Puutarhan valaistus kuntoon
Teksti Hanna Hentinen
Kuvat Arto Rantanen / Puutarhaliiton Kuva-arkisto
Piirrokset Leif Qvist
Pihavalojen tärkeimmät tehtävät ovat näkyminen ja näyttäminen. Valo lisää turvallisuutta ja luo tunnelmaa. Tärkeimpiä valaistuskohteita ovat sisäänajotie, kulkuväylät, portaat, ulko-ovien edustat, oleskelualue ja leikkipaikka. Talon numeron valaisu auttaa vieraita löytämään perille.

Suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon kokonaisuus, valaistuksen visuaalinen ilme ja tekninen toimivuus. Ammattitaitoinen viheraluesuunnittelija määrittelee pihasuunnitelmaan yleensä myös valaisimien paikat ja mallit.

Varsinaisessa valaistussuunnitelmassa otetaan huomioon valaisimien ulkonäkö päivällä ja yöllä, haluttu valaistustaso, valon määrä, värintoisto ja valon väri. Valaistussuunnittelijat ovat erikoistuneet laatimaan kokonaissuunnitelmia, joissa valon kaikki mahdollisuudet otetaan huomioon ja tuodaan esille.

Valaistuksen tekniset ratkaisut määrittelee sähkösuunnittelija. Ihanteellista on, jos pihasuunnitelma on valmiina talon sähkösuunnitelmaa tehtäessä. Silloin sähkösuunnittelijan on helppo ottaa huomioon myös pihavalaistus sähkökeskusta ja putkituksia suunniteltaessa. Sähkösuunnittelija tekee sähkösuunnitelman valmiin pihasuunnitelman päälle noudattaen pihasuunnitelmassa määrättyjä valaisimien paikkoja ja kasvillisuusalueita. Valaisinkaapeleita ei mielellään sijoiteta istutusten alle, vaan käytävien ja nurmikon alle. Puut ja pensaat kierretään niin kaukaa, etteivät juuret vahingoitu kaivutöissä.

Uuteen pihaan tehdään valaistusta varten kaapelointi pihan rakentamisen yhteydessä. Sen takia viherrakentajan täytyy tietää valaisimien tarkat paikat jo pihaa kaivettaessa. Jos kaapelit joudutaan asentamaan jälkeenpäin, se aiheuttaa paljon lisätyötä, ja istutukset ja nurmikko tärveltyvät. Suunnitteluvaiheessa kartoitetaan valon tarve ja valaistavat kohteet. Taajamissa on aina hajavaloa, ja katulamppu saattaa valaista suuren osan sisääntulopihasta. Harvaan asutuilla alueilla pihatien kunnollinen valaistus on tärkeää jo turvallisuudenkin kannalta.

Valaisimien välimatkan toisistaan määräävät valaisinpylväiden korkeus, valaisinteho, valaisintyyppi ja lampputyyppi. Pihan ei ole tarkoitus loistaa ympäristöään kirkkaampana, vaan valoilla otetaan esille haluttuja elementtejä. Mahdollisuuksien mukaan valaisimia kiinnitetään seiniin ja muureihin, jolloin pylväitä ei tarvita niin paljon. Pylväät sijoitetaan niin, etteivät ne mene lunta luotaessa vinoon. Hyvä paikka on esimerkiksi reunakiven takana tai istutusalueen reunassa.

Valo tunnelman luojana
Kun kulkuväylien valaistus on kunnossa, ryhdytään miettimään erikoiskohteiden valaistusta ja erilaisten tunnelmien luomista. Millaisia tiloja pihalle halutaan luoda? Mitä näkymiä halutaan peittää? Kuinka korkealle halutaan oleskelualueen tai grillipaikan valokatto? Mitä halutaan korostaa?

Valo luo tilan tuntua. Tila loppuu siihen, mihin valo ei enää ulotu. Pihan peräosan valaistus lisää syvyysvaikutelmaa, mutta silloin etuosan valot eivät saa olla liian kirkkaat.

On hyvä pitää mielessä, että kaikkea ei tarvitse valaista, sillä liika valo hävittää kontrastit, ja juuri valon ja varjon vaihtelu tuo pihaan mielenkiintoisia, jännittäviä tunnelmia. Piha muuttuu pimeällä aivan erikokoiseksi ja -näköiseksi kuin päivällä. Valottomuudella voi myös häivyttää kohteita, jotka eivät varsinaisesti hivele silmää.

Erikoiskohteiden valaistus
Syksyn ja talven pimeinä aikoina kohdevaloilla saadaan puutarhasta esiin piirteitä, jotka eivät päiväsaikaan erotu, ja voidaan korostaa kauniita rakenteita ja kasvillisuuden yksityiskohtia. Pihalla voi olla erityisen kaunis kasvi, kivi, kallionreuna tai lammikko, joka halutaan tuoda esiin. Esimerkiksi mäntyjen rungot ja vanhat hedelmäpuut ovat oivallisia kohteita. Puiden valaisemiseen sopii maahan asennettava, ylöspäin suuntautuva pienoisvalonheitin. Matalat kasvit valaistaan ylhäältä.

Puutarhan vesiaiheita voi valaista joko rannalta tai vedenalaisin valaisimin. Uima-altaan valaisemista turkoosiksi amerikkalaiseen tyyliin kannattaa harkita tarkasti. Suomalaiseen pihaan sopii hienovaraisempi valaistus.

Kohde- ja tunnelmavalojen sijoittelu vaatii kokeilua. Pienet siirrettävät valonheittimet sopivat hyvin perennapenkkien ja sellaisten kohteiden valaisemiseen, joita halutaan valaista vain osan aikaa vuodesta.

Pihavalojen asentaminen
Pihavalaisimet asennetaan ja suunnataan niin, että ne eivät häikäise. Mallia valittaessa huolehditaan siitä, että valo suuntautuu oikein. Valaistusteho valitaan kohteen mukaan. Liian kirkkaita valoja pitää välttää – ei ole tarkoitus, että piha häikäisee koko ympäristön.

Valaistusta ohjataan käsin tai automaattisesti hämäräkytkimen, ajastimen tai liikkeeseen reagoivan infrapunakytkimen avulla. Valaisinkaapelit upotetaan maahan vähintään 60 sentin syvyyteen. Kaivannon pohjalle laitetaan hienoa hiekkaa ennen kaapelin laskemista paikoilleen. Päälle tulee noin 30 sentin kerros hienoa hiekkaa. Kaapelin kohdalle pannaan varoitusnauha, minkä jälkeen kaivanto peitetään. Kaapeli voidaan suojata myös muovikourulla. Kaapelit saa sijoittaa maahan kuka vain, mutta liitokset ja asennukset on annettava hyväksytyn sähköasentajan tehtäväksi.

Valaisinpylväitä varten valetaan maahan betoniperustus, johon jalusta kiinnitetään, sillä pylväiden tulee pysyä suorassa vuosikymmeniä.

Lisää tietoa ulkovalaistuksesta saa muun muassa valaisimien myyjiltä, valmistajilta ja maahantuojilta, Kotipihan valaistusoppaasta (Viherympäristöliiton julkaisu nro 11) sekä usean tekijän kirjasta Suomalainen piha ja puutarha (Gummerus 1999). Tietoa löytyy myös Internetistä hakusanalla -ulkovalaistus-.