Tuholaiset

Mansikkapunkki vioittaa nuoria lehtiä. Vioittuneiden lehtien väri muuttuu ruskehtavaksi, lehtiruodit lyhenevät ja ovat tavallista karvaisempia. Punkkien imentää heikentää kukka-aiheiden muodostumista ja seuraavan vuoden sato voi pienentyä oleellisesti. Paras tapa estää mansikkapunkin tuhot, on käyttää tervettä taimimateriaalia ja vaihtaa mansikkamaan paikka säännöllisesti.

Hillanälvikäs voi runsaana esiintyessään saada aikaan pahaa tuhoa. Aikuiset hillanälvikkäät syövät mansikan lehtiin ikkunakuvioita ja koloja. Toukat ja aikuiset voivat vioittaa myös kukkia ja raakileita. Hyvin aikaisin keväällä kasvuston päälle levitettävä harso voi ehkäistä tuhoja, edellyttäen, että kuoriainen ei ole talvehtinut kasvustossa.

Peltoluteen vioitus näkyy nappipäisinä ja epämuotoisina mansikoina. Vioituksia voidaan ennaltaehkäistä levittämällä hyönteisverkko tai harso kasvuston päälle keväällä.

Mansikkajauhiainen on noin 1 mm mittainen valkosiipinen hyönteinen. Sen toukat imevät kasvinesteitä ja erittävät mesikastetta mansikan lehdille. Mesikaste saattaa lisätä nokihärmäsienen esiintymistä (näkyy nokimaisena pölynä kasvin lehdillä), mutta muuten mansikkajauhiainen ei ole erityisen haitallinen tuholainen.
Sylkikaskaan olemassaolon huomaa vaaleasta vaahdosta, jonka sisällä toukat elävät. Toukat imevät kasvinesteitä ja aiheuttavat imennällään lehtien käpertymistä. Sylkikaskaan esiintymistä voidaan vähentää huolehtimalla, että reheviä luonnonniittyjä ei ole mansikkamaan välittömässä läheisyydessä.

Mansikan taudit

Harmaahome on sienitauti, jonka vioitus näkyy ensin ruskeina laikkuina raakileissa. Vähitellen marjan pinnalle tulee harmaa nukkamainen pinta ja marja tuhoutuu kokonaan. Harmaahomeelle otollisimmat olosuhteet ovat 15-20 °C lämpötilassa ja runsaassa kosteudessa. Hometta voidaan torjua oikealla lannoituksella (varotaan liikaa typpilannoitusta), riittävän harvalla istutustiheydellä ja välttämällä kasvuston kastelua loppukesästä, etenkin ilta-aikaan.

Mansikkahärmä leviää tehokkaimmin kuivalla ja lämpimällä säällä. Kosteutta se tarvitsee vain kasviin tunkeutumisessa itämisessä. Voimakas typpilannoitus voi lisätä härmää. Härmään saastuneiden lehtien reunat käpristyvät ja alapinnat muuttuvat punertaviksi. Saastuneista raakileista kehittyy pieniä ja kypsään marjaan iskiessään härmä tekee marjan harmahtavaksi ja huononmakuiseksi. Paras torjuntakeino on käyttää härmänkestäviä lajikkeita. Tietoa lajikkeista.

Tämä artikkeli on tuotettu yhteistyössä Biolan Oy:n asiantuntijoiden kanssa.

Lisätietoja:
www.biolan.fi >
Biolan tuotetuki >