Aurinkoisena keskikesän päivänä Taina Pietarisen lähes koko takapihan kokoinen perennamaa hulmuaa leppeässä tuulessa kaikkine väreineen. Jaloritarinkannukset ja nauhukset kohoavat muita ylemmäs, ja kärhöt kieppuvat telineissään perennameren keskellä. Myös Tainan mittava akileijakokoelma on täydessä komeudessaan.

Isäntä Unto Pietarisen äänessä on hivenen ylpeyttä hänen arvioidessaan vaimon kukkapenkin olevan lähes 200 neliön kokoinen.


Jalokärhö ’Valge Daam’.

Koivikolta lisää tilaa

Ylämyllyllä, Joensuun liepeillä sijaitseva tontti on kuivaa hiekkakangasta, jota Taina parantaa kompostoidulla karjanlannalla ja lehdillä. Perennamaat hän on perustanut samoilla aineksilla, sekoittamalla syksyn lehdet ja lannan suuren montun pohjalle. Talven jälkeen niistä sukeutuu muhevaa multaa.
– Perennat suorastaan kehräävät. Lisäksi hiekkamaan ansiosta ylimääräinen vesi valuu juuristoa kiusaamasta.


Jaloritarinkannuksia.

Tainan perennaharrastus alkoi kymmenisen vuotta sitten sairauseläkkeelle jäämisen myötä. Erityisesti häntä kiinnostaa perennojen kasvattaminen siemenistä – suuri osa kukkatarhan kasvateista onkin hänen itse lisäämiään.

– Tuntuu mukavalta, kun kylmä talvi on voitettu ja keväällä maasta ilmestyy pieni alku, Taina kertoo harrastuksensa kohokohdista.


Akileijan kypsyvä siemenkota.

Tainan perennaharrastusta hidasti alkuun pihamaan kymmenkunta suurta koivua, jotka verottivat perennoilta voiman ja veden. Muutaman vuoden kukat sinnittelivät puiden alla, mutta lopulta Tainan oli tehtävä valinta puiden ja perennojen välillä.

Aviomieheltä heltisi lupa vain muutaman suurimman rungon kaatoon, sillä yhdessä istutettuihin puihin liittyi paljon muistoarvoa. Harvennuksen jälkeen valoa tulvi pihalle, ja perennoille liikeni maasta puhtia entistä enemmän.

Vapautuva tila täyttyi nopeasti omista taimista, sillä kylmäkäsittelyn niksit oppineena Taina sai lajin kuin lajin itämään. Muun muassa kreikanakantin (Acanthus mollis) kaikki siemenet itivät, kun Taina piti kylvöstä talven kylmäkellarissa ja nosti kevättalvella laatikon sisälle.


Tarhajuoru (Tradescantia).


Puna-keltaisella meksikonakileijalla on huomiotaherättävän pitkät kannukset.

Mutta mitä tapahtui lopuille puille? Perennamaan laidalla näyttää kasvavan enää yksi vaivainen koivu. Merkittävästi hymyillen Taina kuvailee, kuinka hän eräänä kauniina kevättalven päivänä otti oikeuden omiin käsiinsä ja salakaatoi pienemmätkin koivut.

– Lounasaikaan piti siirtää Unton tuolia hiukan sivuun, ettei ikkunasta paljastuisi keskeneräinen puusavotta.

Unto huomasi puiden kaadon vasta keväällä eikä kanna siitä kaunaa vaimolleen. Päinvastoin, hän on nykyään kaikin puolin myötämielinen Tainan harrastukselle. Pariskunta on jopa tehnyt yhdessä puutarhamatkan Viroon muutama vuosi sitten. Sieltä tuodut jalokärhölajikkeet ’Piilu’ ja ’Valge Daam’ kieppuvat metallisissa telineissä kesäkukkien kumppaneina.


Tainan syksyllä kylvämän ’Green Apples’ -jaloakileijan topakat taimet kasvattavat ensi kesänä kelmeänvihreät kukat.


Akileijat risteytyvät helposti keskenään.

Akileijoja ympäri tarhaa

Vuosi vuodelta kasvaneen perennapenkin ja talon väliin jää enää pieni ruohokaista, josta on kätevä seurata kukkanäyttämöä. Kaikkialla pitkin tarhaa kasvaa akileijoja, ovathan ne olleet perennaharrastajan lempikukkia alusta lähtien. Lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) värittävät puutarhaa alkukesästä, jaloakileijat (A. Cultorum– ryhmä) keskikesän tienoilla.

Erityisen kauniina Taina pitää puna-valkoista jaloakileijalajiketta sekä siroa puna-keltaista meksikonakileijaa (Aquilegia skinneri), jonka kannukset ovat yltiömäisen pitkät. Akileijat ovat luonnollisesti Tainan itse lisäämiä.
– Joskus jätän siemenet ruukuissa talveksi lumen alle, joskus kasvatan puutarhasta kerätyt siemenet helmi- maaliskuussa ikkunalaudalla. Molemmat konstit toimivat, kasvit itävät aina hyvin, Taina iloitsee.


Jaloakileijat ovat mainioita ryhmäperennoja sekä hyviä leikkokukkia.


Vesiaiheen ympärillä kukoistavat kuunliljat, iirikset ja nepalinhanhikit.

Akileijat risteytyvät helposti keskenään, joten omista kukista kerättyjen jälkeläisten väritys on aina arvoitus.

Taina käväisee puutarhan perukoilla hakemassa kaksi uutta akileijan alkua, joiden kukkien pitäisi olla väriltään limenvihreitä. Sitä ihmettä perennaharrastajan täytyy odotella ensi kesään.

Puutarha

Sijainti: Pohjois-Karjala
Asukkaat: Taina ja Unto Pietarinen
Koko: 1 000 neliötä
Kasvuvyöhyke: IV
Maa: Hiekkakangas
Puutarhan ikä: Tainan perennaharrastus alkoi noin 10 vuotta sitten.


Perennatarhan keskellä on suojaisa oleskelutila.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.