Joukossa kasvaa muutama mehikasvi, mutta niiden talvettaminen on kaktuksia hankalampaa.

Niina Papunen kiertää taipalsaarelaisen talonsa takapihalle. Valkoisen tiilitalon eteläseinusta on näin aamupäivällä vielä varjoinen, mutta pian aurinko kääntyy ja aloittaa tuntikausia kestävän porotuksen.

– Lämpömittari näyttää hellepäivinä 40 asteen lukemia. Kaikkien aikojen ennätys täällä on 47 astetta, Niina huomauttaa.

Ei ihme, että hänen aiemmin kasvattamansa pelargonit olivat virkeitä vain öisin. Nyt telineissä, terassin kaiteella, ikkunalaudalla, betonilaatoilla ja pöydällä on kaktuksia. Ruukkuja näyttää olevan satoja.
– En tiedä tarkkaa määrää – tavoitteeni ei ole kerätä tuhannen kaktuksen kokoelmaa, Niina sanoo ja nuuhkaisee vaaleaa kukkaa. Kielomainen tuoksu paljasti sen puhjenneeksi heti aamulla.

Vaikka Niina iloitsee hoidokkiensa kukinnasta, piikit ovat hänelle tärkein syy kaktusharrastukseen. Hän kantelee kasveja lyhythihaisessa puserossa eikä kaipaa aina hanskojakaan käsien suojaksi.
– Tämä harrastus ei sovi kipuherkälle. Opuntioiden piikkejä ei saa ihosta pois neulallakaan, mutta ne työntyvät ulos itsestään aikaa myöten, ompelijana työskentelevä Niina kertoo.


Niina nauttii kaktusten tuomasta Meksikon tunnelmasta talon eteläseinustalla.


Niina kastelee kaktuksiaan varovasti vettä hitaasti valuttaen, ja näin kasvit selviävät ilman aluslautasta. Edessä raatokukka (Stapelia).


Syyläkaktusta on helppo lisätä irrottamalla poikasia, joiden haavapinta saa kuivahtaa hetken ennen istuttamista.

Hyvä kaktus on kimmoisa

Kaktuslajeja on paljon ja niiden tunnistaminen hankalaa. Tilannetta ei auta se, että kaktuksia myydään usein vain Cactus mix -lapulla varustettuina. Ninalle nimet ovat toisarvoinen asia, eikä hänellä ole tarvetta selvittää kaikkia sukuja ja lajeja.

– Ostan pieniä kaktuksia, jotka ovat edullisia. Tosin kultasiilikaktuksesta kannattaa hankkia iso taimi, sillä se pärjää pientä paremmin.

Niina on huomannut, ettei kasvin menehtyminen ole aina hoitajan syy – kaktus saattaa olla jo ostohetkellä sisäpuolelta mätä tai kuivettunut. Hyvä kasvi on kimmoisa ja pysyy topakasti pystyssä.
– Vartetut banaani- ja mansikkakaktukset ja monet mehikasvit jäävät usein lyhytikäisiksi.

Ilman aluslautasia pärjää

Kun juuret kasvavat ulos ruukusta tai kasvi kaatuilee, Niina vaihtaa sille hieman suuremman ruukun. Keikkumisen lopettaa runkoa vasten asetettu kivi tai tukikeppi. Lisäksi korkeiden ruukkujen pohjalla kivet tukevat sekä kasveja että ruukkuja.

Niina istuttaa kasvinsa kaktusmultaan tai tekee omia seoksia lisäämällä kukkamullan joukkoon hiekkaa ja kevytsoraa. Kookkaiden ruukkujen pohjalle hän kaataa runsaasti kevytsoraa.

Kaktukset viihtyvät parhaiten lasittamattomissa saviruukuissa, jotka haihduttavat vettä. Muoviastioissa juuriston lämpötila nousee liian korkeaksi.
– Patinoitunut saviruukku on mielestäni myös kauneimman näköinen.

Vaikka pohjareiälliset ruukut ovat ilman aluslautasia kaiteella ja ikkunalaudoilla, multaroiskeita tai valumajälkiä ei näy missään. Niina valuttaa ruukkuihin sadevettä vähän kerrallaan kolmeen otteeseen. Näin vesi ehtii imeytyä multaan eikä valu ruukun reunoja pitkin ulos. Helteillä kastelu on paikallaan pari kertaa viikossa, syksyllä enää harvakseltaan.
– Vettä kuluu kerralla yhteensä 30-40 litraa. Kastelen kunnolla, sitten multa saa kuivua.

Lannoitteeksi kaktukset saavat huonekasvien ravinnetta, jota Niina lisää pienen määrän kasteluveden joukkoon elokuun loppuun asti.


Kaikkien ruukkujen pohjalla on kevytsoraa. Savimateriaali yhdistää kokoelmaa.


Päärynänmallinen, yli 10-vuotias kaktus kukkii kolme kertaa kesässä.


Etualalla Echinopsis eli vanhapoika on aloittamassa kukintaansa. Kukka kestää muiden kaktusten tapaan vain päivän.

Piikkipallot talvehtivat alakerrassa

Talven kaktukset viettävät reilun 10 asteen lämpötilassa. Ne saavat pärjätä muutaman kuukauden täysin ilman kastelua varastoimansa veden turvin.

– Kaktukset eivät saa kasvaa talvella. Hento, vaalea kasvu on altis ötököille, Niina perustelee ja mainitsee villakilpikirvan pahimmaksi vitsaukseksi. Sen torjumiseen hän joutuu käyttämään silloin tällöin Provado-torjunta-ainetta.

Viileästä paikasta huolimatta kaikki kasvit eivät selviä toukokuun puolivälin tienoille, jolloin Niina kantaa kasvit laatikoissa ulos.
– Muutos on niin raju, että kaktuksiin saattaa tulla ruskeita polttovioituksia.

Kaktusten ulkokausi jatkuu syyskuun loppuun asti, sillä ne eivät ole kovin kylmänarkoja. Esimerkiksi opuntia kestää noin viisi pakkasastetta.
– Pari vuotta sitten jännitti, kun kaktukset olivat ulkona ja auton lasit paksussa jäässä. Yhtään kasvia ei kuitenkaan paleltunut lämpöä hohkaavan tiiliseinän vieressä.

Niina nauttii kaktusten ja valkoisen tiiliseinän luomasta meksikolaistunnelmasta. Erikoiset kaktukset tarttuvat aina mukaan kaupasta – vaikka hän välillä vannoi, että kokoelma on jo riittävän suuri.

Niinan kymmenvuotias Roni-poika on seurannut äitinsä piikikästä harrastusta taaperoiästä lähtien. Hän onkin jo ilmoittanut ottavansa kaktuksia mukaansa, kun muuttaa pois kotoa.


Opuntiat kasvavat yleensä yli 10 senttiä kesässä. Kehikko tukee kasvia.


Niina rakentaa kaktuksista ja mehikasveista asetelmia kivien ja oksankäppyröiden kanssa.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.