanhoille pihoille tyypilliset perennat ilahduttavat pihan hoitajaa. Erityisen kaunis perenna on suuri sitruunankeltainen kultahelokki.

Piha muuntuu pitkin kesää. Kesä alkaa jo toukokuussa, kun paksurunkoiset omenapuut puhkeavat täyteen kukoistukseensa. Koko piha on silloin kuin valkoisen pitsipeitteen verhoama. Omenapuiden alla kukkivat sadat narsissit, helmililjat, sinililjat ja matalat, aikaiset tulppaanit. Sipulikasvien väripalettia täydentävät vielä keltaiset ja oranssinkeltaiset esikot, siniset kevätkaihonkukat ja lemmikit. Alkukesän kukintaan kuuluvat myös keltakukkaiset vuohenjuuret, keltainen helokki sekä siniset ja valkoiset kurjenmiekat. Pihapensaista kukkivat tuolloin komeasti sireenit, jättikokoinen valkokukkainen jasmiinipensas ja keltakukkainen onnenpensas. Jo kesäkuussa alkaa pensasruusujen hurmaava kukinta.


Inspiroidu vanhan puutarhan kuvista >

Upeat pionit hehkuvat heinäkuussa pitkässä perennapenkissä. Penkin reunakasveina ovat matalat kurjenpolvet ja jättipoimulehdet. Hehkuvansinistä kukintaa tuovat peurankellot ja vanhanajan tunnelmaa lisäävät sormustinkukat, lupiinit ja tummat tulikukat, punertavat tähtiputket, konnanyrtit ja jalopähkämöt. Vanhat punasävyiset syysleimut, vaaleansiniset ja keltaiset saksankurjenmiekat, värimintut ja keltaiset jaloruusut tuovat oman osuutensa näyttäviin perennapenkkeihin.

Erityisen rakkaita ovat erilaiset kärhöt, joita pihassa on kymmeniä eri aikaan kukkivia lajeja. Keväällä aloittavat kukintansa pienikukkaiset alppi- ja kruunukärhöt, keskikesällä kukkivat tiukukärhöt ja viinikärhöt. Suurikukkaiset jalokärhöt avautuvat niiden jälkeen ja niiden kukinnasta saa nauttia koko loppukesän.

– Kärhöjä voi kasvattaa monella tavalla. Ainoa paikka ei ole suinkaan seinänvierusta, sillä esimerkiksi matalakasvuisia lajeja voi istuttaa perennapenkkiin. Kärhöt sopivat myös rinnetontilla kallion päälle tai omenapuiden runkoja vasten kiipeilemään. Olen istuttanut niitä myös sukulaiseni tekemien harjateräksisten tukirakenteiden ja pajupyramidien varaan. Näin versot saavat valoa joka puolelta. Alppikärhöt ja kruunukärhöt olen istuttanut talon seinustalle harvasilmäistä tukiverkkoa vasten.

Anneli neuvoo istuttamaan paksujuuriset jalo- ja viinikärhöt aina tarpeeksi syvälle. Istutuskuopan tulisi olla 60 senttiä syvä ja 60 senttiä leveä. Kasvualustan hän parantelee lannoitetulla turpeella ja lisää kuopan pohjalle syysravinnetta ja vähän kalkkia. Kärhöjen eteen on hyvä istuttaa varjostavaa, matalaa kasvillisuutta, kuten perennoita, jotta versot eivät kuivuisi poutasäällä.

– Ohutjuurisia lajeja, kuten alppi- ja kruunukärhöjä ei tarvitse istuttaa niin syvälle. Annan kärhöille kerran viikossa kukinta-aikana punaista kastelulannoitetta, samaa vielä syksyllä. Yhdestä kannullisesta riittää lannoitetta parille kasville. Syksyllä kukkien kuihduttua leikkaan jalo- ja viinikärhöjen versot noin metrin korkeuteen. Usein nekin versot paleltuvat, mutta syvään istutuksen ansiosta versot lähtevät kyllä uuteen voimakkaaseen kasvuun. Alppi- ja kruunukärhöjä ei tarvitse leikata; silloin voi leikkauksen tehdä, jos ne kasvavat liian suuriksi, Anneli neuvoo.


Upeiden jalokärhöjen kukinta jatkuu puutarhassa pitkälle syksyyn.

Pensasruusut ovat helppoja ja näyttäviä. Anneli Sjöholm suosii pihassaan myös erilaisia pensasruusuja, joista osa kukkii koko kesän. Osalla on myös koristeelliset kiulukat syyspihaa kaunistamassa. Vanhojen pensasruusujen hoitaminen ei vaadi juuri muuta kuin kuivien oksien karsimisen maan rajasta talven jälkeen. Näitä ruusuja ei tarvitse leikata vuosittain, eivätkä ne kaipaa talvisuojausta. Niiden juurelle voi istuttaa keväällä kukkivia sipulikasveja, jotka kuihtuvat ennen ruusujen avautumista.

Sjöholmin pihassa kukkivat suurina kasvustoina ranskanruusuihin kuuluvat valamonruusut (Rosa gallica ’Splendens’) sekä vanhojen pihojen perusruusu, romanttinen juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’). Myös herkkä vaaleanpunainen mustialanruusun (Rosa ’Minette’) löytyy puutarhasta. Anneli on istuttanut edellisten lisäksi kerrannaiskukkaiset ’Poppius’-, ’Aurora’- ja ’Red Nelly’- tarhapimpinellaruusut (Rosa pimpinelifolia) ja tummakukkaiset kurtturuusut (Rosa rugosa). Uusia rugosa-ruusuja ovat ’Snow Pavement’ ja ’Ritausma’ . Vanhaan pihaan omiaan ovat myös löytöruusut ’Ruskela’ ja ’Tunnelitie’. Erityisen kaunis ranskanruusu on tummanpunaisena hehkuva ’James Mason’.

Puutarha loistaa värikkäänä vielä elo-syyskuussa suurikukkaisten jalokärhöjen kukkiessa. Silloin monet kesäköynnöksetkin ovat kauneimmillaan säleikköjä ja pajupunoksia verhotessaan. Pihassa saa syksyllä ihastella vaaleanpunaisten malvojen, daalioiden ja lähes mustien salkoruusujen kukintaa. Tähän aikaan myös ruukkuihin istutetut kesäkukat näyttävät parhaat puolensa. Kun tätä kaikkea katselee, unohtaa kokonaan kesän päättymisen. Pihaprojektit jatkuvat Sjöholmilla myös tulevina kesinä, sillä suunnitelmissa on vesiaiheen rakentaminen omenatarhaan.


Klikkaa tästä ja inspiroidu puutarhan kuvista >