Ryhmäruusut tarjoavat pohjoisessakin väriloistoa pitkin kesää

Suomessa ryhmäruusuja istutetaan eniten julkisiin puistoihin, joissa näkee toisinaan laajoja ruusupenkkejä. Meikäläisistä kotipihoista sen sijaan puuttuvat keskieurooppalaistyyliset, suuret ryhmäruusuistutukset. Tähän on luonnollisena syynä ilmasto, sillä ryhmäruusut eivät ole erityisen kestäviä pohjoisissa oloissamme, vaikkakin eri lajikkeiden talvenkestävyydessä on huomattavia eroja. Ryhmäruusuilla on kuitenkin omat uskolliset ystävänsä, jotka hankkivat joka kevät muutaman ”ruusunjuuren”. Jos niille osataan valmistaa kunnollinen kasvualusta ja ne istutetaan oikein, niistä saadaan ehkä pitkäaikainenkin ilo.

Ryhmäruusujen kasvattaminen onnistuu parhaiten, kun niille valmistellaan mahdollisimman hyvät kasvuolot. Ryhmäruusut ovat tarkkoja hoidon suhteen. Ne vaativat peruslannoituksen keväisin ja säännöllisiä lisälannoituksia kesän aikana. Lisäksi tarvitaan kastelua kuivina kausina, leikkausta keväällä ennen kasvun alkamista sekä kukkineiden versojen poistoa kasvukauden aikana. Syksyllä ruusuja voidaan monin toimin suojata ja parantaa niiden valmiuksia selviytyä talvesta. Asianmukaisella hoidolla on aivan ratkaiseva merkitys ryhmäruusujen kasvulle ja talvehtimiselle. Ryhmäruusujen viihtymisen kaikkein tärkein tae on kuitenkin kasvualustan laatu.

Nykyiset ryhmäruusulajikkeet ovat noin satavuotisen jalostustyön tulos. Eri lajikeryhmien rajat hämärtyvät, sillä ryhmäruusujen jalostustyössä saatetaan käyttää hyväksi monenlaisia ruusuja, jopa pensasruusuja. Markkinoilla on monia lajikkeita, joita on vaikea sijoittaa mihinkään selvään luokkaan. Yksinkertaisuuden vuoksi voidaan puhua isokukkaisista ryhmäruusuista eli (lähinnä) teehybrideistä sekä pienikukkaisista ryhmäruusuista, joita kutsutaan yleensä tertturuusuiksi. Kirjallisuudessa mainitaan kuitenkin usein tarkat lajikeryhmät, joten on aiheellista esitellä nekin lyhyesti.

Kuva yllä: Viihtyessään ryhmäruusut tarjoavat pohjoisessakin väriloistoa pitkin kesää. Kuva Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan ruusutarhasta.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Suomalainen ruusukirja (© Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009, ISBN 978-951-31-4793-8). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi