Humala Vanhaan miljööseen on valittava siihen sopivat kasvit.

Pihan peruskasvien pitää olla kestäviä, paikan maaperään ja Suomen ilmastoon sopivia. Näitä ovat erityisesti kotimaista alkuperää olevat luonnonkasvit. Vain näin luodaan kestävä perusta pihapuutarhalle. Tämän lisäksi voi sitten istuttaa peruskasvien joukkoon täydennyskasveiksi harvinaisuuksia ja erikoisuuksia. Erikoisuudet ja harvinaisuudet menestyvätkin parhaiten, kun ne on istutettu muiden kasvien suojaan, joko kestävämpien pensaiden joukkoon tai maanpeittokasvien ja muiden perennojen vierelle.

Omalta osaltaan nekin lisäävät puutarhan vaihtelevuutta ja monimuotoisuutta, mutta ne eivät suinkaan saa olla sen tärkeimpiä kasveja.

Jos puutarhassa on hiekka- tai moreenimaata, valitaan kasveja, joita tiedetään luonnostaan kasvavan vastaavanlaisilla paikoilla. Tällöin saadaan luonnollinen ja helppohoitoinen kokonaisuus. Jos puutarhassa on varjoista lehtomaista metsää, sinne perustetaan metsäpuutarha, johon istutetaan sellaisilla paikoilla menestyviä luonnonkasveja. Niiden joukkoonhan sopii sitten istuttaa muualtakin kotoisin olevia lehtometsän varjoperennoja. Ja samalla tavalla käydään läpi kaikki puutarhan kasvupaikat ja muutetaan ne luonnollisiksi, vain ihmisen ohjaavaa kättä tarvitseviksi puutarhakasviyhdyskunniksi

Vanhaan miljööseen on valittava siihen sopivat kasvit, joita löytyy niin pensaiden, puiden, köynnösten kuin perennoiden joukosta. Esim. humala on sopiva köynnös vanhan rakennuksen seinustalle, kunhan paikka ei ole kuiva ja liian paahteinen (kuva yllä).


Mäkitervakko

Kotimaiset luonnonkasvit kehittyvät puutarhassa monivartisiksi, runsaskukkaisiksi mättäiksi. Kuvassa kukkivaa mäkitervakkoa harjupuutarhassa kesäkuussa.

Monet luonnonkasvit ovat näyttäviä myös puutarhan kukkatarhassa. Kuvassa metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum), niittyleinikkiä (Ranunculus acer) ym. puutarhan laidalla pensaiden vierellä puolivarjoisessa paikassa.

Keltaiset perennat sopivat hyvin punaisen tuvan seinustalle. Niitä on niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin kukkiven perennojen ja yksivuotisten kukkien joukossa. Niiden joukkoon on aina muistettava istuttaa keväällä kukkivia sipulikasveja ja kesällä kukkivia liljoja.


Metsäkurjenpolvea ja niittyleinikkiä


Keltaiset perennat Keltaiset perennat sopivat hyvin punaisen tuvan seinustalle.


Puutarhakasveiksi sopivia ruohovartisia luonnonkasveja

  • Valkovuokko (Anemone nemorosa)
  • Kissankello (Campanula rotundifolia)
  • Kielo (Convallaria majalis)
  • Nurmikaunokki (Centaurea phrygia)
  • Ketoneilikka (Dianthus deltoides)
  • Kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas)
  • Ahomansikka (Fragaria vesca)
  • Kyläkurjenpolvi (Geranium pratense)
  • Ketoraunikki (Gypsophila muralis)
  • Humala (Humulus lupulus)
  • Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus)
  • Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare)
  • Rantavehnä (Leymus arenarius)
  • Mäkitervakko (Lychnis viscaria)
  • Kurjenjalka (Potentilla palustris)
  • Niittyhumala (Prunella vulgaris)
  • Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)
  • Rantatädyke (Veraonica longifolia)

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Perennat (© Pentti Alanko ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, ISBN 978-951-31-3827-1). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi