Viime vuosina hedelmän viljely on meillä kuitenkin lähtenyt seuraamaan muiden maiden viljelytekniikkaa ja meilläkin on otettuviljelyyn hillittykasvuisia hedelmäpuita. Ne on kehitetty erityisesti tehokkaaseen ammatti viljelyyn, mutta ne ovat yleistymässä myös kotipuutarhoissa. Ne sopivat erityisen hyvin pieniin pihoihin, joissa tilaa on rajallisesti ja joissa sekin on jaettava monen muun kasvin kanssa. Näille hillittykasvuisille perusrungoille varrennetuille omenapuille on kehitetty oma kasvatustekniikkansa, mutta samaa tekniikkaa voidaan soveltaa myös perinteisen, voimakkaasti kasvavanpuun hoidossa, etenkin jos se on vielä taimi tai nuori puu. Uudella leikkaus- ja taivutustekniikalla hoidetuista voimakaskasvuisista puista tulee kauniita, kuusen muotoisia kartiopuita ja ne antavat erinomaisia satoja.


  Nuoren hedelmäpuun oksia leikataan mahdollisimman vähän. Kun oksat taivutetaan vaaka-asentoon , ne kehittyvät satoa tuottaviksi ja puun kasvu laantuu. Painoina voidaan käyttää taimikennoihin tai jogurttipurkkeihin pikabetonista valettuja painoja.

Miksi leikataan

Nuoria omenapuita, jotka eivät vielä ole tulleet satoikään, leikataan mahdollisimman vähän. Näillä leikkauksilla pyritään vain korjaamaan puun rakennetta oikean malliseksi. Nykyään on tavoitteena kuusen muotoinen kartiopuu. Satoikäisiä hedelmäpuita sen sijaan leikataan aika paljon, jotta niiden oksasto uusiutuisi ja puut säilyisivät tuottavina. Joillakin lajikkeilla oksastoa on myös harvennettava, muuten puu kasvaa liian tiheäksi ja lakkaa ennen pitkää antamasta satoa. Puunvalo-olojen parantaminen on yksi leikkaamisen päätavoitteita.


Suuntausleikkaus. Oksa katkaistaan tarkkaan ulospäin suuntautuvan verson yläpuolelta. Kukkasilmujen menetystä ei tässä vaiheessa kannata surra. Niitä on puussa aina yllin kyllin. Ulospäin suuntautuva verso jatkaa nyt kasvuaan oikeaan suuntaan.

Leikkaaminen kiihdyttää aina versonkasvua

Puut, joiden kasvu on vanhuuttaan tai jostain muusta syystä tyrehtynyt, saadaan tuottamaan uusia versoja, kun puita sopivasti leikataan. Puunoksaston uusiminen on senkin vuoksi tärkeää, että vanhat oksat tuottavat heikkolaatuisia, pieniä omenia ja uudet, 2-3-vuotiaat versot tuottavat suurimmat hedelmät. Puusta poistetaan vuosittain muutama vanha verso ja uusistakin poistetaan osa, koska niitäkin on yleensä liikaa, ja vain muutama hyvä, voimakas uusi verso jätetään satoversoiksi. Säännöllisesti, vuosittain leikkaamalla vähennetään myös jaksottaissatoisuutta.


Kun nuoret, keväällä puhjenneet versot ovat vielä pehmeitä ja 8-10 sentin pituisia, ne taivutetaan noin 90 asteen oksakulmaan pyykkipoikien tai cocktailtikkujen avulla. Nämä taivutukset tehdään viimeistään juhannuksen aikoihin.

Miten leikkaus vaikuttaa

Ennen leikkaustyöhön ryhtymistä on syytä selvittää itselleen, mitä leikkaamisella halutaan saada aikaan. Verson typistäminen aiheuttaa aina sen, että leikkauskohdan alapuolella olevat silmut lähtevät kasvuun. Mitä enemmän typistetään, sitä voimakkaammin verso haarautuu. Tämä tulee näkyviin erityisesti latvaversoa typistettäessä. Jos verson ei haluta haaroittuvan, se poistetaan kokonaan siten, että siihen ei jää yhtään silmua tyvelle.

Leikkaaminen kiihdyttää aina puun verson kasvua,ja liian voimakkaat leikkaukset johtavat liialliseen vegetatiiviseen kasvuun. Tätä tilannetta on varottava erityisesti nuoria puita leikattaessa. Jos vegetatiivista kasvua pidetään yllä jatkuvasti leikkaamalla, puun satoikään tulo viivästyy. Nuorten puiden leikkaamistarvetta pyritäänkin vähentämään minimiin taivuttamalla oksia vaaka-asentoon. Taivuttaminen sinänsä jo hillitsee kasvua ja puu siirtyy vähitellen generatiiviseen, satoa tuottavaan vaiheeseen.

Etelä-Suomessa puut kestävät voimakastakinleikkaamista, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin on leikattava, sillä voimakas versonkasvu kuluttaa puun energiavaroja ja heikentää siten sen talvenkestävyyttä. Jos versot ovat talven tullessa vielä puutumattomia ja lehdessä, ne todennäköisesti kuivuvat talven aikana.


Varovasti leikattuja satoikäisiä omenapuita.

Kevättalven leikkaukset

Turvallisin aika hedelmäpuiden leikkaamiselle on kevättalvi, kun pahimmat talvipakkaset ovat ohitse. Leikkaamista voidaan jatkaa pitkälle kevääseen, niin kauan kuin puut ovat lepotilassa eli silmut eivät ole alkaneet turvota. Omena- ja päärynäpuidenleikkaamista voidaan jatkaa vielä sen jälkeenkin. Hankaluutena vain on, että turpoavat silmut ovat herkkiä irtomaan jos niihin liikkuessaan osuu, ja toisekseen, nestevirtauksen alettuapuun kuori halkeilee leikattaessa herkästi ja irtoaa, mikä tietenkään ei ole hyvä asia puulle.

Valoleikkaukset

Etelä-Suomessa omenapuita voidaan leikata myös loppu kesällä. Näitä ns. valoleikkauksia tehdään etupäässä ammattiviljelmillä, mutta innokas harrastelijavoi perehtyä menetelmään. Valoleikkauksilla pyritään nimensä mukaisesti antamaan hedelmille lisää valoa, jotta ne saisivat hyvän peitevärin ja jotta niiden maku ja aromit kehittyisivät mahdollisimman hyviksi. Valoleikkauksessa poistetaan vain samana vuonna kasvaneita vuosiversoja.

Leikkausajankohta on tärkeä: versoja saa poistaa vasta, kun niiden pituuskasvu on päättynyt ja niihin on kehittynyt päätesilmu. Sen voi tunnistaa verson pään pyöristymisestä. Kesälajikkeilla tämä ajankohta on pari viikkoa ennen hedelmien kypsymistä, ja syys- ja talvilajikkeilla hiukan myöhemmin. Poistettava verso pyritään poistamaan tyveä myöten niin, että tyvelle ei jää silmuja. Jos versot poistettaisiin aikaisemmin keskenkasvuisina, puu alkaisi työntää uusia versoja ja se kuluttaisi turhaan puun voimavaroja ja heikentäisi sen talvenkestävyyttä. Oikein tehtyvaloleikkaus vähentää huomattavasti kevättalvenleikkaustyötä.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Kotipuutarhan hedelmät ja marjat (© Meeri Saario ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008 ISBN 978-951-31-4147-9). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi