’Albutt Blue’, Spencer-ryhmä

Suojaisan puutarhan rakennelmia pitkin rönsyävien tuoksuherneiden lomassa kulkee puutarhan suunnitellut Simon Irvine, joka nuuhkii kasvattejaan keskittyneesti.

– Kokeile tätä! Se on suosikkilajikkeeni King’s High Scent, jota pidetään yhtenä parhaimman tuoksuisista tuoksuherneistä, hän kehottaa kannatellen lajikkeen valko-violetteja kukkia. Aistillisesta tuoksusta löytää esimerkiksi hunajan ja appelsiininkukan aromeja.

Poikkeuksellisen suloinen tuoksu kiinnitti aikoinaan myös munkki Francisco Cupanin huomion muuten melko mitättömän näköiseen kasviin. Hän kirjoitti vuonna 1695 ensimmäisen kirjallisen maininnan kotisaarellaan Sisiliassa kasvaneista tuoksuherneistä. Munkin nimeä kantavaa lajiketta on yhä saatavilla nimillä ’Cupani’ ja ’Cupani Original’.


Monisatavuotisen Läckön linnan torni kohoaa Grandiflora-ryhmän syvän laventelinsinisen Mrs Walter Wright -lajikkeen taustalla. Kesällä 2005 linnapuutarhassa kukki kaikkiaan 44 erityisen hyväntuoksuista tuoksuhernelajiketta.

1600-luvun lopulla Cupani lähetti ihanasti tuoksuvan kasvin siemeniä muille kasviharvinaisuuksista kiinnostuneille. Niitä tiedetään päätyneen ainakin Englantiin ja Hollantiin.

Tuoksuherneillä on valloittava tuoksu

Alkuperäinen tuoksuherne ei koreillut ulkonäöllään. Sen yhdessä kukkavanassa oli vain kaksi tai kolme pientä, sinisen ja violetin väristä kukkaa. Tästä huolimatta lumoavasti tuoksuva kasvi kiinnosti puutarhureita niin, että sen siemeniä oli kaupallisessa levityksessä jo vuonna 1724. Vuosisadan lopulla tuoksuherneestä oli tarjolla viisi lajiketta.

Läckön linnapuutarhassa kukkii esimerkkinä näistä varhaisimmista lajikkeista romanttisen vaaleanpuna-valkokukkainen ’Painted Lady’, jonka Simon Irvine kertoo olevan peräisin noin vuodelta 1730.


’Senator’, Grandiflora-ryhmä

1600-luvun lopulla Cupani lähetti ihanasti tuoksuvan kasvin siemeniä muille kasviharvinaisuuksista kiinnostuneille. Niitä tiedetään päätyneen ainakin Englantiin ja Hollantiin.

Tuoksuherneillä on valloittava tuoksu

Alkuperäinen tuoksuherne ei koreillut ulkonäöllään. Sen yhdessä kukkavanassa oli vain kaksi tai kolme pientä, sinisen ja violetin väristä kukkaa. Tästä huolimatta lumoavasti tuoksuva kasvi kiinnosti puutarhureita niin, että sen siemeniä oli kaupallisessa levityksessä jo vuonna 1724. Vuosisadan lopulla tuoksuherneestä oli tarjolla viisi lajiketta.

Läckön linnapuutarhassa kukkii esimerkkinä näistä varhaisimmista lajikkeista romanttisen vaaleanpuna-valkokukkainen ’Painted Lady’, jonka Simon Irvine kertoo olevan peräisin noin vuodelta 1730.


’Dorothy Eckford’, Grandiflora-ryhmä

Tuoksuherneet saapuivat Pohjolaan varhain. Turun akatemian puutarhassa tiedetään kasvatetun niitä jo 1700-luvun lopulla. Viljely yleistyi maassamme kuitenkin vasta seuraavan vuosisadan lopulla, kun sekä ulkonäkönsä että tuoksunsa puolesta romanttiset tuoksuherneet saavuttivat koko Euroopassa suuren suosion. Erityisen innostuneista kasvista oltiin viktoriaanisessa Englannissa, jossa kasvin jalostamiseen paneuduttiin toden teolla.

– Siellä tuoksuherne oli todellinen työväenluokan kasvi. Se menestyi vähin vaivoin, ja siitä voitiin taittaa muutama kukka sisälle ankeita asumisoloja sulostuttamaan, kuvailee Simon Irvine kasvin suosiota synnyinmaassaan.


’Painted Lady’, yksi vanhimpia lajikkeita

Tuoksuherneet saapuivat Pohjolaan varhain. Turun akatemian puutarhassa tiedetään kasvatetun niitä jo 1700-luvun lopulla. Viljely yleistyi maassamme kuitenkin vasta seuraavan vuosisadan lopulla, kun sekä ulkonäkönsä että tuoksunsa puolesta romanttiset tuoksuherneet saavuttivat koko Euroopassa suuren suosion. Erityisen innostuneista kasvista oltiin viktoriaanisessa Englannissa, jossa kasvin jalostamiseen paneuduttiin toden teolla.

– Siellä tuoksuherne oli todellinen työväenluokan kasvi. Se menestyi vähin vaivoin, ja siitä voitiin taittaa muutama kukka sisälle ankeita asumisoloja sulostuttamaan, kuvailee Simon Irvine kasvin suosiota synnyinmaassaan.


’Flora Norton’, vanha amerikkalainen lajike

Tuoksuherneet saapuivat Pohjolaan varhain. Turun akatemian puutarhassa tiedetään kasvatetun niitä jo 1700-luvun lopulla. Viljely yleistyi maassamme kuitenkin vasta seuraavan vuosisadan lopulla, kun sekä ulkonäkönsä että tuoksunsa puolesta romanttiset tuoksuherneet saavuttivat koko Euroopassa suuren suosion. Erityisen innostuneista kasvista oltiin viktoriaanisessa Englannissa, jossa kasvin jalostamiseen paneuduttiin toden teolla.

– Siellä tuoksuherne oli todellinen työväenluokan kasvi. Se menestyi vähin vaivoin, ja siitä voitiin taittaa muutama kukka sisälle ankeita asumisoloja sulostuttamaan, kuvailee Simon Irvine kasvin suosiota synnyinmaassaan.


’Kelvedon Beauty’, Spencer-ryhmä

Kehitystyö alkaa

Englantilaisen Henry Eckfordin ansiosta sulotuoksuisesta, mutta mitättömännäköisestä kasvista kehittyi myöhäisviktoriaanisen ajan sensaatiokukka. Ammattipuutarhuri Eckford onnistui 1800-luvun lopulla luomaan tuoksuherneelle aiempaa suuremmat, värikkäämmät ja kauniimman muotoiset kukat, mutta säilytti alkuperäisestä tuoksun.

Eckfordin tuottamia lukuisia lajikkeita kutsutaan Grandiflora-ryhmäksi, koska niiden kukat ovat suurempia kuin varhaisempien lajikkeiden kukat. Nykyään nimitys ei pidä enää paikkaansa, sillä ryhmän edustajat ovat pienikukkaisia uudempiin lajikkeisiin verrattuina. Alkuperäisen nimen harhaanjohtavuuden vuoksi ryhmään viitataan nykyisin myös antiikkisina lajikkeina.


Puutarhasuunnittelija Simon Irvine suunnittelee joka vuosi Läckön linnapuutarhaan uuden teeman. Viime kesänä muurien suojassa kukki romanttinen tuoksupuutarha, tänä kesänä siellä kasvaa monenlaisia papuja.

Läckön linnapuutarhassa kasvaa useita Eckfordin jalostustyön helmiä, kuten hänen lapsenlapsensa mukaan nimetty viattomanvalkoinen ’Dorothy Eckford’, hehkuvanpunainen, purppuraan vivahtava ’King Edward VII’ sekä hennon vaaleanpunainen ’Prima Donna’. Kaikkia niitä yhdistää voimakas ja kiehtova tuoksu ja sievä kukinto.

Yhtä tenhoavasti tuoksuvat käytävän toisella puolen myös amerikkalaisen ’Flora Norton’ -lajikkeen vaaleansiniset kukat. Eckfordin jalostamia kasveja vietiin myös Yhdysvaltoihin, jossa kasvin kehittely jatkui. Monia näistä vanhoista lajikkeista pidetään nykyisin virheellisesti perinteisinä englantilaisina lajikkeina.


’Prima Donna’, Grandiflora-ryhmä

Läckön linnapuutarhassa kasvaa useita Eckfordin jalostustyön helmiä, kuten hänen lapsenlapsensa mukaan nimetty viattomanvalkoinen ’Dorothy Eckford’, hehkuvanpunainen, purppuraan vivahtava ’King Edward VII’ sekä hennon vaaleanpunainen ’Prima Donna’. Kaikkia niitä yhdistää voimakas ja kiehtova tuoksu ja sievä kukinto.

Yhtä tenhoavasti tuoksuvat käytävän toisella puolen myös amerikkalaisen ’Flora Norton’ -lajikkeen vaaleansiniset kukat. Eckfordin jalostamia kasveja vietiin myös Yhdysvaltoihin, jossa kasvin kehittely jatkui. Monia näistä vanhoista lajikkeista pidetään nykyisin virheellisesti perinteisinä englantilaisina lajikkeina.


’Winston Churchill’, Spencer-ryhmä

Spencer-ryhmän kukissa on suuremmat kukat

Prima Donna -lajiketta pidetään yhtenä Eckfordin hienoimmista aikaansaannoksista. Sitä kasvatettiin 1800-luvun lopulla myös Spencerin suvun asuttamassa Althorpin kartanossa jonka pääpuutarhurina toimi Silas Cole. Hänen onnistui kehittää lajikkeesta röyhelöreunainen muunnos vuonna 1899. ’Countess of Spencer’ nimettiin kartanon rouvan, kreivitär Spencerin, mukaan.

Cole risteytti lajiketta Grandiflora-ryhmän kanssa ja tuli siten kehittäneeksi kokonaisen joukon uusia lajikkeita, joita kutsutaan Spencer-ryhmäksi. Lajikkeiden ylemmät terälehdet ovat aaltoilevat ja alemmat pitkät, siivenomaiset. Kukat ovat Grandiflora-ryhmää suurempia ja näyttävämmän näköisiä.


’Strawberry Ice’, Grandiflora-ryhmä

Spencer-ryhmän kukissa on suuremmat kukat

Prima Donna -lajiketta pidetään yhtenä Eckfordin hienoimmista aikaansaannoksista. Sitä kasvatettiin 1800-luvun lopulla myös Spencerin suvun asuttamassa Althorpin kartanossa jonka pääpuutarhurina toimi Silas Cole. Hänen onnistui kehittää lajikkeesta röyhelöreunainen muunnos vuonna 1899. ’Countess of Spencer’ nimettiin kartanon rouvan, kreivitär Spencerin, mukaan.

Cole risteytti lajiketta Grandiflora-ryhmän kanssa ja tuli siten kehittäneeksi kokonaisen joukon uusia lajikkeita, joita kutsutaan Spencer-ryhmäksi. Lajikkeiden ylemmät terälehdet ovat aaltoilevat ja alemmat pitkät, siivenomaiset. Kukat ovat Grandiflora-ryhmää suurempia ja näyttävämmän näköisiä.


’Gwendoline’, Spencer-ryhmä

Spencer-ryhmän kukissa on suuremmat kukat

Prima Donna -lajiketta pidetään yhtenä Eckfordin hienoimmista aikaansaannoksista. Sitä kasvatettiin 1800-luvun lopulla myös Spencerin suvun asuttamassa Althorpin kartanossa jonka pääpuutarhurina toimi Silas Cole. Hänen onnistui kehittää lajikkeesta röyhelöreunainen muunnos vuonna 1899. ’Countess of Spencer’ nimettiin kartanon rouvan, kreivitär Spencerin, mukaan.

Cole risteytti lajiketta Grandiflora-ryhmän kanssa ja tuli siten kehittäneeksi kokonaisen joukon uusia lajikkeita, joita kutsutaan Spencer-ryhmäksi. Lajikkeiden ylemmät terälehdet ovat aaltoilevat ja alemmat pitkät, siivenomaiset. Kukat ovat Grandiflora-ryhmää suurempia ja näyttävämmän näköisiä.


’Queen of the Isles’, Grandiflora-ryhmä

Kun kukkien koko kasvoi ja ulkonäkö koheni, jäi yksi tuoksuherneiden tuntomerkki vähemmälle huomiolle. Spencer-ryhmän kukat ovat näyttäviä, mutta usein ne tuoksuvat vain vähän, jos lainkaan. Silti suurin osa nykyään kasvatetuista lajikkeista kuuluu tähän ryhmään.

Moni meistä tuntuu kuitenkin ajattelevan, että tuoksuherneiden tulisi tuoksua – nimensä mukaisesti. Tuoksuttomat tuoksuherneet ovat kuin ruoka ilman makua.

Voimakastuoksuiset vanhat lajikkeet ovat kasvattaneet suosiotaan, ja esimerkiksi uusien, erityisen tuoksuvien lajikkeiden kehittämiseen on paneuduttu. Laajasta lajikekirjosta löytyykin nykyään sopivia lajikkeita niin hennontuoksuisten tai – väristen kuin kirkasväristen tai runsastuoksuisten tuoksuherneiden ystäville.


’Percy Thrower’, Spencer-ryhmä

Modernin kitsien, räikeiden värien yhdistäminen vanhanaikaisiin hentoihin pastellisävyihin miellyttää Simon Irvinea kovasti. Hänen tuoksupuutarhassaan rohkeita ja hailakoita värejä onkin yhdistelty taidolla.

– Kun valitsee oikeat lajikkeet, ei tuoksustakaan tarvitse tinkiä, Irvine paljastaa tuoksutellessaan suuria, räikeän vaaleanpunaisia kukkia. Spencer-ryhmän ’Gwendoline’ omaa näyttävän ulkomuotonsa lisäksi ehdan tuoksuherneen aromin.

Tänä kesänä Läckön puutarhassa kasvaa tuoksuherneiden tilalla muun muassa ruusupapuja.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.