Rivitalokaksiosta 1 600 neliön tontille rintamamiestaloon muuttanut Laineen perhe hyppäsi puutarhanhoidossa täysin tyhjän päälle.

– Meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta puutarhanhoidosta. Jo pihan hahmottaminen tuntui vaikealta. Halusimme puutarhasuunnittelijan apua, jotta saisimme kerralla kunnon suunnitelman ja oikeat kasvit oikeille paikoille, Ulla Laine ynnää muistellessaan yhteistyön alkua tamperelaisen puutarhasuunnittelija Hanna Hakalan kanssa.

Matka tontista puutarhaksi oli pitkä ja kivikkoinen. Piha oli hyötypuutarha, jossa kasvoi monta marjalajiketta ja isoja omenapuita. Puolet tontista vei perunamaa, ja vapaaksi jäävä tila oli puiden peitossa. Nurmikko oli kulunut, eikä pihassa ollut käytännössä lainkaan kulkureittejä.

– Tavoitteena oli piha, jossa on selkeät kulkureitit sekä paljon katseltavaa, mutta joka ei ole liian täynnä kaikkea. Myös avointa tilaa, nurmikkoa ja pieni kasvimaa pitää olla, Ulla muistelee.

Pihakiviä asennetaan käytävän reunaan
Puuportti vie puutarhaan. Hanna Hakala (vas.) neuvoo Ulla Lainetta pihakivien asettelussa. Aada ja Oona seuraavat vierestä.
Vihersuunnittelija, puutarhuri ja suunnitteluhortonomi Hanna Hakala tuli ensimmäistä kertaa tapaamaan Laineen perhettä syksyllä 2005. Keskustelujen ja mittausten pohjalta hän teki pihasta luonnoksen. Siinä määriteltiin pihan eri toiminnalliset alueet, mitat, maastonmuodot, kulkureitit, käytettävät pintamateriaalit ja pihaan jäävät ja lähtevät kasvit.

– Alkuvaiheessa esimerkiksi kasvit oli jaoteltu vasta massoina suuntaa antavasti eri alueille. Vastoin yleistä olettamusta kasvit nimetään puutarhasuunnitelmassa viimeisenä. Alueiden ja tilan suunnittelu on tärkeämpää ja menee edelle, Hakala sanoo.

Talon lähelle päätettiin laittaa suurimmat istutukset ja jättää tausta avoimemmaksi, jotta perheen lapsille Aadalle ja Oonalle jää leikkitilaa.

Tärkeää oli myös tietää, kuinka paljon aikaa perhe oli valmis satsaamaan pihan hoitoon. Hakalan mukaan pihan laittaminen ilman sitoutumista sen hoitoon on miltei rahan haaskausta.

– Piha kannattaa suunnitella sellaiseksi, että omat voimavarat riittävät sen hoitoon, Hakala toteaa.

Alkuvaiheen työt kuten säännöllinen kastelu ja kitkeminen alusta asti ovat tärkeitä. Kun kasvit kasvavat suuremmiksi, homma helpottuu.

– Jos kitkeminen jää ja rikkaruohot valtaavat penkit, istutusalueet saa kuntoon oikeastaan vain tekemällä kaiken alusta. Mullan määrässä ja laadussa ei kannata tinkiä.

Kuinka työt jaettiin?

 


 

Hanna Hakala neuvoi perhettä toteuttamaan pihan kiveykset ja istutusalueet itse. Työt jaettiin monelle kesälle hallittavan kokoisina paloina, joita tehtiin valmiiksi yksi kerrallaan.

Talvella 2005 pihasta sai kaupungille tehdyn toimenpideilmoituksen jälkeen lähtöpassit neljä mäntyä ja kaksi Terijoen salavaa. Osa oli liian lähellä taloa ja sähkölinjoja, osa huonokuntoisia. Kaksi suurta pihakoivua, iso lehtikuusi ja omenapuut saivat jäädä, ainakin toistaiseksi.

Piha kaivettiin auki vasta kesällä 2007 salaojaremontin yhteydessä. Kesän mittaan saatiin toteutettua jo puolet suunnitelmasta: kylvettyä suurin osa nurmikosta, levitettyä murskeet poluille ja perustettua talon ja autokatoksen väliset kukkapenkit. Samalla pystytettiin etupihalle kevytsoraharkoista pylväät talon kylkeen rakennettavaa terassia varten.

Kaivinkoneella tehdyt pohjatyöt veivät suurimman osan budjetista ja ajasta, mutta olivat hyvä perusta tulevaisuudelle. Istutusalueiden ja nurmikon maa-aines vaihdettiin kokonaan. Vanha aines vietiin pihan perälle, ja tilalle tuotiin hiekkaa, mursketta ja multaa kaksi kuorma-auton lavallista.

– Vaikka auki revitty vanhan talon pihamaa oli surullinen näky, kaivinkone oli suureksi avuksi talon ympäri kaivuussa, polkujen tekemisessä ja murskeen levittämisessä pihalle. Multa ja murske myös tilattiin kaivinkoneyrittäjän kautta, Ulla Laine toteaa.

 

Oona kastelupuuhissa. Polut reunustettiin nupu- ja noppakivillä.
Oona kastelupuuhissa. Pihassa kasvaa yli 40 eri kasvilajia. Polut reunustettiin nupu- ja noppakivillä.


Hikinen kiviurakka.
Pihapiirin kivityöt olivat suurin haaste. Murskeella peitetyt kulkuväylät rajattiin nupu- ja noppakivillä.

– Polkuja ja istutuksia rajaavat kivet antavat pihaan ryhtiä, ja myös selkeyttävät puutarhaa. Alkuvaiheessakin katse kiinnittyy rajattuun polkuun, ei niinkään keskeneräisiin istutusalueisiin, vihersuunnittelija Hanna Hakala neuvoo.

Tiukan budjetin naisena Ulla pyysi tarjouksia monista paikoista ja haki kivet itse peräkärryn kanssa kuorma kerrallaan.

– Kiviä voi hakea suoraan louhokseltakin, kakkoslaatu maksaa vähemmän ja sopii hyvin vanhaan pihaan, Hakala vinkkaa.

Erilaiset kivet tarvitsevat myös erilaiset perustukset. Talon seinustoille ladottiin luonnonkiviä eli ns. kenttäkiviä.

– Kivet ladottiin silein puoli päällepäin tasaisen pinnan saamiseksi. Alla on suodatinkangas, jonka päällä noin 10 sentin hiekkakerros, jolle kivet on aseteltu. Kivien välit tiivistettiin kivituhkalla, joka harjattiin kivien väliin ja kasteltiin. Hanna opasti minua, minkä jälkeen jatkoin yksin loppuun, Ulla kertoo.

Polkuja reunustavat nupu- ja noppakivet haettiin Kapeen louhimolta. Maata kaivettiin kivien alta noin 10-30 senttiä. Pohjalle asennettiin mursketta ja sitten asennushiekkaa, johon sekoitettiin sideaineeksi hieman sementtiä.

– Vaikka vanhan talon pihassa kaiken ei tarvitsekaan olla viivotinsuoraa, epäsymmetristen ja eri kokoisten kivien asettelu ja saaminen samalle tasolle oli melko työlästä, Ulla Laine kertoo.

Hikisin urakka oli liuskekivipation rakentaminen pääsisäänkäynnin eteen. Teknisesti liuskekivipohjustus tehtiin samalla tavoin kuin muidenkin kivien pohjatyöt: suodatinkankaan päälle laitettiin murske ja asennushiekka, kivien välit tiivistettiin kivituhkalla. Haasteena oli kivien paino. Lisäksi Liuskemestarit Oy:ltä Orivedeltä haetut kivet olivat epäsymmetrisiä, eri paksuisia ja kokoisia.

– Silmää miellyttävän lopputuloksen tekeminen pienellekin alueelle oli hidasta palapelin kokoamista. Työ oli vaativaa, mutta olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Pihapolku tehtiin liuskekivistä
Palapeli. Erikokoisten ja paksuisten liuskekivien asettelu oli hidasta, mutta lopputulos on hieno.


Puuportti vie puutarhaan.
Osa kukkapenkeistä näyttää vielä paljailta, kun taimet ovat pieniä. Koska vuoden päästä näky on jo aivan toinen, istutusalueista ei kannata tehdä liian tiiviitä. Tällä hetkellä pihassa on yli 40 eri kasvilajia, ja penkeissä kukintaa alkukeväästä myöhäiseen syksyyn. Suurin osa pihan vanhoista kasveista kukoistaa tontilla edelleen, nyt vain uudessa paikassa.

– Vanhat kasvit ovat osa pihaa, emmekä halunneet luopua niistä. Norjanangervot ovat kasvaneet pihassa jo 1950-luvulta, syreenit ja hortensiat on istutettu myöhemmin, Ulla kertoo. Ainoa puute on havukasvit. Suunnitteilla onkin istuttaa takapihalle muutama kuusi tai tuija, jotka tuovat talveen vähän vihreätä.

Talon edessä oleva puinen portti markkeeraa polkua, joka vie syvemmälle puutarhaan. Portissa kiipeilevä villiviini löytyi kasvamasta talon ojasta. Puutarha on muokattu omien mieltymysten mukaan ja sekoitettu sekä moderneja että vanhoja kasveja.

Takapihan paisteisimmassa nurkassa sijaitseva hyötytarha opettaa myös lapsille, kuinka itse voi kasvattaa vihanneksia ja kasviksia ruokapöytään. Talon etupiha on varjoisa. Siellä kasvaa alppiruusuja sekä varjossa menestyviä maanpeittokasveja, kuten pikkutalviota.

Ulla kertoo tekevänsä koko ajan pihalla jotain ja suunnittelee uutta. Perheen isännän Timon vastuulla on nurmikon leikkuu ja kastelu.

– Rikkaruohojen kitkeminen ei ole niin kamalaa, kun sen tekee säännöllisesti. Olen myös innostunut kasvattamaan hyötykasveja ja kesäkukkia siemenistä.

Seinustoille ladottiin luonnonkiviä eli ns. kenttäkiviä.
Seinustoille ladottiin luonnonkiviä eli ns. kenttäkiviä.


Paljon suunnitteilla.
Takapihalla odottaa vielä valtava kukkula, jonne kaikki pihalta kaivettu maa on siirretty. Kukkula on tarkoitus jättää muuten tasaisen pihamaan komistukseksi. Lapset saavat rinteestä mukavan pulkkamäen. Kukkulan laelle on suunniteltu ympyränmuotoista oleskelualuetta, jonne johtaisi muutama kulkureitti. Rinteeseen istutettaisiin matalaa kasvillisuutta. Naapurin varaston seinä peitetään pensailla.

Laineet jättivät tulevan varalle autokatoksen viereen vielä pienen kaivinkoneen mentävän kulkureitin, jotta takapihan työstö ei tuhoa jo valmista pihaa.

– Saimme myös idean pihan perälle tehtävästä “kasvilastentarhasta” jossa kasvatettavia taimia siirretään osaksi pihaistutuksia. Siirsin juuri suikeroalpia ja kevätvuohenjuuria mäeltä tähän talon eteen, Ulla kertoo.

Pihan laitosta on tullut Ullalle harrastus, johon hän on parin kesän ajan käyttänyt suuren osan vapaa-ajastaan. Suunnitelmat ovat toteutuneet nopeammin kuin ensin ajateltiin. Ulla on itsekin yllättynyt, kuinka kiinnostunut hän nykyään on pihahommista.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on vielä tehdä pihalle vesielementti eli suihkulähde jonkin istutusalueen yhteyteen sekä parantaa pihapiirin valaistusta.

– Valaistus ja sähkötyöt olisi pitänyt suunnitella paremmin heti alussa, jolloin kaapelit olisi voinut helposti vetää maan alle, emäntä harmittelee.

Perhe haaveilee myös kesäkeittiöstä, sillä tilaa pihalla riittää. Muitakin uusia ideoita putkahtelee mieleen jatkuvasti.

– Muutamassa vuodessa karttunut kokemus pihanlaitosta lisää rohkeutta toteuttaa haaveita. Piha ei onneksi ole koskaan valmis, se elää ja voi muuttua koko ajan, Ulla toteaa.

Mikä oli pihan budjetti?

Iso terassi rakennettiin osana pihasuunnitelmaa.
Iso terassi rakennettiin osana pihasuunnitelmaa.

Pihan budjetti

Suunnittelijan osuus 427 €
Mullat, hiekat ja murskeet 800 €
Kivet 550 €
Kasvit noin 500 €
Kaivuutyöt ja eristys- ja salaojatarvikkeet 5 000€
Yhteensä 7 277 €