Harmaan hirsituvan pihalta aukeaa avara maisema Nurmeksen seudun vaaroille. Vain muutama pysyvä asukas sinnittelee täällä Salmenkylän perukoilla, mutta jokunen paluumuuttajakin on ilmaantunut. Yksi niistä on Veijo Miettinen, joka vaimonsa Tuovin kanssa palasi lapsuutensa mummolan maisemiin kesäasukkaaksi 1970-luvun alkupuolella.

Pariskunta on hiljattain myynyt Helsingissä toimineen Isoäidin Kasvit -yrityksensä, jonka alaa olivat perinnekasvien siemenet. Täällä vaaran rinteellä sijaitsevassa puutarhassaan he kokeilivat vuosien ajan myyntiin aiottujen lajien viljelykelpoisuutta ja sopivuutta Suomen oloihin.

Pihaa reunustavat virolaiset makeapihlajat, joita Miettiset aikoinaan toivat myyntiin yritykseensä. Hyviä ovat esimerkiksi ’Likjornaja’, ’Dessertnaja’, ’Titaan’ sekä erityisen suurimarjainen ’Alaja Krupnaja’. Näiden pihlajien pölyttäjinä on käytetty muun muassa marja-aroniaa, päärynää ja omenaa.

Perennamaan reunasta pistää esiin vanhanajan tikkerperikarviainen (Ribes Uva-crispa-ryhmä), joka on kotimainen maatiaislaji. Hentokarvaiset marjat ovat napakkakuorisia ja maultaan mietoja, mutta sileämarjaiset lajikkeet ovat nykyään syrjäyttäneet tämän perinnekasvin.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla. Mikä on Veijon intohimo?

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Veijo ja Tuovi Miettinen ovat pitkän linjan laaja-alaisia kasviharrastajia.
Veijo ja Tuovi Miettinen ovat pitkän linjan laaja-alaisia kasviharrastajia. Tuovin harrastus muuttui leipätyöksi hänen ryhtyessään siemenkauppiaaksi liki kaksikymmentä vuotta sitten.

Siemenet syynissä

Moni yksivuotinen vihanneserikoisuus on puutarhassa ollut kokeiltavana – esimerkiksi punainen purjo ja kiinalainen parsakaali. Keski-Euroopasta tulleita siemenuutuuksia pariskunta kertoo kasvattaneensa koemaassa ensimmäisen kesän, jonka jälkeen vasta kelvollisiksi osoittautuneiden lajien siemenet päätyivät myyntiin.

– Karsimme punaisen purjon pois valikoimista, sillä se ei ehtinyt tehdä satoa. Sen sijaan kiinalaiset lehtivihannekset pärjäsivät yllättävän hyvin, Veijo Miettinen muistelee.

Myös lukuisat kesäkukkauutuudet päätyivät siemenluetteloon kasvettuaan ensin yhden kesän Ylisenvaaran mullassa. Kasvien paikat koemaalla syntyivät suuremmin suunnittelematta.

Perinneperennoja on kuitenkin koottu puutarhaan pysyvästi. Miettiset kattavat perennamaat paksulla ruohonsilppukerroksella, joka ravitsee kasveja ja säilyttää kosteuden maassa silloinkin, kun he ovat poissa paikalta.

Maatiaisperennojen ohella he arvostavat myös vanhoja hyötykasveja.

– Perinneperunat ovat aina olleet minun suurin intohimoni, paljastaa Veijo. – Sain kipinän perunanviljelyyn ukiltani. Sinikuorinen ’Vanha Musta’ ja punakuorinen ’Vanha Punanen’ ovat vieläkin lähitaloissa viljelyssä.

Miettisillä kasvukausi alkaakin siemenperunoiden hyötöönotosta. He levittävät maatiaisperunat vapun aikaan pirttiin itämään saadakseen ne Kustaan päivänä 6. kesäkuuta maahan.

Pariskunta kasvattaa edelleen pariakymmentä vanhaa perunalajiketta, ja he myös palauttivat 1970-luvun lopulla Suomeen täältä välillä kokonaan kadonneen Blå Kongo -lajikkeen. Vuosi vuodelta he varjelevat perunoita erilaisilta vitsauksilta, mutta esimerkiksi vuonna 2005 perunarutto vei paljon satoa ja hävitti osan lajikkeista. Tunnetut suomalaiset maatiaisperunat ovat onneksi talletettuina Pohjoismaiseen geenipankkiin Ruotsissa.

Lue lisää seuraavalta sivulta. Mitkä ovat Miettisten lempikasveja?

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Akileija Alppikauno

Tumman akileijan (Aquilegia Cultorum-ryhmä) erikoinen väri sävähdyttää. Syvän viininpunaiset kukkien sävyt ovat viime aikoina olleet hyvin haluttuja ja muodikkaita. 

Ylväästi kohoavaa alppikaunoa (Adenostyles glabra) harvoin näkee myymälöissä. Erikoinen perenna kuuluu asterikasvien heimoon. Kuva Veijo Miettinen.

Voimaa keltaisesta, raikkautta valkoisesta

Miettisten lempilapsia ovat tietysti kaikki isoäidin kasvit: kaskinauris ja kaurajuuri (Tragopogon porrifolius), maurinkiiltomalva (Malva sylvestris subsp. mauritiana) ja ukonkello (Campanula latifolia). Jo kauan sitten kasvi-innostus tarttui Tuoviin, ja hänestä tuli liki 20 vuodeksi puutarha-ammattilainen ja yrittäjä, joka myi siemeniä erilaisissa puutarha-alan tapahtumissa.

Tuovi paljastaakin olevansa täysin hurahtanut perennoihin ja luettelee epäröimättä suosikkejaan.

– Punakärsämöt ja maatiaisritarinkannukset, joita meillä on iso valikoima, sekä tietysti yhdistelmä, jossa on keltakukkaisia auringonkasveja ja valkokukkaisia lajeja. Keltaiset kukat antavat voimaa ja valkoinen väri raikastaa.

Hiekkamultamaat ja paksu lumipeite ovat Ylisenvaaralla luonnon suomia etuja. Luonnonperennat metsäkurjenpolvi, kullero, päivänkakkara ja niittyleinikki selviävät myös itsestään tontin tuoreilla niityillä. Asumattomien talojen pihapiireissä kasvavaa humalaa (Humulus lupulus) eivät täällä kirvat kiusaa.

Lapsena herännyt kiinnostus luonnon tarkkailuun ja luonnonkasvien seuraamiseen johti Veijon jo nuorena maatiaiskasvien pariin. Nyt perennaharrastuksen jatkuvuudesta ja perinnekasvien säilymisestä tällä seudulla pitävät Miettisten kanssa huolta tuttu perennaharrastajien joukko.

Lisää upeita puutarhakuvia seuraavalla sivulla!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Kukkaloistoa
Toistensa sekaan levinneet akileijat (Aquilegia), punapäivänkakkarat (Chrysanthemum coccineum), keltasauramot (Anthemis tinctoria) ja huopakaunokit (Centaurea dealbata) kukkivat vuosittain, sillä paksu lumipeite suojaa kasvustoja talvisin. Perennojen varret niitetään vasta keväällä. 

Ahokissankäpälä
Harvinaiseksi käynyt ahokissankäpälä (Antennaria dioica) kuuluu Miettisten vaalimiin lajeihin. Tämä luonnonkasvi sopii kuivaan hiekkamaahan peittoperennaksi. Kuva Veijo Miettinen.

 

Lehtosinilatva Rohtosalkoruusu

Valkokukkainen lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) leviää helposti, jos se saa kasvaa vapaasti. Se viihtyy parhaiten kosteilla, hieman varjoisilla paikoilla. 

Rohtosalkoruusu (Althea officinalis) on lääkekasvi, jonka kaikki osat soveltuvat rohdoskäyttöön. Kookas, pensasmainen perenna koristaa samalla pihaa. Kuva Veijo Miettinen.

 

Tikkerperi-karviainen Kaurajuuri

Perinteinen tikkerperi-karviainen oli ennen yleinen, kunnes jalostetut sileämarjaiset lajikkeet syrjäyttivät tämän luonnonkannan. Nimi tulee ruotsin kielestä ja tarkoittaa piikikästä. 

Yksivuotinen kaurajuuri on ikivanha viljelykasvi, jonka vaaleat juuret ovat syötäviä. 

 

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.