Selvitä talousveden laatu
Puhdas ja terveellinen vesi on elämän perusvaatimuksia. Jos talousvesi tulee omasta kaivosta, sen laatua on valvottava itse.
TEKSTI CLAS VON BELL JA MARTTI TALA
PIIRROKSET SEPPO SALO
KUVAT VALMISTAJIEN JA MAAHANTUOJIEN
MaistajaJos talous on liitetty vesijohtoverkkoon, veden laatu ei yleensä aiheuta huolta: vesilaitos tutkii vettä ja sen laatua säännöllisesti. Suomalaisista reilusti yli puoli miljoonaa saa kuitenkin talousvetensä kaivosta. Maassamme on noin 300 000 kaivoa. Pääosa niistä lienee sellaisia, joiden veden laatua ei seurata ainakaan säännöllisesti. Asukkaat eivät tiedä juomavetensä laatua, koska monet ongelmat eivät näy, maistu eivätkä haise. Siksi myös kaivoa käyttävien tulisi tutkituttaa veden laatu säännöllisesti.
Juoma- ja talousvettä tehdään meillä sekä pinta- että pohjavedestä. Pintavesien ongelmana on korkea humuspitoisuus, joka tekee vedestä ruskeaa. Lisäksi ne ovat pehmeitä ja puskurikyky happamoitumista vastaan on pieni. Pintavesi on myös alttiimpi likaantumiselle kuin pohjavesi.
Pohjavesi on meillä yleensä hyvää, tosin tietyillä alueilla esiintyy radonia, fluoridia, rautaa ja mangaania. Pohjavesi on yleensä hieman hapanta ja pehmeää. Raakavetenä pohjavesi on pintavettä paremmin suojassa likaavalta kuormitukselta.
JääkaappiEpäpuhdas vesi juomakelpoiseksi puhdistuslaitteistolla
Juomaveden perusvaatimukset ovat: vesi ei saa olla terveydelle vaarallista ja sen pitää olla väritöntä, mautonta ja hajutonta. Veden pitää myös mieluiten olla valmista käytettäväksi sellaisenaan.
Luonnonvesi sisältää aina erilaisia liuenneita tai saostuneita yhdisteitä. Varsinaisesti vettä voi kuitenkin sanoa epäpuhtaaksi vasta silloin, kun se on terveydelle haitallista tai näyttää tai haisee epämiellyttävältä. Talousveden saa epäpuhtaaksi luonto itse tai vajavainen kaivon rakenne. Epäpuhtaudet voivat olla seurausta myös ihmisten omista toimista. Suuri osa epäpuhtauksista on peräisin kaivoa ympäröivästä maa- ja kallioperästä, jota vesi jatkuvasti liuottaa.
Hyvä kaivo – olipa kyseessä kaivettu kaivo tai porakaivo – on sellainen, että vesi tulee kaivoon hallitusti ehjän luonnollisen maaperäkerroksen läpi. Kerrokset ovat luonnon omia suodattimia. Jos sade- ja sulamisvedet pääsevät kaivoon suoraan pintavesinä, niiden mukana huuhtoutuu kaivoon kaikkea maaperän pinta-ainesta, kuten rautaa, kariketta ja humusaineita.
KirkastusPuhdistuslaitteiston hankinta tulee ajankohtaiseksi silloin, kun vesi on havaittu epäterveelliseksi tai pahanväriseksi, -makuiseksi tai -hajuiseksi. Puhdistuslaite pitää valita olosuhteiden mukaan. Mökkikäytössä suodatin voi sijaita vaikka saunan lauteiden alla tai katoksessa, omakotitalossa yleensä parhaiten teknisessä tilassa. Kesämökkikäytössä tulee muistaa talven erityisongelmat, kuten jäätyminen. Osa suodattimista on tätä varten varustettu tyhjennyshanoilla.
Vedenpuhdistuslaitetta valittaessa pitää ensin selvittää perusteellisesti raakaveden laatu ja laadun vaihtelu. Vasta sen perusteella voi tietää, mitä pitää puhdistaa. Puhdistuskyvyn lisäksi pitää kiinnittää huomiota laitteiden tilavaatimuksiin, selvittää paras asennuspaikka ja muut vaatimukset sekä oheislaitteiden tarve.
Usein veden laadussa ei ole yhtä yksittäistä ongelmaa, vaan useita. Voi esimerkiksi olla tarpeen vähentää vedestä sekä rautapitoisuutta että kovuutta, ja silloin voi käydä niin, että yksi ratkaisu ei riitä, vaan tarvitaan useita järjestelmiä.
Viranomaiset ovat asettaneet talousveden mikrobiologisille ja kemiallisille epäpuhtauksille raja-arvot, joita ei saa ylittää. Epäpuhtaudet voivat aiheuttaa esimerkiksi lyhytaikaisesti vatsatauteja ja pitkäaikaisesti jopa myrkytystiloja. Pahimpia mikrobiologisia epäpuhtauksia ovat esimerkiksi kolibakteeri tai kampylobakteeri, kemiallisia epäpuhtauksia taas arseeni, fluoridi, kupari, nitraatti ja nitriitti. Samaan sarjaan voidaan osittain liittää porakaivojen radon sekä uraani.
Vedessä olevat myrkyt löytyvät laboratoriossa
Veden laadun valvonnan kannalta on harmillista, että useita epäpuhtauksia ei voida suoraan nähdä, haistaa eikä maistaa. Siksi ainoa vaihtoehto todentaa yhdisteet on laboratoriotutkimus. Pahanhajuisen ja -näköisen veden sentään havaitsee. Silloin vedessä on yleensä liikaa rautaa, mangaania tai humusta, tai pH on liian alhainen. Alueellisia vitsauksia ovat kalkki ja suola. Hajuista pahin on rikkivety, jonka tunnistaa mädän kananmunan hajusta.
Arseeni, jota esiintyy erityisesti Pirkanmaalla, aiheuttaa syöpää. Pitkällisestä altistumisesta arseenille – kansan kielellä arsenikille – voi seurata myös myrkytystila. Liika fluoridi heikentää luustoa ja voi häiritä pikkulapsilla hammaskiilteen muodostumista. Radon lisää vaaraa sairastua keuhko- tai vatsasyöpään. Uraani on kemiallinen myrkky, joka vaikuttaa erityisesti munuaisten toimintaan. Uusien tutkimusten mukaan runsas uraani lisää virtsan kalsium-, fosfaatti- ja glukoosipitoisuuksia.
Rauta, mangaani ja humus ovat oikeastaan tavallisissa kaivopitoisuuksissa ihmiselle vain harmillisia: ne tekevät vedestä epämiellyttävän näköistä. Rauta ja mangaani myös jättävät suuhun kitkerän metallisen maun ja saattavat värjätä hampaita. Rauta ja mangaani kertyvät putkistoon, josta ne saattavat lähteä liikkeelle paineen vaihdellessa. Pahimmillaan ne tukkivat putkiston ja hanojen sekoittajat ja haittaavat veden virtaamaa. Rauta värjää vaaleat kaakelit ja vesikalusteet ruskeiksi jopa pysyvästi. Sekä rauta että mangaani saattavat pilata pesuveden sakallaan ja värjätä valkopyykin tummaksi.
Alhainen pH-arvo (alle 6,5) eli hapan vesi saa metalliputket ja -osat syöpymään. Varsinkin kupari syöpyy helposti. Jos putki syöpyy puhki, saattaa seurata vakavia vesivahinkoja veden valuessa omakotitalon tai mökin rakenteisiin.
Kova eli kalkkipitoinen vesi voi tukkia putkiston ja kertyä lämminvesivaraajan vastuksiin, jolloin energiankulutus kasvaa. Jo kahden millin kerrostuma laskee lämmitystehoa 20 prosenttia. Liika kalkki näkyy saniteetti- ja keittiötiloissa valkeana sakkana tai kerroksena. Kaivo- ja järviveden sisältämä yleinen sakka tukkii vesilaitteita, kuten venttiileitä ja hanoja.
Automaattinen painesäiliösuodatin
Kuvan automaattinen painesäiliösuodatin voidaan asentaa joko alkuperäisen painesäiliön tilalle tai jatkeeksi. Edustaja Akvafilter.
Tiskipöydän alle asennettava Adlux Nerox
Tiskipöydän alle asennettava malli Nerox NE2002UC maksaa 230 euroa. Valmistajan mukaan litrahinnaksi tulee noin yksi sentti litralta. Edustaja Adlux.
Kulutuspistekohtainen suodatin
Kulutuspistekohtaiseen suodattimeen voidaan asentaa erilaisia suodattimia tarpeen mukaan. Hinta suodatintyypistä riippuen 230–260 euroa. Edustaja Alveus.
WatMan-suodatin
Suolaa, kloridia, arseenia, fluoridia, uraania sekä muun muassa nitraattia poistetaan tällaisella laitteella. WatMan.
Radonerotin
Jos kaivo- vedessä on radonkaasua, sen saa pois radonerottimella, joka poistaa muun muassa myös rikki- vetykaasut. Edustaja Callidus.
Käänteisosmoositekniikalla toimiva puhdistusjärjestelmä
Tähän pakettiin on koottu koko käänteisosmoosi- tekniikalla toimiva puhdistusjärjestelmä. Edustaja HOH Separtec.

Kaivoveden puhdistus

Pientaloissa oma käyttövesi on melkein aina kaivosta tulevaa pohjavettä. Pohjavesi on yleensä laadultaan pintavettä parempaa ja valmista käyttöön sellaisenaan. Pohjavesikään ei kuitenkaan aina ole sellaisenaan parasta mahdollista. Onneksi melkein kaikki vesi voidaan puhdistaa. Ennen kuin siihen voidaan ryhtyä, veden laatu pitää tutkia tarkkaan. Veden puhdistuksessa on melkein aina kyse siitä, että vedestä erotellaan haitalliset aineet. Siksi yleisin puhdistusmenetelmä on jonkinlainen suodatin. Sen täyte voi olla esimerkiksi hiekkaa tai erikoismassaa. On myös uv-laitteita, jotka tappavat haitallisia mikro-organismeja. Harvemmin veteen lisätään mitään kemikaaleja.
Haju- ja makuhaittojen korjaaminen on melko helppoa, samoin muun muassa raudan ja mangaanin vähentäminen. Myös kova tai syövyttävä vesi saadaan melko helposti paremmaksi. Jos vedessä on haitallisia bakteereja, kannattaa ensisijaisesti pyrkiä löytämään bakteerien aiheuttaja. Jos aiheuttajaa ei löydy, voi joutua rakentamaan uuden kaivon toiseen paikkaan.
Useimmiten pohjaveden saa hyväksi säätämällä veden happamuutta. Raudan ja mangaanin voi poistaa ilmastuksen ja suodatuksen avulla, fluorin alumiinisuoloilla, absorboimalla sen alumiinioksidiin tai käyttämällä käänteisosmoosia. Radonia voidaan poistaa ilmastamalla tai aktiivihiilisuodatuksella.
Kaikki edellä kuvatut epäpuhtaudet voidaan poistaa parantamalla kaivon rakenteita tai suodattamalla vesi laitteilla. Juomavesi voidaan käsitellä puhtaaksi vaikka hanakohtaisella suodattimella, joka asennetaan allaskaappiin. Sillä voidaan poistaa esimerkiksi arseenia, fluoridia, nitraattia, uraania ja sinilevätoksiineja.
Kaivoveden ilmastus
Kaivoveden ilmastus on ratkaisu useimpiin käyttöveden haju- ja makuongelmiin. Ilmastus on yksinkertaisimmillaan kaivon ilmanvaihdon tehostamista esimerkiksi tuuletuskanavilla. Edustaja Sednove.
Vedensuodattimia on erilaisia
Katalyyttiset suodattimet toimivat mekaanisten suodattimien tavoin, mutta niiden massa kykenee hapettamaan raudan ja mangaanin pienellä ilmamäärällä. Lisäksi saatavana on painesäiliösuodattimia, jotka poistavat raudan, mangaanin ja radonin ja neutraloivat happaman veden yhdellä suodattimella. Ioninvaihtosuodattimia käytetään raudan, mangaanin, nitraatin, uraanin, humuksen ja kovuussuolojen poistoon.
Kalvosuodattimista on useanlaisia versioita. Niissä on kalvo, jolla voidaan poistaa hyvinkin pieniä hiukkasia. Eräs kalvosuodatin on käänteisosmoosi, jossa vesi saadaan virtaamaan puoliläpäisevän kalvon läpi paineen avulla, jolloin poistetaan suolaa, fluoridia, nitriittiä, nitraattia sekä tietyin varauksin arseenia. Ultraviolettikäsittelyllä tuhotaan terveydelle vaaralliset alkueläimet, bakteerit ja virukset.
Kymmenen viime vuoden aikana vesilaitoksissa yleistynyt otsonointi on tarjolla myös pienkiinteistöihin. Otsonoinnin avulla voidaan vähentää vedestä rautaa, mangaania, bakteereita sekä radon- ja rikkivetykaasuja. Vesilaitoksissa perinteisesti yleinen klooraus ei sovi kotikäyttöön.
Omakotitaloihin ja vastaavasti varustettuihin kesäasuntoihin voivat sopia kaiken talousveden käsittelevät suodatinlaitteet. Ne voivat olla myös automaattisia, jolloin ne ”pesevät itsensä” niin sanotulla vastavirtahuuhtelulla. Laitteet poistavat suodattimeen kertyneet epäpuhtaudet kellon ja automaattiventtiilin ohjaamana ilman kemikaaleja. Osa laitteista toimii ilman vastavirtahuuhtelua ja sähköä.
Vähäiseen vedenkäyttöön sopii suodatinsarja, jossa kaikki käyttövesi suodatetaan, mutta käyttäjä joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa. Teknistä ääripäätä edustavat tuotteet, joilla voidaan valmistaa makeaa vettä vaikka merivedestä.
Kun valitset puhdistus-järjestelmän toimittajaa, selvitä, onko laitetoimittajalla jo kohteita, joista on myönteisiä kokemuksia. Kannattaa myös vaatia kirjallinen toimivuustakuu. Ellei yritys uskalla antaa toimivuustakuuta, se ei ilmeisesti itsekään luota tuotteisiinsa. Takuun pitää koskea veden laatua – onhan koko hankkeen tavoite veden laatu. On tärkeää varmistua siitäkin, ettei puhdistin lisää veteen mitään sellaista, joka heikentää veden laatua, esimerkiksi lisää syöpymistä.
Kaivoveden otsonointi
Kaivovesi voidaan myös otsonoida tällaisella järjestelmällä. Se maksaa alle 2 000 euroa. Edustaja Barock.
Valitse suodatinlaite tarpeen mukaan
Laite valitaan aina tapauskohtaisesti. Jos kaikki käyttövesi suodatetaan, arvioidaan ensin tarvittava vesimäärä. Arvion lähtökohdaksi voi ottaa sen, että yksi henki tarvitsee vuorokaudessa keskimäärin 150 litraa vettä. Tavallinen yksiotehana antaa vettä noin seitsemän litraa minuutissa.
Vesianalyysin, vedenkäytön, asennustilan ja omien mieltymysten mukaan on valittavissa monenlaisia ratkaisuja. Omakotitalouksissa automaattinen laite on helppokäyttöisin, mutta se voi kuluttaa yllättävän paljon vettä. Jos arvostat kesäasunnollakin vaivattomuutta, automaattinen suodatinlaite on myös siellä ylivoimaisen mukava. Jos taas pieni puuhastelu ei haittaa, käsitoiminenkin laite saattaa sopia. Kesämökeille saa myös lämpöeristettyjä suodattimia, jotka eivät tarvitse vastavirtahuuhtelua.
Vedenpuhdistusjärjestelmän tulee olla toimintavarma ja helppohoitoinen, ja sen pitää sijaita helpossa paikassa. Hinnan pitää olla järkevässä suhteessa laatuun.
Kaikki vedenpuhdistusjärjestelmät vaativat huoltoa ja ylläpitoa. On myös tärkeää noudattaa valmistajan ohjeita.
Omatoimiset osaavat asentaa ainakin osan laitteista itse. Paikalliset lvi-asentajat kytkevät peruslaitteet puolessa päivässä ja vaativissakin oloissa yhdessä työpäivässä. Käyttöön ja huoltoon saattaa sisältyä suodatinpatruunoiden vaihtoa tai suodattavan massan lisäystä. Huollon voi hoitaa itse tai kutsumalla huoltomiehen.
Puhdistuslaitteiden hintahaarukka on suuri: juomavesisuodatin, putkistoa suojaava neutralointisuodatin tai radonsuodatin 100–1 000 euroa; kaiken käyttöveden suodattava ilman vastavirtahuuhtelua toimiva lämpöeristetty suodatin 1 000 euron molemmin puolin; kaiken käyttöveden suodattava automaattilaite 1 500–2 000 euroa; painesäiliösuodatinyhdistelmä 2 000–3 000 euroa; kaivoon asennettava otsonointi-järjestelmä noin 1 700 euroa; Suomenlahden saaristoon sopiva suolanpoistolaitteisto voi maksaa 7 500 euroa.
Lisätietoa laitteista ja niiden valinnasta saa ympäristöhallinnon verkkopalvelusta.