ANNA-MARIA WASENIUS
KUVAT PEKKA VAINONEN
Pihapuu antaa suojaa, siivilöi valoa ja tuo puutarhaan vehreyttä. Se on maisemallisesti merkittävä ja kasvaa omalla paikallaan liittäen samalla pihapiirin luontevasti ympäristöön. Puun varttumista suureksi on saatettu odottaa kymmeniä vuosia.
Kun puu tuodaan luonnollisesta kasvuympäristöstään metsästä pihaan talojen ja liikenteen sekaan, se joutuu erilaisten haasteiden eteen. Sen täytyy taipua rauhattoman, suojattoman ja rakennetun ympäristön vaatimuksiin näyttämättä huonokuntoiselta. Koska puu on pihassa niin tärkeä, siitä kannattaa pitää huolta. Suuri ja vanha puu on niitä harvoja asioita, joita ei saa edes rahalla. Jo pihapuuston suunnittelussa olisi osattava katsoa kauas eteenpäin.
Istuta puut oikein. Lyhytikäisemmätkin isot puulajit elävät noin satavuotiaiksi ja kasvavat istutuskoostaan moninkertaiseksi niin korkeudessa kuin leveydessä, mikä vaikuttaa merkittävästi sijoituspaikan valintaan: puulle on varattava tilaa.
Arboristi kaatotyössään.
Arboristi kaatotyössään. Kiipeilytekniikka on ympäristölle ystävällinen tapa kaataa puu ahtaassa paikassa. Apuna toimivat köydet ja kiipeilyvyö.
Ahtaissa paikoissa puu kaadetaan osissa.
Ahtaissa paikoissa puu kaadetaan osissa. Erilaisten alaslaskumenetelmien avulla puu ei välttämättä edes kosketa maata.
Puun hyvinvoinnista huolehtiminen alkaa oikeanlaisesta istutuksesta. Kasvupaikkavaatimusten huomioonottamisen lisäksi itse istutuskin on muistettava tehdä oikein ja hyvin. Tyypillisin virhe on istuttaa puu liian syvään, jolloin se kasvaa ikänsä kituliaasti. Puu on istutettava niin kuin lapset sen paperille piirtävät – siten, että levenevä tyviosa eli juurenkaula jää maanpinnalle näkyviin. Istutuskuoppa tarjoaa puulle vain alkuvuosien kasvualustan, joten maanparannus helpottaa kasvuun lähtöä, mutta sen vaikutukset lakkaavat, kun puun juuristo kasvaa kuopan ulkopuolelle.
Sakset kuriin. Mielivaltainen leikkely ei tee puulle hyvää. Ensimmäinen leikkaustarve arvioidaan vasta, kun puu on juurtunut, mikä vie tavallisesti muutaman vuoden. Puuta ei sinänsä tarvitse leikata, ellei sen käyttötarkoitus sitä erityisesti vaadi. Kuolleet ja hankaavat oksat on syytä poistaa varhaisessa vaiheessa, jotta leikkuuhaavat jäävät mahdollisimman pieniksi. Yli viiden sentin paksuisia, suoraan rungolta lähteviä oksia ei saa enää leikata.
Puuta leikataan yksilöllisesti ja harkiten sekä vain vähän kerrallaan. Hyvin pieniä oksia ei tarvitse karsia, sillä ne suojaavat runkoa ja yhteyttävät auttaen puuta kasvussaan. Paras leikkausajankohta on täysilehtisyyden aikaan. Runsas vesiversojen eli ohuiden oksien kasvu kertoo liiallisesta leikkauksesta ja johtuu siitä, että puu yrittää paikata menettämäänsä yhteyttämiskapasiteettia.
Laho etenee puussa helpoiten pystysuunnassa.
Laho etenee puussa helpoiten pystysuunnassa. Lahon määrää on vaikea arvioida ulkoapäin.
Runko kaatuu. Kun latvusto on poistettu, loppurunko kaadetaan.
Runko kaatuu. Kun latvusto on poistettu, loppurunko kaadetaan.
Viestejä vaurioista. Äkilliset muutokset puun elintavoissa ja olemuksessa voivat kertoa ongelmista. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi suuri kuolleiden oksien määrä ja poikkeavan myöhäinen lehteentulo. Käävät rungolla tai juuristoalueella viestivät usein alkavasta lahosta. Tuholaisten jättämät aukot viittaavat siihen, että puu on kunnoltaan heikentynyt. Kuolleet ja kuolevat puut voivat heikkoudessaan olla vaarallisia. Myös onkaloituneista puista saattaa kehittyä turvallisuusriski.
Puun kuntoa tutkimalla saadaan selville puun elinvoima ja tulevaisuudennäkymät, vaikka jokin ongelma olisikin jo ovella. Erilaisilla hoitotoimenpiteillä, tuennalla ja hoitoleikkauksella puun elinolosuhteita voidaan parantaa, jolloin puu saa lisää elinvoimaa ja pystyy itse kilpailemaan sitä uhkaavien tekijöiden kanssa. Tärkeää on puuttua ongelmiin ajoissa, sillä silloin, kun puun latva on kuollut, ollaan jo myöhässä.
Suojaa puut työmaalla!
Rakennustyömailla puita ei useinkaan suojata riittävästi. Rungon suojaaminen ei riitä, vaan puu on suojattava koko juuriston alueelta, joka on suurin piirtein latvuston kokoinen. Pohjaveden pinnan muutokset, kaivaminen juuristoalueella, seisova vesi, maan tiivistyminen ja juurimaan saastuminen ovat tavallisia syitä, joiden vuoksi puu muutaman vuoden kuluttua lopulta kuolee. Paras tapa suojata juuristoalue on rauhoittaa puun ympäristö reilun latvuksen kokoiselta alueelta aidalla.
Asiantuntijana arboristi Tapani Mäkelä, Puidenhoitajien Oy, www.puidenhoitajat.com.