Hedelmäpuiden lisääminen: Varrennusmenetelmät

Piha

Varrennusmenetelmiä on kehitetty hyvin monenlaisia. Suuria määriä varrennettaessa työ tehdään koneellisesti, mutta käsivarrennuksetkin ovat vielä yleisesti käytössä. Harrastelijan näkökulmasta katsottuna yksinkertaisimmat ja käyttökelpoisimmat varrennusmenetelmät ovat liitosvarrennus, kylkivarrennus ja kuorivarrennus. Nämä työmenetelmät ovat helposti omaksuttavissa ja niiden avulla voidaan toteuttaa kaikki tärkeimmät varrennustyöt.

Liitosvarrennus ja kylkivarrennus

Liitosvarrennus ja sitä läheisesti muistuttava kylkivarrennus ovat yleisimmät varrennusmenetelmät. Perusrungon latvaosa poistetaan katkaisemalla verso oksasaksilla noin 10 cm:n korkeudelta perusrungon tyveltä. Jaloversosta leikataan oksanpätkä varteoksaksi. Siinä on oltava 2 tai enintään 3 hyvin kehittynyttä silmua. Varteoksan alapäähän tehdään 2-3 cm:n pituinen viilto siten, että alin silmu jää viillon toiselle puolelle. Perusrunkoon tehdään samanmittainen viilto. Jos perusrunko on huomattavasti paksumpi kuin varteoksa, perusrungon kyljestä viilletään 2-3 cm:n pituinen pala pois.

Varteoksa istutetaan tähän. Liitos on kylkivarrennos. Jos perusrunko ja varteoksa ovat samanpaksuiset, molempiin tehdään verson läpi ulottuvat viillot. Molempien leikkauspinnat sovitetaan yhteen. Tämä on liitosvarrennos. Varteoksan ja perusrunkojen yhteensovittamisessa on tärkeää, että mahdollisimman paljon niiden kuorikerroksista eli jälsikerroksista osuu yhteen. Jälsikerroksessa tapahtuu solujen jakautuminen, ja siinä myös liitos kasvaa parhaiten yhteen. Liitos sidotaan yhteen sidontakuminauhalla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Varteoksan pää vahataan kuivumisen estämiseksi. Liitoskohtaa ei välttämättä tarvitse vahata, jos kaikki leikkauspinnat ovat peittynet sidontanauhaan. Lopuksi valmis työ eli varte varustetaan nimilapulla, esimerkiksi ”Keltakaneli/ Antonovkan siemenperusrunko”.


Liitosvarrennos (a) ja Kylkivarrennos (b)

Piirros 15a: Liitosvarrennusta käytetään, kun jaloverso ja perusrunko ovat suunnilleen samanvahvuiset. Jaloversoon jätetään enintään kolme silmua, joista yksi jää liitoskohdan vastakkaiselle puolelle sidontanauhan alle.

Piirros 15b: Kylkivarrennos poikkeaa liitosvarrennoksesta vain siinä, että perusrunko tai varrennettava oksa on paksumpi kuin jaloverso. Jos varrennettava oksa on melko paksu, siihen voidaan liittää kaksikin jaloversoa.

Kuorivarrennus

Kuorivarrennus on käyttökelpoinen menetelmä, kun varteoksa liitetään paljon itseään paksumpaan oksaan. Tätä menetelmää käytetään silloin, kun halutaan vaihtaa koko hedelmäpuun lajike toiseksi tai kun halutaan varttaa täysikasvuiseen puuhun lisää lajikkeita.

Tällainen varrentaminen onnistuu vain melko lähelle runkoa. Puun ulkolaidalle ei varrentamista kannata tehdä, koska varte ei siellä jaksa lähteä kasvuun. Varrennettava oksa katkaistaan noin 30 cm:n etäisyydeltä rungosta. Katkaistun oksantyngän kuoreen tehdään syvä, puuosaan saakka ulottuva viilto. Kuoren reunoja irrotellaan varovasti viillon molemmin puolin ja varteoksan viistottu pää työnnetään varovasti viiltoon kuoren alle. Jos varrennettava oksa on halkaisijaltaan paksumpi kuin 2-3 cm, siihen tehdään vielä toinen samanlainen kuorivarrennos oksan vastakkaiselle puolelle.

Jos oksa on hyvin paksu, yli 3-4 cm, siihen tehdään 3-4 kuorivarrennosta. Näin varmistetaan hyvä kasvuunlähtö. Kun kaikkien varteoksien viistotut alapäät on saatu aseteltua viiltoihinsa kuoren alle, ne sidotaan tiukasti paikoilleen oksan ympäri kierrettävällä narulla. Lopuksi kaikki paljaaksi jääneet leikkauspinnat vahataan..


Kuorivarrennos tehdään, kun varrennettava oksa on hyvin paksu, esimerkiksi muutettaessa täysikasvuisen omenapuun lajiketta. Jaloversojen ja varrennettavan oksan kuoriosia yritetään saada mahdollisimman paljon vastakkain, koska kuoressa yhteen kasvaminen onnistuu parhaiten.

Piiskataimesta latvustaimeksi

Varteoksan ja perusrungon yhteen kasvaminen riippuu monista seikoista. Omena on yleensä helppo saada onnistumaan ja päärynäkin. Luumu ja kirsikka sen sijaan ovat hankalampia. Niiden onnistumisprosentti tahtoo jäädä ammattilaisiltakin joskus alhaiseksi. Mutta myös olosuhteet vaikuttavat. Tärkeää on, että työtä tehtäessä kaikki varrennettavat osat ovat vielä lepotilassa. Työvälineiden puhtaus ja veitsen terävyys ovat tärkeitä, jotta leikkauspinnoista tulisi sileitä ja kuorikerrokset kasvaisivat hyvin yhteen.

Piiskataimi

Kun vartteet on istutettu avomaalle tai vaikkapa astiaan, on huolehdittava siitä, että ne eivät joudu heti alttiiksi suoralle auringonpaahteelle tai tuulelle, jolloin ne kuivuvat. Kasvuun lähtevät vartteet on hyvä suojata muovilla tai harsolla, jotta ilmankosteus niiden ympärillä säilyisi korkeana. Turvallinen alkukasvatuspaikka tässä vaiheessa on muovihuone tai muu vastaava paikka.

Kesän aikana vartteen tyveltä perusrungosta kasvaa versoja. Ne poistetaan sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu. Varteoksan silmut puhkeavat versoiksi, ja niistä voimakkain sidotaan varovasti tukikeppiin. Muut varteoksan versot typistetään 3- 4 lehden yläpuolelta, ja elokuussa ne poistetaan kokonaan. Niitä säilytetään kesän yli siltä varalta, että pääversolle sattuisi jokin haaveri. Ne myös yhteyttävät lehdillään eli keräävät vararavintoa taimelle. Hyvässä taimessa on syksyllä yksi suora piiska, siitä nimi piiskataimi.

Latvustaimi

Seuraavana keväänä piiska katkaistaan noin 80 cm:n korkeudelta, jos se on hyvin kehittynyt. Heikommin kehittyneet piiskat joudutaan katkaisemaan hiukan alempaa, mutta enintään puolen metrin korkeudelta. Jos piiska on niin heikosti kehittynyt, että tämäkään ei onnistu, piiska katkaistaan sen 2-3 alimman silmun yläpuolelta ja piiskan kasvatus aloitetaan ikään kuin uudestaan.

Kesän aikana piiskataimen rungon silmuista puhkeavat versot, joista kehittyy puun perusoksasto. Taimen ylimmästä silmusta kasvaa latvaverso ja sen rinnalle usein hyvin voimakas kilpalatva. Se voidaan poistaa jo kesän aikana, verson tyveltä saakka. Syksyyn mennessä piiskasta on kasvanut ns. latvustaimi. Hyvässä taimessa on vähintään 3-4 hyvin kehittynyttä ja tasaisesti rungon kaikilla sivuilla kasvavaa versoa. Latvustaimen sivuversot taivutetaan heti kun ne ovat 10-15 cm:n pituisia.

Silmuttaminen

Hedelmäpuita voidaan jalontaa myös silmuttamalla. Silmuttaminen tarkoittaa sitä, että kasvista, jota halutaan lisätä, leikataan pieni lastu, jossa on samana kesänä kasvanut silmu. Lastu istutetaan uuteen isäntäkasviin, yleensä perusrunkoon. Silmu kasvaa vielä samana kesänä uuteen isäntäkasviinsa kiinni, mutta silmu ei lähde vielä versomaan. Vasta seuraavana keväänä silmu puhkeaa versoksi. Silmuttaminen tehdään keski- ja loppukesällä, kun vuosiversojen silmut ovat jo täysin kehittyneet.

Silmuttaminen on varsin yleinen jalontamistapa Suomea eteläisemmissä maissa, esimerkiksi Virossa, missä luumut ja kirsikat lisätään yleisimmin silmuttamalla. Meillä tätä menetelmää ei juurikaan käytetä, koska onnistumisprosentti jää meillä hyvin alhaiseksi. Todennäköisesti meidän kasvukautemme on liian lyhyt ja viileä, jotta silmu ehtisi syksyn aikana kasvaa kunnolla kiinni uuteen isäntäkasviinsa.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Kotipuutarhan hedelmät ja marjat (© Meeri Saario ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008 ISBN 978-951-31-4147-9). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

hedelmäpuut puut puutarha puutarhanhoito varrennus varrentaa

Ei liitettyjä avainsanoja.