Helteisenä heinäkuun päivänä viime kesänä testiryhmämme oli valmiina makoisaan urakkaan: maistelemaan eri mansikkalajikkeita sokkona. Tavoitteenamme oli löytää kesän ykkönen kuuden lajikkeen joukosta.

Lajikkeet olivat peräisin yhdeltä ja samalta tilalta, jotta makuun eivät pääsisi vaikuttamaan erot muun muassa maalajeissa, viljelyoloissa ja keruutavoissa.

Raati koostui kymmenestä Puutarhaliiton ja Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton työntekijästä. Tehtävään kuului suusanallisesti arvioida kunkin lajikkeen ulkonäköä ja makua, antaa niille käyttöehdotuksia ja laittaa ne lopuksi paremmuusjärjestykseen.

Mansikan maku on asia, josta jokaisella on vankka mielipide. Se tuli testissäkin jälleen kerran todettua. Kommentit samasta lajikkeesta vaihtelivat laidasta laitaan. Siinä missä jonkun mielestä lajike B (’Bounty’) kelpasi vain hilloksi, useampi olisi ollut valmis käyttämään sitä tuoreena naposteluun. Lajikketta A (’Polka’) yksi testaajista kuvasi ”makeaksi ja pehmeäksi”, toinen ”kohtuullisen hyväksi”, kolmas ”mauttomaksi” ja neljäs ”hiukan nössöksi”.

Lajikkeesta F (’Sonata’) raati oli kuitenkin melko yksimielinen, kahdeksan kymmenestä sijoitti sen viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Mutta löytyi sillekin kannattajansa: ”Makean hapokas. Ei huono ollenkaan. Näitä syö mielellään enemmänkin”.


Mansikan maku on asia, josta jokaisella on vankka mielipide.

Testin tulokset

Voittaja ’Korona’ *****

Hollantilainen aikainen lajike vuodelta 1978. Marjat suuria ja kartiomaisia. Malto melko kiinteä. ”Epämääräisen muotoinen”, ”Hapokas, kirpeä”, ”Hieman karvas, mehevä”, ”Mieto, hyvän makuinen”.

’Bounty’ ****

Kanadalainen myöhäinen lajike 1970-luvun alusta. Marjat keskisuuria tai suuria, pyöreän kulmikkaita tai kekomaisia. ”Ei niin houkuttelevan näköinen”, ”Väri laikukas”, ”Hyvä maku”, ”Makea”, ”Mieto”, ”Liian vähän makeutta”.

’Polka’ ***

Hollantilainen keskiaikainen tai myöhäinen lajike vuodelta 1987. Marjat keskikokoisia tai suuria, pyöreähköjä tai leveän kartiomaisia. ”Kaunis”, ”Rakenne kova”, ”Tosi makea”, ”Pehmeä”, ”Hieman hapokas, melko mieto”.

’Honeoye’ **

Pohjoisamerikkalainen aikainen lajike vuodelta 1979. Vaatii Keski-Suomessa talvisuojausta. Marjat suuria ja tasakokoisia, kartiomaisia. ”Sievä kanta”, ”Vaihteleva ulkonäkö”, ”Makea, hieman kirpeä”, ”Mauton, vetinen”, ”Mansikan maku jää monista puuttumaan”.

’Jonsok’ **

Norjalainen aikainen lajike 1970-luvulta. Marjat keskikokoisia, pyöreähköjä, rakenne kiinteä. ”Tosi nätti”, ”Pullea, kiiltävä”, ”Pehmeä, vähähappoinen”, ”Mansikkainen maku, osa jauhoisia”, ”Kirpeä”, ”Vähän mauton”.

’Sonata’ *

Hollantilainen lajike vuodelta 1990. Kartionmuotoinen, kiiltäväpintainen marja. ”Jännä leveä muoto”, ”Kova malto”, ”Karvas, kuiva”, ”Tuontimansikan makuinen”, ”Mauton”, ”Makea”, ”Kirpakka”.

Lajiketiedot Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto, sitaatit makutestiläisten.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.