Komealupiini meillä eniten luontoon levinnyt perenna.

Komealupiini (Lupinis polyphyllus, kuvassa)on meillä eniten luontoon levinnyt perenna, sillä sitä on kylvetty alkuaan maantienvarsille. Jatkuvasti levitessään se tulee tukahduttamaan kasvupaikoiltaan monet luontaiset keto- ja piennarkasvit, joiden viimeisiä pakopaikkoja mm. tienvarret ovat.

Näin on monin paikoin käynytkin. Sitä on myös ajattelemattomasti kylvetty teitten varsille. Lupiini viihtyy meillä niin hyvin, että se tulee jatkuvasti laajentamaan esiintymiään ja syrjäyttää samalla kotimaiset piennarkasvit. Lupiinin liiallista leviämistä ei vielä pidetä pahana asiana, mutta joskus tulevaisuudessa ongelma tullaan toteamaan ja silloin sille ei varmaankaan enää mahdeta mitään.

Muualla Euroopassa ollaan vakavasti huolestuneita jätti- ja japanintattaren sekä kaukasianjättiputken leviämisestä. Esimerkiksi Ruotsissa näitä kasveja on yritetty hävittää rikkakasvien torjunta-aineiden avulla, sillä muut keinot eivät niihin pysty. Jätti- ja japanintatar ovat meilläkin suosittuja komea- ja reheväkasvuisia perennoja, joiden istuttamisessa on syytä olla varovainen. Istutusalue on aina rajattava tehokkaasti pelti- tai vanerilevyn avulla vähintään 50-70 cm:n syvyydeltä. Nämä tattaret eivät ehdi meillä onneksi kypsyttää siemeniään. Kaikkein nopeimmin leviää meilläkin paikoin löydetty näiden kahden lajin risteymä hörtsätatar. Se on saanut nimensä Orivedellä sijaitsevan Hörtsänän arboretumin mukaan, josta se on levinnyt laajalle alueelle lähipelloilla. Puistolemmikki on ihanteellinen kaksivuotinen kasvi, sillä se leviää hyvin siementämällä ja peittää alkukesällä kukkatarhan aukkopaikkoja.

Myös kaukasianjättiputki on levinnyt hälyttävästi kautta Keski- ja Pohjois-Euroopan

Tämä alkuaan Kaukasukselta kotoisin oleva kasvi on oikeastaan kaksivuotinen, eli se kuolee kukittuaan. Sitä ennen se on kuitenkin ehtinyt tehdä runsaasti siemeniä. Sen leviämistä yritetään estää Euroopassa, mutta huonoin tuloksin. Sen siemeniä on maassa paljon ja vaikka sen taimet saadaan helposti tuhottua rikkakasvien torjunta-aineilla, taimia nousee maasta monen vuoden ajan. Esimerkiksi Pohjois-Norjassa Tromssassa tämä ”tromssanpalmuna” tunnettu kasvi tai jokin sen tunnistamaton sukulaislaji peittää laajoja aloja. Samoin Karjalan Kannaksella ja Pohjois-Venäjällä kaukasianjättiputkea tai jotain sen lähilajia näkee usein tienvarsilla ja syrjäisissäkin kylissä suurina kasvustoina.

Kaukasianjättiputki ei ole vaarallinen vain siksi, että se rehevällä kasvullaan tukahduttaa kaiken luonnonkasvillisuuden, vaan se on myös myrkyllinen. Se sisältää ainetta, joka altistaa ihon auringon ultraviolettisäteilylle. Samanlaisen reaktion aiheuttaa mooseksenpalavapensas. Se ei leviä kuten kaukasianjättiputki, vaan pysyy hyvin paikassaan. Seurauksena kummankin kasvin koskettamisesta on pitkäaikainen, hitaasti paraneva ihottuma. Koska kaukasianjättiputki ja mooseksenpalavapensas ovat meillä suosittuja perennoja, on niiden myrkyllisyys muistettava. Niitä voidaan käsitellä vain käsineet kädessä.

Paikallisesti eräät muutkin kasvit voivat levitä liikaa

Paikallisesti eräät muutkin kasvit voivat levitä liikaa, kuten kosteassa savimaassa viihtyvät kanadan piisku ja pajuasteri. Edellinen leviää siementämällä ja jälkimmäinen kasvullisesti. Vanhoissa kartanopuistoissa tapaa joskus laajoina kasvustoina myös siemenistä levinnyttä töyhtöangervoa tai tarhasinivalvattia (Lactuca macrophylla). Hämeenkyrön pappilan lähipelloille on levinnyt etelänruttojuuri, jota ei ole enää millään keinolla saatu hävitettyä.

Kun juuristollaan voimakkaasti leviämään pyrkiviä kasveja istutetaan puutarhaan, juuriston kasvua on rajoitettava. Siemenistä lisääntyvien kasvien leviämistä voidaan säädellä poistamalla kukkavarret ennen siementen kypsymistä. Eräät muutkin kasvit voivat levitä liikaa hyvin viihtyessään, joten puutarhassa tarvitaan aina ihmisen ohjaavaa kättä.

Joidenkin ihmisten mielestä myrkylliset kasvit ovat liian vaarallisia istutettaviksi puutarhaan. Myrkyllisyys ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla esteenä kasvien istuttamiselle. Lapset ovat alttiita kasvi-, lääkeaine- ym. myrkytyksille vain aivan pieninä, jolloin he eivät vielä ymmärrä varoa mitään ja pistävät kaiken suuhunsa. Silloin lasten edesottamuksia on vahdittava muutenkin. Lisäksi myrkylliset kasvit ovat niin pahanmakuisia, että vaikka lapsi sellaista pistäisikin suuhunsa, hän sylkisi sen pian pois. Pahat kasvimyrkytykset ovat meillä onneksi harvinaisia. Tuorein kuolemaan johtanut kasvimyrkytys tapahtui 1949, jolloin lapsi oli syönyt raparperin lehteä!

On kuitenkin hyvä tuntea myrkylliset kasvit, jotta osaa varoittaa lapsia niistä. Kirjan lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa on mainittu eräitä kirjoja, joista saa lisää tietoa myrkyllisistä sekä allergiaa aiheuttavista kasveista. Oheisessa luettelossa on mainittu tässä kirjassa mainitut perennakasvisuvut, joihin kuuluvat lajit ovat myrkyllisiä. Eräät kaikkein suosituimmat perennat ovat myrkyllisiä, kuten kullerot, ukonhatut, ritarinkannukset ja pionit. Ei ole kuitenkaan mitään syytä jättää niitä pois puutarhasta myrkyllisyyden vuoksi. Monissa muissakin perennoissa on myrkyllisiä aineita, jotka saattavat aiheuttaa iholle joutuessaan kosketusallergiaa tai nautittuina oksentamista.

Myrkylliset perennat

  • Akileijat (Aquilegia)
  • Jalkalehdet (Podophyllum)
  • Jouluruusut (Helleborus)
  • Jättiputket (Heracleum)
  • Kimikit (Cimicifuga)
  • Konnanmarjat (Actaea)
  • Kullerot (Trollius)
  • Kärhöt (Clematis)
  • Leinikit (Ranunculus)
  • Lupiinit (Lupinus)
  • Majavankaalit (Lysichiton)
  • Mooseksenpalavatpensaat (Dictamnus)
  • Oravanmarjat (Maianthemum)
  • Pionit (Paeonia)
  • Pärskäjuuret (Veratrum)
  • Rentukat (Caltha)
  • Revonpavut (Thermopsis)
  • Rotkokielot (Smilacina)
  • Ruusuleinikit (Adonis)
  • Sormustinkukat (Digitalis)
  • Suopayrtit (Saponaria)
  • Talviot (Vinca)
  • Taponlehdet (Asarum)
  • Tyräkit (Euphorbia)
  • Ritarinkannukset (Delphinium)
  • Ukonhatut (Aconitum)
  • Unikot (Papaver)
  • Vuokot (Anemone)
  • Ängelmät (Thalictrum)

Luettelossa on mainittu vain osa myrkyllisistä perennasuvuista. Lisäksi eräät ruokakasvit, kuten peruna ja tomaatti ovat väärin käytettyinä myrkyllisiä. Myrkyllisiä kasveja on myös monien luonnonkasvien, koristepensaiden, köynnösten, huonekasvien ja leikkokukkien joukossa. Näistä saa lisätietoja alan kirjoista.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Perennat (© Pentti Alanko ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, ISBN 978-951-31-3827-1). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi