Kasvimaalla kasvavat vuodesta toiseen hyväksi havaitut lajit ja lajikkeet. Omat perunat riittävät vuodenvaihteeseen.

Kun Isa ja Seppo Ikonen asettuivat taloonsa Vihdin kirkonkylässä, tontin kasvimaa oli kovaa savea.

– Se oli yhtä hakkaamista, Isa muistelee alkutaipaletta 1970-luvun alussa.

Nyt hara kulkee maassa kevyesti ja porkkanat irtoavat sopuisasti. Hyväkuntoinen maa tuottaa myös runsaan sadon.

Kasvimaata perustaville Ikoset suosittelevat lämpimästi maan kunnollista parantamista heti viljelyyn ryhdyttäessä.
– Silloin pääsee hauskasti alkuun, Isa perustelee ja kertoo nykyisin nauttivansa kuohkean maan hoitamisesta.

Hiekkaa ja kompostia

Aluksi Ikoset kevensivät savimaata hiekalla niin reilusti, että kasvit tuntuivat kasvavan miltei pelkässä hiekassa.
– Kottikärryllinen kumottiin niille sijoilleen, Seppo kuvailee.


Ikoset kasvattavat kurpitsat kompostimullassa. Mitä aurinkoisempi paikka, sitä runsaampi sato.

Hiekka on tuottanut pitkäaikaista iloa, vaikka se onkin sekoittunut aina vain syvemmälle maahan. Erityisen tyytyväinen Seppo on kompostimullan antamaan hyötyyn. Aines on pehmittänyt maan ja parantanut sen veden- ja ravinteidenpidätyskykyä. Noin 2 100 neliön tontilta kertyy paljon puutarhajätettä, joten kompostia on riittänyt noin 80 neliön kasvimaalle vuosittain kottikärrykaupalla.

– Enää ei savea nouse esille, kun jyrsin maan keväällä.

Jyrsimisen yhteydessä Seppo sekoittaa maahan kananlantaa ja kaupan kivennäislannoitteita. Kasvit pärjäävät pitkävaikutteisen lannoituksen turvin koko kasvukauden. Syksyllä hän kääntää maan kokkareille lapiolla ja samalla sekoittaa joukkoon kompostimultaa. Levitys jää kasvukauden lopulle, sillä kasa sulaa keväällä hitaasti.

Kasvimaan varmat suosikit

Koska koristekasveilla saa vuosittaista vaihtelua mielin määrin, Ikosten hyötytarha on vuodesta toiseen miltei saman oloinen. Täällä kasvavat tutut ja hyväksi havaitut lajit ja lajikkeet, kuten peruna, Nantes-porkkanalajikkeet, kelta- ja punajuurikkaat, silpoydinherne, ’Early King’ -sokerimaissi ja ’Prelude’ -pensaspapu sekä monivuotiset yrtit, kuten lipstikka, mintut, rakuuna ja saksankirveli.
– Pitkät käytävät alhaalta ylös ja lisäksi poikkikatu, Isa kuvailee kasvimaan vuosittaista järjestystä.

Pariskunta nauttii selkeistä ja suorista riveistä eikä kaipaa sen enempää kaartuvia kiemuroita kuin geometrisiä kuvioitakaan. Käytävälaudoilla on siisti astella säällä kuin säällä. Syksyllä Ikoset pesevät laudat painepesurilla ja pinoavat ne talveksi koivun alle.

Marjatarhassa pensaat kasvavat Sepon valamien betonilaattojen rajaamissa neliöissä. Hoito on helppoa, eikä ruohonleikkuri pärise herukoiden ja karviaisten ympärillä.


Isa ja Seppo Ikosen tontin koko on 2100 neliötä.

Hiekka on tuottanut pitkäaikaista iloa, vaikka se onkin sekoittunut aina vain syvemmälle maahan. Erityisen tyytyväinen Seppo on kompostimullan antamaan hyötyyn. Aines on pehmittänyt maan ja parantanut sen veden- ja ravinteidenpidätyskykyä. Noin 2 100 neliön tontilta kertyy paljon puutarhajätettä, joten kompostia on riittänyt noin 80 neliön kasvimaalle vuosittain kottikärrykaupalla.

– Enää ei savea nouse esille, kun jyrsin maan keväällä.

Jyrsimisen yhteydessä Seppo sekoittaa maahan kananlantaa ja kaupan kivennäislannoitteita. Kasvit pärjäävät pitkävaikutteisen lannoituksen turvin koko kasvukauden. Syksyllä hän kääntää maan kokkareille lapiolla ja samalla sekoittaa joukkoon kompostimultaa. Levitys jää kasvukauden lopulle, sillä kasa sulaa keväällä hitaasti.


Isolla tontilla kompostoinnille on varattu reilusti tilaa. Taimmaisen, neljän kuution kehikon seinät ovat kiinni pulteilla ja muttereilla.

Työt hoituvat ajallaan

Isa painottaa oikean ajankohdan merkitystä puutarhatöissä. Esimerkiksi vuohenputken kitkeminen on vaikeaa kesällä, kun kasvi napsahtaa poikki maanrajasta. Keväällä työ taas sujuu leikiten.

– Kiskon vuohenputken juurakkoa metrin pätkinä aivan innoissani.

Voikukat kannattaa kiskoa ylös niiden kukkiessa ja maan ollessa kosteaa. Silloin juuri nousee kokonaisena, ja juuristossa on niukasti vararavintoa uusien alkujen tuottamiseen.

Isa kertoo kitkevänsä kasvimaata syksyyn saakka, jotta rikkakasvit eivät saa jalansijaa sadonkorjuun myötä ilmaantuneissa laikuissa.

Auringonpaiste tarpeen

Kasvimaan yläosaan paistaa aurinko aamusta iltaan. Alaosaa varjostavat koivut ja tervaleppä. Niiden juuret työntyvät kastellulle ja lannoitetulle mullokselle, joten vuosittainen jyrsintä on tarpeen. Puiden tuoma katve helpottaa kastelua, mutta joidenkin lajien viljelyä se haittaa.
– Maissi tarvitsee kaiken mahdollisen valon, Isa toteaa ja kertoo esimerkiksi porkkanan ja juurikkaiden tyytyvän vähempään valoon.


Isa seuraa kasvihuoneen olosuhteita, sillä vihannespunkit viihtyvät alhaisessa ilmankosteudessa.


Viiniköynnös ’Zilga’ ja ihmeköynnös (Bougainvillea) viihtyvät tomaattien ja kurkkujen kavereina.

Kurpitsat Ikoset istuttavat kompostimullasta koottuun kasaan keskelle kasvimaata. Isot kompostikehikot ovat varjoisassa paikassa tammen alla, mutta siellä kurpitsat eivät jaksa tuottaa satoa.

– Kasvimaalla kompostikasa pysyy kosteana, ja kurpitsa pärjää samanlaisella kastelulla kuin muutkin kasvit, Isa perustelee.

Kylvöksiä harventaessaan Isa joutuu kovettamaan mielensä.
– Vaikka se tuntuu kamalalta, osa on vain otettava reilusti pois, hän kuvailee porkkanan taimien harvennusta. Kehäkukkien harvennustaimet hän siirtää kasvimaan aukkopaikkaan.

Haraaminen kuohkeuttaa

Isa ja Seppo luottavat maan haraamisesta saatavaan hyötyyn. Kun pinta kuohkeutuu, juuristo saa happea. Työtä helpottavat suorat rivit ja pitkävartinen hara.
– Muuta kitkemistä ei tarvita.


Seppo kyllästyi ruohon leikkaamiseen marjapensaiden ympäriltä ja päällysti käytävät betonilaatoilla.


Ikoset korjaavat kasvihuoneesta varhaista satoa ruohosipuleista, retiiseistä ja salaateista.

Kasvihuoneeseen ostetun uuden mullan pinta sen sijaan kuorettuu koppuraksi, joten Isa haraa pinnan lähes päivittäin tilli- ja persiljarivien välistä.

Hän on huomannut, että kasvihuoneessa kasvualustan pinnan kosteus saattaa hämätä. Kun multaa kokeilee sormella tai kouraisee kunnolla, maa onkin syvältä vielä rutikuivaa.

Muutamalla pärjää

Aluksi Isa kasvatti kasvihuoneessa kymmeniä taimia. Tätä nykyä 12 neliön huoneessa kasvaa neljä ’Tanskan Vienti’ -runkotomaattia, neljä kirsikkatomaattia sekä ’Zilga’-viiniköynnös.
– Kun taimilla on paljon tilaa, satoa tulee runsaasti.

Tosin tänä vuonna kasvihuoneessa kasvaa viisi kurkuntainta kahden asemasta. Pussissa olleet kaikki viisi siementä itivät, eikä Isa malttanut olla istuttamatta terhakkaita taimia penkkiin.
– Ennen kuuntelin ohjeita, nykyisin teen niin kuin hyvältä tuntuu. Onnistua voi monella tavalla.


Vanhat lakanat varjostavat kasvihuonetta. Keväällä Isa ja Seppo kahvittelevat huoneen suloisessa lämmössä.

Kasvihuoneeseen ostetun uuden mullan pinta sen sijaan kuorettuu koppuraksi, joten Isa haraa pinnan lähes päivittäin tilli- ja persiljarivien välistä.

Hän on huomannut, että kasvihuoneessa kasvualustan pinnan kosteus saattaa hämätä. Kun multaa kokeilee sormella tai kouraisee kunnolla, maa onkin syvältä vielä rutikuivaa.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.