Ruusut ovat vaikeita kasvatettavia

Ei pidä paikkaansa. Pensasruusuista löytyy laji- ja lajikevalinnasta riippuen paljon helppoja kasvatettavia. Esimerkiksi pimpinellaruusut selviävät lähes koko maassa. Lisäksi pensasruusut ovat yleensä myös hyvin pitkäikäisiä. Suviruususta elää jopa satavuotiaita kasvustoja. Autiotiloillakin pensasruusut elävät hoitamatta usein 20–30-vuotiaiksi.

Suomen oloihin ne ovat liian arkoja

Arkojakin ruusuja on paljon, mutta on myös niitä, jotka selviävät vielä Rovaniemen korkeudella, kuten pimpinellojen lisäksi kurtturuusut. Ryhmäruusut on suojattava talveksi jopa Etelä-Suomessa. Pensasruusuista arimpia ovat neidon- ja bourbonruusut. Pitkälle jalostetut lajikkeet ovat yleensä arkoja.

Ruusut ovat työläitä hoidettavia

Tämä on osittain totta. Ryhmäruusut leikataan vuosittain ja niitä on lannoitettava ja talvisuojattava. Sen sijaan kaikki pensasruusut eivät tarvitse vuosittaista leikkaamista. Rugosa-ryhmän pensaat kannattaa kuitenkin leikata usein, etteivät ne ränsisty. Pensaat pysyvät tuuheina, kohtuullisen kokoisina ja runsaasti kukkivina, kun leikkaat ne muutaman vuoden välein. Arimmista pensasruusulajeista poistetaan vuosittain talven vioittamia oksia.

Ne leviävät liikaa

Tämä on voimakkaasti kasvavien ruusujen haittapuoli. Kurttu-, pimpinella- ja gallikaruusut ovat kovia leviämään. Kasvualusta kannattaa rajata jo istutusvaiheessa vaikkapa juurimatolla, niin välttyy myöhemmin raivaamiselta. Kestävät ruusut tekevät runsaasti juurivesoja, ja kasveja putkahtelee esiin pitkänkin matkan päästä.

Ne eivät pidä kasvukumppaneista

Miksi eivät pitäisi! Ruusut ja kärhöt viihtyvät hyvin yhdessä, ja perennat tuovat ruusuryhmään kerroksellisuutta. Ruusuistutusten reunaa voi elävöittää perennoilla tai kesäkukilla. Puuvartisista parhaiten sopivat esimerkiksi pikkupuut tai ainavihannat havukasvit.

Ruusut saavat helposti tauteja ja tuholaisia

Tämä pitää ikävä kyllä osittain paikkansa. Hankalasti torjuttavissa oleva härmä on monen ohutlehtisen ruusulajin riesana jo keskikesällä. Myös harmaahome iskee joskus nuppuihin ja kukkiin. Kirvoja tulee jopa terveeseen kurtturuusuun, ja pistiäisetkin vaivaavat joskus.

Vahvat ja voimakaskasvuiset lajit pystyvät vastustamaan tauteja ja tuholaisia parhaiten. Esimerkiksi löytöruusu ’Olkkala’ on hyvin terve. Valoisa ja ilmava kasvupaikka sekä vettä läpäisevä kasvualusta auttavat ruusuja voimaan paremmin ja kasvamaan terveempinä.

Sirkka Juhanoja vastaa

Mitä tarkoittaa FinE-lajike?

FinE®-tunnus annetaan tutkitusti kestäville ja terveille kasveille, joista voidaan turvallisesti lisätä lajikeaitoja jälkeläisiä.

Mitkä ruusut ovat tällä hetkellä tutkimuksen kohteina?

Jo päättyneen löytöruusuprojektin aineistosta valikoituu edelleen uusia kestäviä lajikkeita. Vanha perinteinen kirkonruusuryhmä kiinnostaa juuri nyt. Ryhmän tuuhea pohjoinen tyyppi pärjää ilmeisesti Lapissa asti. Eteläinen rotevampi ja arempi muoto muistuttaa ’Agathaa’, mutta sen kukka vivahtaa enemmän siniseen. Hyviä jo saatavilla olevia lajikkeitakin tutkitaan edelleen, jotta niiden ominaisuuksista saataisiin enemmän tietoja. Keväällä 2009 papulanruusu sai FinE-tunnuksen.

Onko markkinoille tulossa uusia suomalaisia lajikkeita lähivuosina?

Tutkimus- ja jalostustyön tuloksena saadaan lajikkeita, joista tiedetään varmuudella, että niitä kannattaa viljellä. Meillä hyvin kestävistä pimpinella-, kurttu- ja ranskanruusuryhmistä syntyy varmasti jo lähivuosina uutuuksia. Taimituotanto vie oman aikansa, joten nyt lisäykseen saatetut tulevat myyntiin arviolta kolmen vuoden päästä. Pensasruusuja risteytetään myös kestävien kanadalaisten puistoruusujen kanssa, jotta saataisiin kummankin ryhmän hyvät ominaisuudet yhdistettyä.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.