Asukkaat: Marjatta ja Jaakko Kaarala sekä belgianpaimenkoira Hani
Koko:
vajaa 2 000 neliötä
Maaperä:
Moreenia, jota parannettu mullalla
Puutarhan ikä:
Marjatta on hallinnut puutarhaa 7 vuotta
Paikkakunta:
Vantaan Jokivarsi
Kasvuvyöhyke:
II

Puisesta portista avautuva yltäkylläinen näkymä puutarhaan on maalattu pastellisävyin. Kun viikko sitten sovin puutarhaharrastaja Marjatta Kaaralan kanssa tapaamisestamme, hän kertoi että jotain kukkivaa puutarhasta pitäisi vierailun aikaan löytyä, ainakin kellokukkia. Kellot ovat parhaimmillaan, mutta niiden lisäksi koko puutarha hehkuu hurmaavassa kukkaloistossa.

Puutarha Vantaan Jokivarressa näyttää hyvin valmiilta ja täyteläiseltä – paikoin jopa täydeltä, vaikka Marjatta aloitti sen hoidon vasta seitsemän vuotta sitten. Silloin hän miehensä kanssa kävi taloksi tänne.

– Puutarha oli autio ja tyhjä, aivan kesannolla. Oli yksi syreeniaidanne ja muutama jasmikepensas, ei yhtään perennapenkkiä, ja nurmikko kuin perunapelto, Marjatta muistelee lähtötilannetta.

Puutarhassa riittää aina askareita, mutta se sopii kitkemisestäkin nauttivalle Marjatta Kaaralalle.
Puutarhassa riittää aina askareita, mutta se sopii kitkemisestäkin nauttivalle Marjatta Kaaralalle.

Nurmikon tilalle pöheiköitä

Aikaisemmin omaa kukkakauppaakin pyörittänyt nainen otti tavoitteekseen valloittaa koko parin tuhannen neliön alan. Nyt puutarhassa on lukuisia huoneita, joiden tyylikkäiden kasvi- ja väriyhdistelmien rinnalla voi vain huokailla. Varjoisemmalla takapihalla on nuori pensasruusualue sekä pieni metsäpuutarha ja kosteikko. Pitkät ja kaartuvat, kotitalon vanhoilla kattotiilillä kohotetut perennapenkit erottavat ne nurmikosta ja kärhöihin verhoutuvasta terassista.

Kuljemme talon sivuitse pengerretylle etupihalle, joka tulvii valoa. Tänne Marjatta ja hänen miehensä rakensivat ensi töikseen huvimajan, sillä keskipäivän kovalta paahteelta piti päästä suojaan. Huvimajan ympäristössä on kivikkokasveja, joihin Marjatta ensiksi ihastui, sekä levollisia lampia. Niihin laskee talolta päin kivinen puro. Talon edustan pitkissä pionipenkeissä muhkea ’Sarah Bernhard’ kukkii nyt ensimmäistä kertaa.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla. Lue lisää rehevästä puutarhasta!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Pihan pohjapiirros
Marjatta Kaarala on muokannut karun ja paljaan tontin täyteläisenä kukkivaksi, lukuisten kaariporttien koristamaksi puutarhaksi. Eri alueiden välillä kuljetaan nurmi- ja tiilipolkuja pitkin. Nurmikkoa on vain nimeksi takapihan terassin edustalla.

Puutarha on koko kesän kukkea

Vehreä lammen ympäristö peittyy hyvinvoiviin perennoihin, joista suuri osa on kasvanut Marjatan hoivassa siemenestä asti. Maaperä Jokivarressa on moreenia ja peruskallio hyvin pinnassa. Vuosien saatossa puutarhaan onkin kipattu monta multakuormaa. Marjatta uskoo maaperän kehittyvän vielä suotuisammaksi, mutta se vie aikansa. Rehevästi kasvavien, mutta kuivuutta sietävien kasvien löytäminen oli haaste, johon hän tarttui innolla.

Hän halusi, että puutarhassa riittää kukkia koko kesäksi. Täällä perennojen lisäksi myös monet pensaat peittyvät kukkiin. Alkukesän syreenien jälkeen etupihaa jakavat vanhat pihajasmikkeet (Philadelphus coronarius) verhoutuvat valkoiseen. Talon päädyn ruusuryppäässä kukinta kestää pitkään. Ensimmäisinä sitkeistä, omajuurisista perinneruusuista kukkaan virittyvät juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’), papulanruusu (R. ’Papula’) ja suviruusu (R. ’Poppius’), viimeisinä valamonruusu (R. ’Splendens’) ja karoliinanruusu (R. carolina).

Kukkarunsautta rauhoittamaan Marjatta on istuttanut poikkeavan värisiä pensaita, kuten kellanvihreitä keltajapaninangervoja (Spiraea japonica ’Goldmound’ ja ’Golden Princess’) ja keltaheisiangervoja (Physocarpus opulifolius ’Dart’s Gold’’) sekä tummanpunaisia purppurahappomarjoja (Berberis thunbergii ’Atropurpurea’ ja ’Nana’) ja lännenheisiangervoja (P. opulifolius ’Diabolo’). Myös pienikokoisia havukasveja on täällä runsaasti.

Pionipenkit
Talon viereistä käytävää reunustavat muhkeat pionipenkit. Marjatta nauttii aina aamukahvinsa rappusilla istuen, sillä siitä näkee koko etupihan.

Kaariportit huoneesta toiseen

Pihalla ennestään kasvaneita suuria kuusia oli pakko kaataa, jotta muut kasvit saisivat paremmat elinolot. Pystylinjoja Marjatan puutarhaan tuovat esimerkiksi leviämisluvan saaneet tulikukat (Verbascum), sormustinkukat (Digitalis purpurea) ja korkeiksi kasvavat kellokukat sekä kaariportit, joita puutarhassa on äkkiä laskien ainakin kahdeksan. Ne toimivat myös kiipeilytelineinä jalokärhöille, Marjatan uusimmille ihastuksille.

– Taidan olla vähän köynnöskaarihöpsö, Marjatta hymyilee.

Hänen unelmanaan olisi luoda krassien ja kurjenmiekkojen koristama kaariporttikäytävä ranskalaistaiteilija Claude Monet’n tyyliin, mutta kuiva maaperä saattaa tehdä sen toteuttamisesta hankalan.

Esikuvansa maalausten värimaailman jäljittelemisessä Marjatta on onnistunut paremmin. Pastelliset, valkoisella pehmennetyt sävyt antavat puutarhalle romanttisen vanhanajan tunnelman. Roosan, hillityn keltaisen ja kellokukkien hempeän sinen joukosta nousevat sieltä täältä esiin kirkkaammat tai tummemmat sävyt.

Marjatta ei ole tarkoituksella valinnut maatiaiskasveja, mutta niiden monesti hillityn väriset kukat sattuvat sopimaan hyvin puutarhan tyyliin, jota hän kuvailee mummolamaiseksi.

– Kokeilen kyllä mielelläni myös uutuuksia, mutta monella jalostetulla lajikkeella on niin räikeä väri, ettei se tänne sovi.

Seuraavalla sivulla: mikä on siemenkiertokirje?

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Lampien reunat peittyvät suikeroalpiin
Vesilampien reunat peittyvät elämänjanoiseen suikeroalpiin. Näkymä naapureihin avautui, kun Marjatta ja hänen miehensä kaatoivat pihan isoja kuusia puutarhan tieltä.

Siemeniä paketeista

Poikkeusluvan väriskaalasta on saanut esimerkiksi perinneperenna palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), jonka kirpeänpunaiset kukat hehkuvat takapihan kohopenkissä kuin heijastinliivi pimeässä. Raju väri oli vahinko, sillä Marjatta luuli saaneensa siemenkiertokirjeestä harjaneilikan siemeniä.

Puutarhaharrastajalta toiselle kiertävä siemenkirje on perille saapuessaan paksu ja rähjäinen paketti, josta jokainen voi ottaa tarvitsemansa ja laittaa mukaan siemeniä, joille ei itsellä ole käyttöä. Postin tuomista kirjeistä Marjatta on saanut puutarhaansa monia muitakin kasveja, kuten kellokukkia, unikoita ja pakkasiin asti kukkivaa jättiverbenaa (Verbena bonariensis).

Siemenkiertokirjeisiin Marjatta tutustui löydettyään internetistä kasviharrastajien keskustelupalstat, joilla hän käy kesäisin lähes päivittäin. Palstoilla harrastajat vaihtelevat paitsi siemeniä ja taimia, myös hyväksi havaittuja vinkkejä ja puutarhakuulumisia. Nettitarhurit tapaavat joskus myös kasvotusten, esimerkiksi taimivaihtoillan merkeissä.

– On kiva keskustella puutarhasta muiden kanssa, sillä tuttavapiirissäni ei ole muita yhtä höyrähtäneitä kuin minä.

Lahjoitetuista siemenistä ja taimista kasvaneita puutarhakasveja katsellessa muistuu mieleen monta puutarhatuttavaa. Marjatasta kasvien vaihtelu tuttujen kesken on paljon mukavampaa kuin kaupasta ostelu.

Tontin valloitusprojekti alkaa Marjatan mielestä olla valmis, eikä tilaa uusille suunnitelmille ole juuri jäljelläkään. Osa-aikaisesti kukkakaupassa työskentelevällä riittää aikaa puutarhan hoitotyölle, jota hän pitää myös mahtavana kuntoilumuotona. Kesän mittaan Marjatta leikkaa alas rumaksi rötsähtävät kasvit ja ne, joiden siementen ei halua leviävän yltympäriinsä. Puutarha on yhden naisen show, sillä mies ei ole kovin kiinnostunut viherpeukaloinnista.

– Ei haittaa, vaikka tämä vaatii paljon työtä. Teen puutarhatöitä silloin kun huvittaa – ja yleensä huvittaa. Minusta kitkeminenkin on kivaa. Olen täällä poliisina pitämässä järjestystä yllä.

Lisää upeita kuvia puutarhasta seuraavalla sivulla.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Marjatta on suunnitellut puutarhansa kukkimaan rehevänä keväästä syksyyn.

Tarhakurtturuusu (Rosa rugosa) ’Snow Pavement’
Tarhakurtturuusu (Rosa rugosa) ’Snow Pavement’ kukki viime kesän mahtavasti aina syyspakkasiin saakka. Marjatta on lisännyt omajuurista ja tervettä ruusua itse.

Puutarhassa on useita kaariportteja
Puutarhan lukuisat kaariportit ovat Marjatan heikkous. Hän kerää korkeaksi kohoavien sormustinkukkien ja tulikukkien siemenet ämpäriin ja ripottelee niitä sinne tänne puutarhaan.

Palavarakkaus ja valtikkanauhukset
Palavarakkaus ja valtikkanauhukset hehkuvat takapihan suuressa tiilillä kohotetussa penkissä, jonka tulinen värimaailma poikkeaa etupihan pastellinhuuruisesta tunnelmasta.

Marjatta pakkaa taimia illan taimenvaihtotapahtumaa varten.
Marjatta pakkaa taimia illan taimenvaihtotapahtumaa varten. Moni kasvi on tullut hänenkin puutarhaansa vaihtokaupan tai siemenkiertokirjeen kautta.

 

Koreatörmäkukka ’Black Knight’  Pioni ’Sarah Bernhard’ ja tulikukka
Koreatörmäkukka ’Black Knight’ Pioni ’Sarah Bernhard’ ja tulikukka

 

Kirjosalvia ja musta pioniunikko  Kirjosalvia ja kultakärsämö
Kirjosalvia ja musta pioniunikko Kirjosalvia ja kultakärsämö

 

Kurjenkello  Värililja
Kurjenkello Värililja

 

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.