Viime keväänä istutimme purjon siemenet hyvissä ajoin ns. ”kasvatuspotteihin” sisälle ja ylpeänä seurasimme niiden kasvua.

Lopulta tuli aika siirtää purjontaimet ulos kasvimaalle. Innoissamme istutimme purjon siemenet kahteen sievään riviin ja ihastelimme tulosta ja haaveilimme tulevasta sadosta.

Kissamme seurasi tapahtumia tarkoin. Seuraavana aamuna oli kasvimaalla käynyt ”viheralueiden hoitaja”. Kissa oli käynyt purjopenkissä tarpeillaan ja vain kaksi purjontaimea nökötti enää paikallaan. Ensin suututti ja sitten nauratti.

Varjelimme niitä kahta taimea koko kesän, kunnes minä syksyllä kitkiessäni viereistä penkkiä kitkin vahingoissa loputkin purjot.