Traktori puksuttaa hiljalleen eteenpäin syksyn tuleennuttamalla pensaslohkolla. U:n muotoinen terä irrottaa taimia pellosta juurineen ja nakkaa ne maan pinnalle. Neljä puutarhuria seuraa vanavedessä ja kerää pikkupensaita käsiinsä usean kymmenen kappaleen nipuiksi.

Käynnissä on Toijalan taimitarhan jokasyksyinen urakka, kolme vuotta pellossa kasvaneiden taimien nosto. Pellon pitäisi olla tyhjä lokakuun lopulla. Nämä paljasjuuriset pensaat ovat kysyttyä tavaraa viherrakentajien ja muiden puutarha-ammattilaisten keskuudessa, kotipuutarhurit ostavat niitä lähinnä aitataimiksi.

– Harrastajat eivät osaa tai uskalla kysyä niitä muuhun tarkoitukseen, arvelee Magnus Säteri, tilan taimistoviljelijä jo kolmannessa polvessa.

Nuoren viljelijän mielestä suosittuihin astiataimiin verrattuna paljasjuuritaimilla on kuitenkin kotipuutarhurille monta etua: ne ovat kevyempiä käsitellä, vievät vähemmän tilaa kuljetettaessa, tulevat edullisemmiksi ja niiden juuriston laatu on helpompi tarkistaa.

Paljasjuuritaimia on myös helpompi viljellä.

– Pellossa taimet eivät tarvitse niin intensiivistä hoitoa kuin astiassa. Maassa ne myös kasvavat mielestäni luonnollisemmin.

Yksi selkeä haittapuoli niillä toki on: istutuskauden lyhyys. Paljasjuurisia taimia voi istuttaa puutarhaan vain lepotilassa – siis varhain keväällä tai syksyllä. Siksi täälläkin osa pensaista juurrutetaan ruukkuihin ja myydään astiataimina.

 

Paljasjuuritaimet nostetaan pellosta, kun ne ovat tuleentuneet Pellossa kasvatetut puut myydään paakkutaimina viimeistään 15 vuoden iässä.
Paljasjuuritaimet nostetaan pellosta, kun ne ovat tuleentuneet. Ne myydään joko heti eteenpäin asiakkaalle tai viedään talveksi kylmävarastoon ja lajitellaan kevätmyyntiä varten. Osa taimista istutetaan astiaan. Pellossa kasvatetut puut myydään paakkutaimina viimeistään 15 vuoden iässä. Yksi nopeimmin kasvatettavista puista on pilaritervaleppä, joka on valmis jo 3-vuotiaana. Tammi kasvaa kaksi kertaa sitä hitaammin

 

Hyvä maa takaa hyvät taimet

Taimia on kasvatettu Toijalan taimitarhalla paljasjuurisina aina 1960-luvulta, jolloin Magnuksen isoäiti perusti taimiston. Silloin päätuotteina olivat pienet kylvötaimet, lähinnä tuhkapensas (Cotoneaster) ja orapihlaja (Crataegus), joita myytiin ruotsalaisille taimistoille jatkokasvatettaviksi.

– Työvoima oli Suomessa silloin Ruotsia selvästi halvempaa. Kyseessä oli sen ajan Kiina- ilmiö, Magnus toteaa kävellessämme peltolohkolla täynnä kirkuvanpunaisia koivuangervon (Spiraea betulifolia) pistokastaimia.

Taimiston nimi on säilynyt, vaikka se muutti tänne Valkeakoskelle jo 1970-luvun puolivälissä. Tuotevalikoimakin on laajentunut niin, että nykyään täällä kasvatetaan oikeastaan kaikkea: pensaita, puita, köynnöksiä ja perennoja. Puuvartisia on noin 300 lajia ja lajiketta, joista pensasruusuja noin 50 erilaista. Perennoja taimistolla on parisen sataa.

– Vähittäismyyntiä varten pitää olla mahdollisimman laaja valikoima.

Pellot on varattu nimenomaan puille ja pensaille, perennat ja köynnökset kasvavat emotaimia lukuun ottamatta astioissa.

Puuvartisten taimien peltokasvatukseen paikka on osoittautunut ihanteelliseksi. Vanajajärven ja Vähäjärven väliin sijoittava kannas kärsii harvoin halloista, ja peltolohkoja jakava, ruskan punertama 30-vuotias isotuomipihlaja-aidanne pitää tuulet loitolla.

– Tyyni paikka on tarpeen. Tuulet hidastavat pikkutaimien kehitystä ja vaikeuttavat rikkakasvien torjunta-aineiden levitystä.

Tauteja ja tuholaisia vastaan täällä ei Magnuksen mukaan juurikaan tarvitse ruiskuttaa. Niille altiit lajit – esimerkiksi kanukanversotaudista kärsivä korallikanukka (Cornus alba ’Sibirica’) – on suosiolla jätetty pois viljelystä.

Itään viettävät pellot ovat kuivia ja lämpimiä, karkeita hietamaita. Vaikka yöllä ja aamulla on satanut, lätäköitä ei näy missään. Tällaisilla keveillä mailla taimiin kehittyy runsaasti haaroittunut juuristo. Pensaiden nostokin on kevyempää, kun hiekkainen maa irtoaa helposti juurista. Maalaji myös estää taimia lähtemästä kasvuun liian varhain keväällä. Näin ne pysyvät pitempään myyntikunnossa.

– Moni haikailee tänne perunaa viljelemään. Ei onnistu, Magnus virnistää.

Kastelua kuivumaan taipuvat pellot luonnollisesti vaativat, mutta vettä riittää peltojen alapäässä siintävässä Vähäjärvessä. Rannan tuntumassa maa on hieman tiiviimpää hiesua, siinä varttuvat taimiston koristepuut.

– Puiden juuripaakut pysyvät nostettaessa paremmin kasassa, kun maa on hieman multavaa.

Lue lisää taimitarhan toiminnasta seuraavalta sivulta. Mitkä kasvit ovat Magnukselle mieleen?

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Käynnissä on Toijalan taimitarhan jokasyksyinen urakka, kolme vuotta pellossa kasvaneiden taimien nosto.
Käynnissä on Toijalan taimitarhan jokasyksyinen urakka, kolme vuotta pellossa kasvaneiden taimien nosto.

Joka vuosi jotain uutta

– Meillä on paineita, että joka vuosi olisi joitain uusia kasveja myynnissä, Magnus myöntää.

”Meillä” hän tarkoittaa perhettään: vaimoaan Mervi Lankila-Säteriä sekä äitiään Marja Säteri-Erkkilää ja tämän puolisoa Arvo Erkkilää.

Vinkkejä uusista mahdollisista kasvateista viljelijäperhe hakee lehdistä ja kirjallisuudesta sekä muilta viljelijöiltä. Viime vuosina puuvartisista kasveista esimerkiksi purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius ’Diabolo’) on Magnuksen mukaan ollut todella suosittu, samoin pikkupuut, kuten rungolliset syreenit.

Syreenit ovat myös Magnukselle mieleen.

– Niistä on mukavia uusia lajikkeita, ja ne ovat lisäksi kestäviä ja helppohoitoisia. Pikkupihoille niitä ei tosin montaa mahdu.

Uusista lajikkeista erityisesti näyttävät violettikukkaiset puistosyreeni (Syringa x henryi) ’Ainola’ ja unkarinsyreeni (S. josikaea) ’Oden’ ovat olleet kysyttyjä. Niitä lisätään pistokkaasta, jolloin ne ovat nopeammin valmiita ja tasalaatuisempia kuin siemenestä kasvatettaessa.

Myös havukasvien suosio – vuorimäntyä (Pinus mugo) lukuunottamatta – on jatkuvassa kasvussa. Niiden viljely täällä kestää pitempään kuin esimerkiksi Hollannissa, mutta se kannattaa.

– Hidaskasvuisuus tekee havukasvit kestäviksi. Heikot ehtivät karsiutua pois.

 

Nämä koivuangervon taimet on istutettu peltoon parin kuukauden ikäisinä pistokastaimina muutama viikko sitten. Myyntikunnossa ne ovat parin vuoden päästä.  Hopeakuusi (Picea pungens ’Glauca’) kuuluu taimitarhan peruslajikkeistoon.

Nämä koivuangervon taimet on istutettu peltoon parin kuukauden ikäisinä pistokastaimina muutama viikko sitten. Myyntikunnossa ne ovat parin vuoden päästä. 

Hopeakuusi (Picea pungens ’Glauca’) kuuluu taimitarhan peruslajikkeistoon. Sen neulaset saattavat vaihtaa väriä istutuksen jälkeen, mutta juurtumisen jälkeen siniharmaa palaa. 

Koristeheinät nostavat päätään

Astioissa kasvatettavien perennojen kierto on taimitarhalla paljon nopeampaa kuin puiden ja pensaiden. Kun tietyn lajikkeen kysyntä laskee, se jää heti pois tuotannosta.

Maanpeiteperennat ja kurjenpolvet, Magnus nimeää tämän hetken kuumimmat perennasuosikit.

Myös helppohoitoinen kivikkokasvi sammalleimu (Phlox subulata) on hänen mukaansa aina vain asiakkaille mieleen, samaten lehtevät, varjossa viihtyvät kuunliljat (Hosta).

Koristeheinätkin ovat nyt pikkuhiljaa alkaneet kiinnostaa myös harrastajia, julkisiin istutuksiin niitä on Toijalan taimitarhalta myyty jo useita vuosia.

Se, miten hyvin ne juurtuvat suomalaisiin puutarhoihin, jää nähtäväksi. Muutaman vuoden päästä vallalla voivat olla jo tyystin eri kasvit. Magnus ei sitä hätkähdä.

– On puutarhakulttuurimme rikkautta, että lajeja ja lajikkeita on paljon.

Lisää kuvia taimitarhalta seuraavalla sivulla.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Hyvä maa tuottaa hyvät taimet

Kuunliljat ovat jo pitkään olleet kysyttyjä perennoja, tässä ne ovat jo lokakuun kellastamia. Uusimpiin suosikkeihin lukeutuvat koristeheinät, kuten oikealla vielä vihreänä kurotteleva rantavehnä (Leymys arenarius).
Kuunliljat ovat jo pitkään olleet kysyttyjä perennoja, tässä ne ovat jo lokakuun kellastamia. Uusimpiin suosikkeihin lukeutuvat koristeheinät, kuten oikealla vielä vihreänä kurotteleva rantavehnä (Leymys arenarius).

 

Astiatuotannossa on 15 prosenttia taimiston puista. Kaikki perennat lisätään Toijalan taimitarhalla jakamalla tai pistokkaista, mikä varmistaa niiden lajikeaitouden.

Astiatuotannossa on 15 prosenttia taimiston puista. Magnus Säteri arvelee, että tulevaisuudessa määrä lisääntyy, kun ihmiset yhä enemmän haluavat istuttaa puita läpi kesän. 

Kaikki perennat lisätään Toijalan taimitarhalla jakamalla tai pistokkaista, mikä varmistaa niiden lajikeaitouden. Siemenlisäys vaatisi myös lämmitetyn kasvihuoneen. Kukassa komeamaksaruoho (Sedum ’Herbstfreude’). 

 

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.