Japanista kotoisin olevat puutarhakisällit asettavat kiviä polun laidalle tarkkaan harkittu puoli ylöspäin. Puutarhaan pyritään saamaan mahdollisimman erimuotoisia kiviä, jotta kokonaisuus olisi tasapainoinen.

Neljä huivipäistä nuorukaista liikkuu hiljaa ja kevyesti varvaskengissään, täysin työhönsä uppoutuneena. Kukin kantaa käsissään painavan näköistä kivenmurikkaa rinnetontin alalaidalle, vesialtaan reunalle. Ennen taakkojensa asettamista paikoilleen he kääntyvät vanhemman harmaahattuisen miehen puoleen. Tämä silmäilee jokaista kiveä arvioivasti ja osoittaa lopuksi, miten päin se olisi hyvä asettaa maahan.

Mies on Kazuo Makioka, maailmankuulu japanilainen puutarhuri. Hän on tullut Suomeen kisälliensä kanssa rakentamaan yksityispuutarhaa Espoon Röylään. Luonnonvaraisen kalliotontin omistaa pariskunta, joka Kiotossa viettämänsä kuherruskuukauden aikana ihastui japanilaiseen kulttuuriin ja sen seesteisiin puutarhoihin. He päättivät tilata työn Makiokalta, sillä hän on toteuttanut japanilaisia puutarhoja Suomeen aiemminkin, muun muassa Helsingin Gardeniaan.

Kohtelias ja lempeästi hymyilevä puutarhuri kertoo, että puutarhojen suunnittelulla on erilaiset lähtökohdat länsi- ja itämaissa. Täällä lännessä olemme tottuneet, että suunnittelija laatii valmiin puutarhasuunnitelman, jossa kasveilla ja rakenteilla on tarkkaan merkityt paikat. Niiden avulla puutarhasta pyritään luomaan tietynoloinen paikka. Idässä toimitaan päinvastoin.
– Japanissa puutarhuri tuntee syvää kunnioitusta luontoa ja maisemaa kohtaan. Käytämme mahdollisimman paljon hyväksemme niitä elementtejä, joita tontilla on jo valmiiksi olemassa. Rakenteet pyrimme tekemään sen näköisiksi kuin ne olisivat olleet aina paikallaan, Makioka kertoo.

Näin puutarhasta tulee mahdollisimman luonnollisen näköisen. Puutarhuri yllättää kertomalla, että vasta lopuksi, kun kaikki kivet, kasvit ja rakenteet ovat paikoillaan, hän mittaa niiden sijainnit ja piirtää suunnitelman valmiiksi.


Puutarhuri Kazuo Makioka on mukana kaikissa puutarhan rakentamisen vaiheissa. Työt tehdään samoin perinteisin menetelmin kuin Japanissa: käsivoimalla. Koneita ei työmailla näy. Vinssiä käytetään kivien siirtoon.


Nahkaiset varvaskengät kuuluvat japanilaisen puutarhatyöntekijän vakiovarustuksiin. Niissä on kuulemma mukava työskennellä, sillä ne hengittävät ja niiden läpi tuntee erilaisten pintojen kosketuksen.

Espoolaisessa puutarhassa Makioka on hyödyntänyt olemassa olevia elementtejä rakentamalla kahden kallion väliseen saumaan kivivirran ja syvänteen kohdalle vesialtaan. Tontin lukemattomia kiviä hän on kisälliensä avustuksella käyttänyt niin virrassa kuin polkujen ja altaan reunustamisessakin. Harkinnassa on myös kivisillan rakentaminen virran yli.

Kivet ovat tärkeässä roolissa paitsi tässä puutarhassa, myös kaikissa muissa japanilaisissa puutarhoissa. Mikä niissä kiehtoo?
– Kivet ovat kaikki niin erilaisia – jotkut pyöreitä, jotkut suippokärkisiä tai litteitä. Ne ovat kuin ryhmä mielenkiintoisia ihmisiä. Kokonaisuus on sitä tasapainoisempi, mitä erilaisemmista yksilöistä se koostuu.

Lainattu maisema eli shakei

Makioka aikoo jättää osan tontista luonnontilaiseksi, kuten japanilaisissa puutarhoissa on tapana. Koska espoolainen puutarha on jo nyt hyvin luonnollisen näköinen, vaihettuminen ”aidoksi” luonnoksi tapahtuu hyvin hienovaraisesti. Makioka kuvailee, että kun puutarha ja luonto ovat kuin yhtä, maisema vaikuttaa todellista suuremmalta. Japanissa tälle on oma terminsä, shakei eli lainattu maisema.

Kituvien pensaiden poistaminen ja mäntyjen latvominen ovat ainoat hoitotoimenpiteet, joita japanilainen puutarhuri apureineen on tehnyt luonnontilaisella puolella. Latvonnan avulla puut tuuheutuvat ja tulevat vanhan näköisiksi.
– Asiakkaan ei koskaan pidä ryhtyä leikkaamaan puita itse. Puutarhuri on oppinut, kuinka se on tehtävä, jotta puu näyttää siltä kuin siihen ei olisi kajottu.

Mäntyjä on täällä vain pari kolme. Makiokan mielestä se on sopiva määrä japanilaiseen puutarhaan. Hänelle puu on kuin ystävä. On parempi pitää hyvää huolta muutamasta kuin yrittää tulla toimeen monen kanssa.


Rakennuksen terassin alta alkava kivivirta päättyy vesialtaaseen kahden kallion välistä saumaa pitkin. Kivet näyttävät siltä kuin ne olisivat aina olleet paikoillaan, mikä on tarkoituskin.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.