Haussa huippupuu puutarhaan

Piha

Puusta ei ole kesäheilaksi, se kelpaa vain pitkään suhteeseen. Valitse siis uusi puukumppanisi tarkkaan. Mihin tarkoitukseen sen haluat? Paljonko sille on tilaa? Ja ennen kaikkea, mikä on sopiva laji tonttisi olosuhteisiin?

Puutarha ilman puuta on jotenkin vajaa, pelkkä tarha. Puut antavat paikalle kolmiulotteisuutta, rungot luovat rytmiä ja vievät katsetta ylös- ja eteenpäin, latvukset muodostavat katoksen ja tarjoavat suojaa niin kasveille kuin meille ihmisillekin. Niin pientä pihaa ei olekaan, ettei sinne yhtä puuta saa mahdutettua.

Jos tarvitset pikaista näkösuojaa, valitse joku nopea­kasvuinen laji kuten paju (Salix), isotuomipihlaja (Ame­lanchier spicata) tai pilaritervaleppä (Alnus glutinosa f. pyramidalis). Jos taas haaveilevat uhkeasta kesäisestä kukkapilvestä, voit löytää suosikkisi koristekirsikoista, koristeomenoista, ruusuorapihlajasta tai vaikkapa run­gollisesta syreenistä (Syringa).

Esteettisyyttä arvostavan kannattaa myös muistaa, että puutarhan kookkaimpana kasvina puu on aina hyvin esil­lä. Ei ole yhdentekevää, miltä se näyttää syksyllä ruska-asussaan tai talvella lehtien varistua. Kun muut kasvit ovat menettäneet viimeisetkin rippeet hehkustaan, komearunkoiset pilvikirsikka (Prunus pensylvanica), tuohituo­mi (P. maackii) ja kiiltotuomi (P. serotina) vain jatkavat katseiden keräämistä.

Puiden eri vuodenaikojen väreillä on mukava leikitellä, mutta punalehtisten lajien ja lajikkeiden kanssa on syytä olla varovainen. Purppuratuomi (Prunus padus ’Colora­ta’) ja punakoivu (Betula pubescens f. rubra) ovat omi­aan isoissa puutarhoissa, joissa niille voi antaa väriläiskän roolin vihreälehtisten lajien rinnalla. Pikkupihan ainoana puuna ne ovat kuin luokan äänekkäimmät lapset, vievät kaiken huomion.

 

Tuomipihlaja Koristeomenapuu
Tuomipihlajat viihtyvät monenlaisilla kasvupaikoilla,
joskin auringossa alkukesän valkoinen kukinta ja syksyn ruska tarjoavat parastaan.
Perenna- ja havuryhmän yläpuolelle kohoava parikymmentä vuotta vanha koristeomenapuu on espoolaisen Mariitta Armisen puutarhan kruunu.

Mieti tarkkaan puun sijainti, sillä se kasvaa useita vuosikymmeniä

Terijoensalava (Salix ’Bullata’) voi näyttää houkuttelevan suloiselta pikkutaimelta kaupassa, mutta kerää talon vie­reen istutettuna vain ongelmia. Se haluaa paisua jopa yli 15 metriä leveäksi. Kun mietit puulle paikkaa, muista, et­tä se kasvaa mittaa useita vuosikymmeniä. Ota selvää sen lopullisesta koosta, niin korkeudesta kuin leveydestäkin.

Pienikin puu on syytä istuttaa vähintään neljän metrin etäisyydelle asunnosta – ei pelkästään oksien takia, myös juuret kasvavat samaan tahtiin latvuksen kanssa kohti ta­lon rakenteita.

Lopullinen lajivalinta on aina syytä tehdä paikan ehdoilla. On ajan ja rahan haaskausta istuttaa raitaa kivikkoon tai omenapuuta vettä läpäisemättömälle, hallanaralle paikalle. Varmista oikean kasvupaikan lisäksi, että laji on ilmastollisesti riittävän kestävä. Sille määriteltyjen menestymisvyöhykkeiden olisi käytävä yksiin tonttisi sijainnin ja olosuhteiden kanssa. Uusinta päivitettyä tietoa puuvartisten lajien vyöhykkeistä saat Taimistoviljelijät ry:n nettisivuilta.

Seuraavalla sivulla: lue istutusohjeet joilla puun saa menestymään.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

 

Istuta astiapuun tai­mi maljamaisen kuopan keskelle, matalan tiivis­tetyn kummun päälle. Savisella maalla puu kannattaa istuttaa kumpuun, joka lämpe­nee keväällä tasamaata nopeammin.
Istuta astiapuun tai­mi
maljamaisen kuopan keskelle, matalan tiivis­tetyn kummun
päälle. Is­ke tukiseiväs kiinni poh­jamaahan ja sido leveällä nauhalla. Lopuksi levitä kuorikatetta tai ruoho­silppua puun alle, mutta älä tyveä vasten.
Savisella maalla puu kannattaa istuttaa kumpuun, joka lämpe­nee keväällä tasamaata nopeammin.

Lähde: Viherrakentami­sen yleinen työselostus VRT09, toim. Hanna Tajakka. Viherympäristöliiton julkaisu 46.

Satsaa puun istutukseen

Puun istutus viimeistelee sen menestymisen – tai tuhon. Turun kaupungin puuasiantuntija Aki Männistö kuvailee oikeaoppisen istutuskuopan muotoa: maljamainen, pari metriä leveä ja juuripaakun koosta riippuen puolisen metriä syvä.

– Puiden juuret kasvavat pääasiassa leveyttä, eivät niinkään syvyyttä. Syvät istutuskuopat ovat puilla mennyttä maailmaa, hän toteaa.

Tiivistä taimen alle jäävä kuopan pohja kunnolla jaloilla tallaamalla. Istutuskohta ei saa painua istutuksen jälkeen, sillä puun on pysyttävä paikoillaan.

Aki korostaa, että ennen astiataimen istuttamista sen juuripaakku on rikottava.

– Kaikki kiertävät juuret on katkaistava tai irrotettava käsin, muuten puu kuristuu hengiltä.

Koristekirsikka
Koristekirsikka sopii elävöittämään pieniä rivitalopihojakin. Se tarvitsee runsaasti valoa kukkiakseen ja tuottaakseen marjoja.

Jos taimi on pieni tai kirsikkapuiden tapaan pehmeäjuu­rinen, voit irrottaa juuret käsin ja kääntää rungosta pois­päin kohti multaa. Myös pohjaan kasvanut juurikieppi on oiottava. Jos käsin oikominen ei onnistu, Aki kehottaa leikkaamaan kiertävien juurten kärjet pystysuuntaisesti paakun poikki sekatööreillä eli oksasaksilla. Esimerkiksi kovajuuriset omenapuut vaativat tällaista viiltelyä.

– Pystyviiltoja kannattaa tehdä neljä, tasaisesti paakun eri puolille. Katkaisupintaan muodostuu uusia juuria, jot­ka kasvavat kiinni multaan. Kun puu juurtuu nopeasti, se myös kasvaa vauhdikkaasti.

Selvitä ennen istutusta, missä on puun juurenniska. Sen on tultava istutuskuopassa maanrajan tasoon. Jos juuren­niska hautautuu maan alle, puun kasvu tyrehtyy. Liian sy­vä istutus on Akin mukaan puiden istuttamisessa yleisin virhe, johon ammattilaisetkin joskus sortuvat.

Aki kehottaa rapsuttamaan rungon tyveltä irtomultaa pois, kunnes ensimmäinen selkeästi näkyvä juuri tulee esiin. Sen yläpuolinen osa puun tyvellä on juurenniska.

– Kannattaa hankkia taimi, jossa juurenniska on lähellä mullanpintaa. Joskus se voi olla syvälläkin paakun sisällä.

Puun istutuskuoppaan on syytä varata hyvää puutar­hamultaa, joka pidättää vettä ja ravinteita ja on samalla läpäisevää. Jos käytät omaa kompostimultaa, levitä sitä vain pintakerrokseen, korkeintaan 20–30 sentin syvyyteen.

– Usein omatekoisessa kompostissa maatuminen on vielä kesken. Jos sitä levittää istutuskuopan pohjalle, maa­tuminen käynnistyy maan alla, mikä kuluttaa happea. Kun maasta loppuu happi, juuret eivät enää kasva, Aki selittää.

 

Rusokirsikka Puun alustat on katettava mahdollisimman hyvin vettä ja kaasuja läpäisevällä materiaalilla.
Rusokirsikka on lämpimien ja tuulensuojaisten paik­kojen kasvi. Viihtyessään se palkitsee lumoavan kau­niilla, joskin lyhytkestoisella kukinnalla. Puu kasvaa 4–5-metriseksi. Puun alustat on katettava mahdollisimman hyvin vettä ja kaasuja läpäisevällä materiaalilla. Ruohokate on hyvä valinta nurmipihalla, mutta myös multaan upotetut kivet ovat koristeellisia ja toimivia.

Tue puun taimi tukiseipäillä ja muista säännöllinen kastelu

Kotipihoissa puun taimet yleensä pärjäävät yhdellä tuki­seipäällä. Sopiva seipään mitta on kolmasosan puun kor­keudesta. Tue puu leveällä nauhalla niin, että se pysyy pystyssä, mutta heiluu hieman tuulen mukana. Pieni hei­luriliike vahvistaa runkoa ja tyveä ja saa juuret kasvamaan nopeammin ja paremmin.

Huolehdi alkuvaiheessa kastelusta säännöllisesti. Puu tarvitsee noin 50 litraa vettä pari kertaa viikossa. Kaste­lun voit lopettaa ja tukikepit poistaa, kun kasvi on juurtu­nut. Kuivuuskausina on kuitenkin hyvä myöhemminkin varautua vedenantoon.

Oikein istutettuna puun juurtumiseen ei mene kuin vuosi, korkeintaan kaksi. Iloa sen kasvun ja kehittymisen seuraamisesta riittää sitä vastoin vuosikymmeniksi.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

istutus kastelu puu puut puutarhanhoito

Ei liitettyjä avainsanoja.