Havukasvit ja havuistukset puutarhassa tarjoavat suojaa

Piha

Ainavihannat havukasvit jämäköittävät istutusten muotoja ja luovat puutarhaan ympärivuotisen eloisan ilmeen. Ne myös tarjoavat suojaa ja kumppanuuskasveilleen hyvät olosuhteet.

Suunnittelijan kannalta havukasvien vaihteleva joukko on ihanteellinen. Se tarjoaa vaihtoehdon niin matalaksi maankattajaksi kuin pihapiirin vankaksi yksittäispuuksikin. Lajejakin riittää sekä aurinkoiseen hietikkoon että kosteaan varjoon.

Ainavihannat havukasvit antavat erityisen hyvän näkösuojan ohikulkevien katseilta, tuulelta ja kulkuväylien pölyltä. Samalla ne kuitenkin luovat puutarhaan tehokasta varjoa ja sulkevat tiloja, mikä voi olla tilanteesta riippuen joko hyöty tai haitta.

Havukasvit ovat peittävän olemuksensa vuoksi lehteviä puuvartisia lajeja haastavampia sijoitettavia puutarhaan. Oikean kasvukumppanin – esimerkiksi kukkivan pensaan, köynnöksen tai lehtimuodoltaan jännittävän perennan – läheisyys keventää havun ylevyyttä ja tekee kokonaisuudesta vaihtelevan.

Matala tuivio ei estä käytävän varren näkymää. Kirjavalehtinen kuunlilja, jaloangervot ja purppurakeijunkukka kasvavat rinnalla.

Matala tuivio ei estä käytävän varren näkymää. Kirjavalehtinen kuunlilja, jaloangervot ja purppurakeijunkukka kasvavat rinnalla.

 

Paitsi kooltaan ja kasvupaikkavaatimuksiltaan, havukasvit eroavat toisistaan myös värisävyiltään ja kestävyydeltään. Ominaisuuksista kannattaa ottaa selvää ennen hankintaa! Esimerkiksi kanadantuija (Thuja occidentalis) kasvaa hyvissä olosuhteissa yli 10-metriseksi tuuheaksi puuksi ja varjostaa ajan myötä pientä rivitalopihaa liiaksi. Kaikki eivät tiedä sitäkään, että tuivio (Microbiota decussata) leviää viihtyessään usean neliön laajuiseksi.

Kuvittele havupuuta hankkiessasi se tulevalla kasvupaikkallaan täysikasvuisena, niin sen vaatima tila ei tule myöhemmin ongelmaksi. Puun onnistuneesta sijainnista saavat tällöin nauttia vielä jälkipolvetkin.

Paahteisen pihan etualalla kasvaa sinikataja, tapionpöytä, hernesypressi ja pieni riippaoksainen koristeomenapuu. Kartiotuijat on sijoitettu aidaksi.

Paahteisen pihan etualalla kasvaa sinikataja, tapionpöytä, hernesypressi ja pieni riippaoksainen koristeomenapuu. Kartiotuijat on sijoitettu aidaksi.

 

Yhdistele taiten

Havukasvit viihtyvät samoissa istutusryhmissä perennojen, pensaiden ja köynnösten kanssa. Suosiota saaneet heinät, kuten matala sininata (Festuca Glauca-ryhmä), keventävät havujen tummuutta. Vaikuttavia havujen välissä ovat myös kookkaat tarhakalliokielot (Polygonatum x hybridum) ja vastaavat lehtiperennat, jotka tuovat ryhmään juhlavuutta.

Matalahkojen havupensaiden lomaan voit istuttaa myös kukkivia pensaita kuten pitkään kukkivaa kuutamohortensiaa (Hydrangea paniculata ’Praecox’), keväällä varhain kukkivia atsaleoita (Rhododendron) tai värikäslehtisiä japaninangervoja (Spiraea japonica). Köynnöksistä kärhöt (Clematis), kirjavalehtinen kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) tai varjossakin viihtyvä köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) tuovat väriä havujen vihreyteen.

Ainavihannat havukasvit jämäköittävät istutusten muotoja ja luovat puutarhaan ympärivuotisen eloisan ilmeen. Ne myös tarjoavat suojaa ja kumppanuuskasveilleen hyvät olosuhteet.

Ainavihannat havukasvit jämäköittävät istutusten muotoja ja luovat puutarhaan ympärivuotisen eloisan ilmeen. Ne myös tarjoavat suojaa ja kumppanuuskasveilleen hyvät olosuhteet.

 

Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Tuijat saattavat vanhetessaan kasvattaa juuristonsa niin lähelle maanpintaa, etteivät matalatkaan maanpeiteperennat enää viihdy niiden kuivalla juuristoalueella. Tällöin alustojen kattaminen esimerkiksi soralla tai koristekatteella on paras vaihtoehto.

Havukasveja käytetään usein tuomaan läpi vuoden vihreää tuulahdusta johonkin puutarhan suojaisaan nurkkaukseen tai niitä istutetaan taustakasviksi muille kasveille. Voit myös kääntää asetelman toisin päin ja rakentaa puutarhan peruskasvillisuuden havujen varaan. Istuta esimerkiksi tonttisi reunoille suojaava monilajinen havuaidanne ja reunusta pihapolut matalilla havupensailla.

Vaikka havukasvit ovat ainavihantia, ne taipuvat toisinaan vuodenaikojen mukaan värivaihteluihin. Esimerkiksi oksiaan yläviistoon kurkottava maljakataja (Juniperus horizontalis ’Andorra Compact’) kasvaa keväisin hienon kuparinvärisenä, mutta muuttuu kesällä tuivion tavoin kauniin vihreäksi.

Muodoltaan erityisen viehättävä matalakasvuinen hernesypressi (Chamaecyparis pisifera) talvehtii lumen suojassa heleänvihreänä. Filifera Nana -lajikkeen oksankärjet kaartuvat hauskasti alaspäin.

Kirsikkapuun alla kasvaa kääpiövuorimäntyä, lamokatajaa ja pylväskatajia. Vaaleanvihreä seppelvarpu pehmentää vaikutelmaa. Tuija-aita muodostaa näköesteen naapuriin päin. Typistä vuorimännyn uutta kasvua toukokuussa ja toisen kerran elokuussa, jos kasvu on runsasta.

Kirsikkapuun alla kasvaa kääpiövuorimäntyä, lamokatajaa ja pylväskatajia. Vaaleanvihreä seppelvarpu pehmentää vaikutelmaa. Tuija-aita muodostaa näköesteen naapuriin päin. Typistä vuorimännyn uutta kasvua toukokuussa ja toisen kerran elokuussa, jos kasvu on runsasta.

 

Tamperelainen puutarhuri Marko Pilve on suunnitellut ja rakentanut useita havupihoja. Aiemmin teatterin valaistusmestarina työskennellyt mies näkeekin istutusryhmät luovin silmin.
– Havukasvit ryhdistävät istutusta, ja pienikin kasvualustan korottaminen ja muotoilu tuo ryhmään lisää vaikuttavuutta.

Marko muistuttaa havukasvien jatkavan puutarhan nautintakauden ympärivuotiseksi varsinkin, jos kasvit muistetaan myös pihan valaistuksessa.
– Suunnittelussa on aina otettava ympäristö huomioon. Moderni havuryhmä sopii modernin talon puutarhaan, ei niinkään rintamamiestalon perinteisten ratkaisujen lomaan.

Havukasvit selviävät vähällä hoidolla, kun kasvupaikka on kunnossa. Kauttaaltaan vihreä istutus koostuu kartiotuijien ja kynäkatajien lisäksi kotkansiivistä ja tuivioista.

Havukasvit selviävät vähällä hoidolla, kun kasvupaikka on kunnossa. Kauttaaltaan vihreä istutus koostuu kartiotuijien ja kynäkatajien lisäksi kotkansiivistä ja tuivioista.

 

Hoitaminen vaatii pelisilmää

Havukasvit ovat pitkäikäisiä, ja merkittävä asia niiden hyvinvoinnille on kasvualustan paksuus. Marko Pilve kertoo istuttavansa havut jopa metrin paksuiseen multaan.

Kasvuvoima ei lopu kesken ja kasvit viihtyvät jopa epäsuotuisilla paikoilla, jos hiekansekaisen mullan lisäksi kasvualustassa on sopivasti savea ja humusta. Esimerkiksi kosteudesta pitävä tuija pärjäilee aurinkoisellakin paikalla, kun sen juuret saavat riittävästi kosteutta syvästä kasvualustasta. Runsaan multakerroksen turvin myös kastelun tarve rajoittuu vain kuivimpaan aikaan.

Noin 50-vuotiaat kanadantuijat suojaavat oleskelutilaa. Alaoksien poistaminen on tuonut aluskasveille valoa.

Noin 50-vuotiaat kanadantuijat suojaavat oleskelutilaa. Alaoksien poistaminen on tuonut aluskasveille valoa.

 

Typistä vuorimännyn uutta kasvua toukokuussa ja toisen kerran elokuussa, jos kasvu on runsasta.

Typistä vuorimännyn uutta kasvua toukokuussa ja toisen kerran elokuussa, jos kasvu on runsasta.

 

Havukasvien leikkaamista Marko ei kaihda. Hän pitää mielellään kaikkien havukasvien muodot hallinnassa nipistämällä uusinta kasvua useita kertoja kesässä.
– Riippuu vuodesta, milloin ja miten tiheästi leikkaan. Vuorimäntyjen pehmeää uutta kasvua lyhennän usein nipistämällä sormien välissä juhannuksen alla ja toisen kerran vielä elokuussa, jos kasvu on runsasta.

Marko saattaa myös tehdä tuijista rungollisia poistamalla alaoksia. Näin alapuolella kasvavat kasvit saavat enemmän valoa ja ryhmän ilme muuttuu toisenlaiseksi.

Pallotuija kestää hyvin leikkaamalla muotoilua. Oikealla kasvaa katsura ja sen aluskasvina koristemansikka.

Pallotuija kestää hyvin leikkaamalla muotoilua. Oikealla kasvaa katsura ja sen aluskasvina koristemansikka.

 

Kuivumiselle ja kevätahavalle alttiita lajeja, kuten laajoja pesäkuusia (Picea abies ’Nidiformis’) ja kartiovalkokuusia (Picea glauca ’Conica’), on Markon mielestä tarpeen suojata vain parina ensimmäisenä kevättalvena. Sen jälkeen juuristo on yleensä kehittynyt kyllin laajaksi ja havut pärjäävät omillaan.

Kitkemisestä ja säännöllisestä hoidosta ei kannata tinkiä. Marko soisi, että pihanomistajat satsaisivat puutarhanhoitoon tulevaisuudessa silloinkin, kun omat voimat tai into eivät enää riitä.
–    Kokonaan huomiotta puutarhaa ei pidä pitkäksi aikaa jättää. Ränsistyminen näkyy yllättävän nopeasti esimerkiksi kuivan kauden jälkeen.

 

Lue havupihan kasvivinkit seuraavalta sivulta!

 

Havuvaltaisen pihan kasveja:

– Sulkahernepensas (Caragana arborescens ’Lorbergii’)
– Kääpiövuorimänty (Pinus mugo ’Pumilio’)
– Pallotuija (Thuja occidentalis ’Globosa’)
– Sammalleimu (Phlox subulata)
– Suikeroalpi (Lysimachia nummularia)
– Tarhakataja (Juniperus x pfitzeriana) ’Mint Julep’
– Timanttituija (Thuja occidentalis ’Smaragd’)
– Tuivio (Microbiota decussata)

Perennoja havukasvien alle
Kamtšatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum)
Kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica)
Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna)
Koristemansikka (Fragaria x rosea)
Lehtotaponlehti (Asarum europaeum)
Pikkutalvio (Vinca minor)
Rönsyakankaali (Ajuga reptans)
Rönsyansikka (Waldsteinia ternata)
Rönsyleimu (Phlox stolonifera)
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia)
Sammalleimu (Phlox subulata)
Suikeroalpi (Lysimachia nummularia)

Perennoja havujen rinnalle
Alppivarjohiippa (Epimedium alpinum)
Jaloangervo (Astilbe Arendsii-ryhmä)
Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris)
Kultatyräkki (Euphorbia polychroma)
Kurjenpolvet (Geranium)
Kuunliljat (Hosta)
Tarhakalliokielo (Polygonatum x hybridum)
Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata)
Vuorenkilvet (Bergenia)

 

Markon suosikit

Perusvarmoja
Rohtokataja (Juniperus sabina): I–III, aurinkoon, kun maa on tuore.
Tuivio (Microbiota decussata): I–VI, kasvualustan ja valon suhteen vaatimaton.
Kartiotuija (Thuja occidentalis ’Holmstrup’): I–IV, aurinkoon, jos kasvualusta pysyy kosteana.
Timanttituija (Thuja occidentalis ’Smaragd’): edellistä pystyoksaisempi samoille kasvupaikoille.
Tarhakataja (Juniperus x pfi tzeriana) ’Mint Julep’: I–III, aurinkoon tai puolivarjoon, kuivallekin paikalle.

Hyviä erikoisuuksia
Hernesypressi (Chamaecyparis pisifera): I–II, kevyeen varjoon, tuoreeseen maahan.
Hibatuija (Thujopsis dolabrata): I–II, varjoon, kosteahkoon maahan.
Kanadanhemlokki (Tsuga canadensis): I(II), siimekseen, ravinteikkaaseen maahan suojaisalle paikalle.

 

 

Lähde Kotipuutarha 8/2010


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

Ei liitettyjä avainsanoja.