Sanapari ”englantilainen puutarha” on lähes vakiintunut synonyymiksi cottage garden -tyyppiselle, perennoja ja köynnösruusuja tulvivalle romanttiselle idyllille. Kaikki kunnia tälle perinteiselle pastellinsävyiselle puutarhatyylille, mutta välillä Englannissa on virkistävää päästä vierailulle toisenlaiseen maailmaan.

Arkkitehti Peter Aldingtonin ja hänen vaimonsa Margaretin puutarha sananmukaisesti kätkeytyy keskelle pientä Haddenhamin kylää Buckinghamshiren kreivikunnassa. Se jää tonttia rajaavan muurin sekä rakennusten, muun muassa kolmen Peterin suunnitteleman talon, suojaan. Talojen yhteiselle sisääntulopihalle saavuttaessa puutarhaa tai sinne johdattavaa porttia ei helposti huomaa. Peterin vanavedessä reitti löytyy mutkittelevassa muurissa olevien aukkojen ja pienten pihatilojen läpi.

Horisontti häviää näkyvistä, kun sukellamme pääpuutarhaan, puiden lehvästöjen alle. Maisema avautuu pian, kun tulemme laajan ja mutkittelevan, perennojen reunustaman nurmialueen keskelle. Viheriö johdattaa katseen yhtäällä kohti puutarhan keskellä olevia hevoskastanjaa (Aesculus hippocastanum) ja saksanpähkinää (Juglans regia) sekä toisaalla tontin etelälaidalle rautatammen (Quercus ilex) ja punapuun (Sequoia sempervirens) suuntaan.

Nurmikkoa kehystävän suuren perennaryhmän keskeltä kohoaa köynnöksiin peittynyt pergola. Astelemme puisen rakenteen läpi kohti pylväsmäistä lintujen kylpyallasta, joka osoittautuu pienen säännönmukaisen puutarhahuoneen keskipisteeksi. Takana olevassa muurissa näkyy holviaukko, joka houkuttelee itämaiseen, leikattujen puksipuiden rajaamaan huoneeseen. Uudet näkymät ja kiinnekohdat seuraavat toinen toisiaan, ja puutarha tuntuu jatkuvan loputtomiin.

Turn Endissä ei kuitenkaan ole kyse vain puutarhasta, myös asuinrakennukset ovat oleellinen osa kokonaisuutta. 1960-luvun L-muotoisista taloista tulee suorastaan kotoisa olo, sen verran vahvasti ne myötäilevät Peteriä inspiroivan Alvar Aallon perintöä: inhimillistä mittakaavaa, eri materiaalien yhdistelyä ja valoa tulvivia sisätiloja. Puutarhaa lähinnä oleva talo on Peterin ja Margaretin koti, kaksi muuta he myivät heti, kun olivat saaneet ne rakennettua. Näillä taloilla on omat pihansa muurien suojissa.

Istahdamme alas Peterin kanssa. Nyt lienee otollinen hetki jutella puutarhasta ja sen suunnittelusta.

Lue haastattelu seuraavalta sivulta!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Puutarhan pohjapiirros
 


Puutarhanne on kooltaan vajaat 0,3 hehtaaria, mutta vaikuttaa huomattavasti suuremmalta. Mistä tämä johtuu?

”Illuusio johtuu ennen kaikkea viistosti puutarhan poikki mutkittelevasta nurmikosta. Sitä ei voi mistään nähdä kokonaisuudessaan, aina jompikumpi päädyistä tuntuu katoavan äärettömyyteen. Puutarhassa täytyy olla runsaasti avointa tilaa, ja siksi olen pyrkinyt tekemään nurmialueesta mahdollisimman ison. Nurmikolla on myös tärkeä tehtävä pihan monia erilaisia osia yhdistävänä elementtinä.

Nurmikko ja sen ympärillä olevat kasviryhmät ovat puutarhamme vanhin osa, 1960-luvun lopulta. En suunnitellut niiden muotoja paperilla, vaan kävelemällä ympäri pihamaata, tökkimällä keppejä ääriviivoiksi ja piirtämällä kuvioita suoraan maahan. Tutkin ja muutin muotoja vaihtuvien valo-olojen ja vuodenaikojen mukaan, kunnes olin niihin täysin tyytyväinen.”

Polveilevien muotojen rinnalla pienet puutarhahuoneet ovat hyvin geometrisiä. Kaipasitko vaihtelua vai miten muodot ovat syntyneet?

”Puutarhamme oli alun perin 0,2 hehtaaria mutta se laajeni 1970-luvulla, kun ostimme viereisen tontin ja tein siinä olevaan rakennukseen itselleni toimistotilat. Samoihin aikoihin suunnittelin sen edustalle kyseiset huoneet. Niiden muoto määrittyi tilan mukaan: suoralinjaisten rakennusten ja muurien. Kaksi huoneista on hyvin symmetrisiä, mutta toimistohuoneeksi nimeämäni tila on muodoltaan melko abstrakti. Pyöreän altaan ja sitä reunustavan suoralinjaisen penkin tarkoituksena on pysäyttää ja rauhoittaa ennemmin kuin kuljettaa eteenpäin.

Puutarhatonttimme oli alun alkaen hieman salaperäinen, ja olen halunnut pitää myöhemminkin ominaisuudesta kiinni luomalla tästä salaisten paikkojen puutarhan.”

Puutarhassa on paljon rajattuja näkymiä ja erilaisia katseenvangitsijoita, uurnia, ruukkuja ja aurinkokelloja. Millä perusteilla olet ne sijoittanut?

”Sekä näkymät että katseenvangitsijat ovat visuaalisia elementtejä. Niiden tehtävä on ohjata katsetta ja kulkua eri tilojen välillä, mutta myös selkeyttää erilaisista osista koostuvaa puutarhaa.

Tärkein katseenvangitsija on iso saviuurna itä–länsi-akselilla, keskellä kevätkukkijoiden penkkiä. Se näkyy kotimme sisälle ja johdattaa sieltä ulos puutarhaan. Puutarhassa se taas tarjoaa kiinnekohdan sisätiloihin. Lisäksi uurnan ja 80-vuotiaan hevoskastanjan välillä on suora yhteys. Päänäkymä kulkee nurmikon poikki, mutta olen myös luonut uusia rajattuja näkymiä pergoloiden avulla ja tekemällä aukkoja muureihin.”

Haastattelu jatkuu seuraavalla sivulla. Lue mistä puutarhan materiaalit on hankittu.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 


Toimistohuoneen altaan takana olevaan pensasryhmään on tuotu hapanta maata alppiruusuille ja kamelialle.  


Mistä olette hankkineet kaikki puutarhan materiaalit?

 ”Lähes kaikki on kierrätystavaraa. Esimerkiksi polkujen ja huoneiden pinnoitteina olemme käyttäneet tontilta löytämiämme kiviä ja laattoja sekä vanhan leipomon käytöstä poistettuja tiiliä. Myös monet koriste-esineet ja -astiat olemme pelastaneet vanhoilta tonteilta tai saaneet tuttavilta.

Geometriset huoneet tarvitsevat kovia pintamateriaaleja, sen sijaan nurmialuetta kiertävillä poluilla olen halunnut käyttää soraa pehmentämään yleisilmettä. Sora on vaaleaa ja kalkkipitoista Oxfordin kiveä. Sen olemme ostaneet, samoin kuin ratapölkyt.”

Miten olet valinnut kasvit? Entä mikä merkitys on ollut väreillä?

 ”Valintakriteerini on yksinkertainen: hankin ainoastaan kasveja, joista pidän. Alkuaikoina kasveilla olisi voinut olla pyörät allaan, sen verran usein vaihtelin niiden paikkoja. Vakavasti puhuen, jos suunnitelmalla on vahva rakenne, istutuksista voi tehdä vaikka kuinka villejä ja hulvattomia.

Vakaa uskomukseni on, että rakennuksia ja puutarhaa ei voi erottaa toisistaan. Olen suunnitellut tontin talot niin, että ne avautuvat kohti puutarhoja, jotka puolestaan ovat sisätilojen jatkeita. Haluan kasvillisuuden jatkuvan rehevänä rakennusten seinille ja ulko-oville saakka.

Etenkin puilla ja pensailla on ollut tärkeä tehtävä näkymien peittämisessä ja rakennusten piilottamisessa. Suurimmat puut kasvoivat täällä jo ostaessamme tontin, sillä paikalla oli ollut aiemminkin puutarha. Olemme istuttaneet lisää muun muassa kauniskaarnaisia himalajankoivua (Betula utilis var. jacquemontii) ja siperiankoivua (B. platyphylla) sekä vaahteroita (Acer).

Perennoissa värit ovat minulle tärkeitä. Nurmikon ympärillä olevissa kasviryhmissä suosin vaaleanpunaisia, violetteja ja sinisiä sävyjä. En halua sinne keltaisia enkä oransseja kukkijoita – ne kuuluvat hevoskastanjan taakse, puutarhan pohjoispuolelle. Lintujen ja kimalaisten ansiosta istutuksista kuitenkin aika ajoin löytyy yllätyksiä.”

Peter AldingtonPeter Aldington (1933–)

Lapsena Peter Aldington suunnitteli itselleen puutarhurin uraa. Hän kuitenkin päätyi opiskelemaan arkkitehtuuria ajatuksenaan ryhtyä maisema-arkkitehdiksi. Arkkitehdin työt veivät lopulta voiton, joskaan puutarhatkaan eivät jääneet häviölle. Peter Aldingtonin suunnitelmissa sisä- ja ulkotilat ovat osa samaa kokonaisuutta ja täydentävät toinen toisiaan. Yksi hänen palkituimmista kohteistaan on 1964–66 Haddenhamiin rakennettu kolmen kylätalon ja puutarhan kokonaisuus, joka on nykyään suojeltu. Peter ja Margaret Aldington ovat hiljattain perustaneet säätiön tonttinsa taloille ja puutarhalle. Sen tarkoituksena on pitää huolta, että tulevaisuudessakin ryhmät pääsevät tutustumaan, kuinka rakennukset voi huomaamattomasti liittää toisiinsa ja ympäröivään maisemaan.

 

Lisää upeita kuvia puutarhasta seuraavalla sivulla!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Mutkitteleva nurmikko johtaa tontin pohjoispäädyssä kohti leveälatvaista hevoskastanjaa. Nurmikon reunoja hoidetaan kanttaamalla.
Mutkitteleva nurmikko johtaa tontin pohjoispäädyssä kohti leveälatvaista hevoskastanjaa. Nurmikon reunoja hoidetaan kanttaamalla. 

 

Leikattujen puksipuiden reunustaman huoneen keskipiste on vanha takorautainen taikinakulho, jossa nykyään on ruukkuistutuksia. Lintujen kylpyallas on kaunis yksityiskohta
Leikattujen puksipuiden reunustaman huoneen keskipiste on vanha takorautainen taikinakulho, jossa nykyään on ruukkuistutuksia.   Lintujen kylpyallas löytyi särkyneenä vanhasta puutarhasta. Omistaja antoi sen Peterille, joka liimasi koristeen yhteen. Vaunuvajan seinään on tehty holvikäytävä yhdistämään huoneita.

 

Taiteilija Monica Youngin suunnittelema saviuurna on puutarhan tärkein katseenvangitsija. Pergolaa peittävä aitoviini ’Purpurea’ on parhaimmillaan keväällä ja alkukesällä.
Taiteilija Monica Youngin suunnittelema saviuurna on puutarhan tärkein katseenvangitsija. Tässä se on kuvattuna olohuoneen edustalta.   Pergolaa peittävä aitoviini ’Purpurea’ on parhaimmillaan keväällä ja alkukesällä. Syksyä kohden lehdet muuttuvat vihertävänpunaisiksi.

 

Puutarhassa kasvaa satoja eri lajeja
Aldingtonit ovat istuttaneet puutarhaansa satoja lajeja neljänkymmenen vuoden aikana. Kasvillisuus saa ajoittain vapaasti ryöpytä.

Lupiinien oikealla puolella kurjenmiekka ’Blue Rhythm’ ja vasemmalla tumman viininpunainen ’Bang’.
Lupiinit ovat Peterin lempikukkia. Ne menestyivät puutarhassa vain yhden kesän, koska maa on niille liian emäksistä. Lupiinien oikealla puolella kurjenmiekka ’Blue Rhythm’ ja vasemmalla tumman viininpunainen ’Bang’.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.