Mullanvaihto on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä. Sen tarkoituksena on antaa kasvin juurille lisää kasvutilaa ja ravinteita. Ilman säännöllistä mullanvaihtoa kasvi ei pysy elinvoimaisena vuodesta toiseen.

Ensimmäisinä silmiään raottelevat viherkasvit. Niillä mullanvaihto on ajankohtaista helmi-maaliskuussa. Myöhemmin keväällä vuorossa ovat kukkivat huonekasvit.

Mullanvaihtoväli on yleensä vuosi. Se on erityisen ajankohtaista silloin, kun ruukku on käynyt pieneksi tai kalkkia ja lannoitesuoloja on kertynyt ruukun pinnalle.

Hidaskasvuiset ja pienessä ruukussa viihtyvät lajit, kuten kaktukset, eivät kaipaa vuosittaista mullanvaihtoa. Suurten viherkasvien jokavuotinen mullanvaihto taas on hankalaa. Niille riittääkin ruukun pintamullan vaihto.

Mullanvaihdon yhteydessä haaroittuvat ja rönsyilevät kasvit on hyvä myös leikata. Oikea leikkauskohta on noin puoli senttiä lehden tai sivuverson yläpuolelta. Leikkaamalla kasvi saadaan pidettyä tuuheana ja elinvoimaisena.

 

Uusi kukkamulta kostutetaan erillisessä astiassa ennen ruukutusta. Sopiva suhde on noin ½-1 dl vettä multalitraa kohti.
Uusi kukkamulta kostutetaan erillisessä astiassa ennen ruukutusta. Sopiva suhde on noin ½-1 dl vettä multalitraa kohti.

Mullanvaihto vaiheittain

1. Mullanvaihto aloitetaan kastelemalla juuripaakku perusteellisesti jo edellisenä päivänä. Näin paakku irtoaa helpommin ruukusta ja pysyy koossa.

2. Uusi multa kostutetaan erillisessä astiassa ennen ruukutusta. Sopiva suhde on 1 dl vettä multalitraa kohti. Esikostutus on tärkeää mullan kestävän mururakenteen aikaansaamiseksi. Jos multaa ei esikostuteta, se saattaa kovettua yhtenäiseksi paakuksi.

3. Kasvin irrotus vanhasta ruukusta tapahtuu parhaiten, kun toisella kädellä tartutaan ruukkuun ja toisella peitetään mullan pinta niin, että kasvi jää sormien väliin. Kasvi käännetään ylösalaisin, ja ruukku napautetaan varovasti irti. Juuripaakkua ei rikota, ellei siihen ole erityistä syytä. Usein riittää pelkkien vioittuneiden juurenosien poistaminen.

4. Uuden ruukun pitää olla halkaisijaltaan pari senttiä juuripaakkua suurempi. Ruukun pohjalle rakennetaan salaoja kevytsorasta, joka estää liiallisen kosteuden kertymisen ruukun pohjalle. Salaojakerroksen päälle laitetaan multaa sen verran, että kasvi on entisessä syvyydessään. Altakasteluruukussa salaojakerrosta ei tarvita.

5. Paakun reunoille valutetaan uutta multaa ja se tiivistetään hellävaraisesti sormin painelemalla. Ruukun pinnalle jätetään kunnon kasteluvara.

6. Mullan pinnalle on hyvä laittaa vielä parin kolmen sentin kevytsorakerros. Tämä estää mullan liettymisen ja kovettumisen. Kevytsorakerros estää myös hyönteisten pesiytymisen kukkaruukun multaan.

7. Mullanvaihdon jälkeen kasvi siirretään pois suorasta auringonpaisteesta ja sen lehtiä suihkutetaan päivittäin Merileväuutteella. Uutta multaa kastellaan varovasti vähän kerrallaan. Liian runsasta kertakastelua on syytä välttää. Normaali kastelu aloitetaan vasta noin 2-3 viikon kuluttua ruukutuksesta. Samaan aikaan kasvin voi siirtää oikealle kasvupaikalleen. Hoitolannoitus aloitetaan noin kuukauden kuluttua istutuksesta.

Valitse multa oikein

Oikealla multavalinnalla, jopa nekin, joilla viherpeukalo on keskellä kämmentä, pääsevät kokemaan kasvun ihmeen. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula Biolan Oy:stä antaa ammattilaisen vinkkejä:

”Multa valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Pelkkä kasvuturve tiivistyy nopeasti kukkaruukussa, siksi pitkäikäisille huonekasveille suositellaan kompostoimalla valmistettua kukkamultaa. Esimerkiksi Biolan Musta Multa on hyvä yleismulta, joka sopii useimmille huonekasveille.”

Hän kertoo, että Biolanin kaikki kukkamullat ovat luonnonmukaisesti lannoitettuja ja sisältävät runsaasti hyödyllistä humusta. Altakasteluruukuille on erityinen altakastelumulta, jonka pitkät kuidut edistävät veden tasaista imeytymistä ruukun vesisäiliöstä. Kaktuksille sekä muille mehikasveille on kehitetty ilmava ja hiekkapitoinen oma multatuotteensa.

Artikkelin lähde Biolan, www.biolan.fi.