Herukat ja karviainen voidaan varrentaa kultaherukan runkoon ja aronia ja tuomipihlaja pihlajan runkoon. ovat syntyneet siten, että kultaherukasta on ensin kasvatettu suoravartinen perusrunko, jonka latvaan on sitten varrennettu herukan tai karviaisen versoja. Keski-Euroopassa tämä on yleinen tapa, koska marjapuita käytetään siellä myös koristekasveina.

Marjapuita voidaan kuitenkin kasvattaa myös omalla rungollaan eli ilman varrennusta. ’Punainen Hollantilainen’ ja ’Valkoinen Hollantilainen’ ovat niin jäykkäversoisia kasvutavaltaan, että niistä marjapuun kasvattaminen onnistuu hyvin. Omalla rungollaan kasvavalla marjapuulla on ainakin se etu, että siinä ei myöhemminkään esiinny latvuksen ja rungon välistä vieroksuntaa, koska molemmat ovat samaa kasvia.

Kuva yllä: ’Punaisen Hollantilaisen’ täysikasvuiset pensaat on leikattu marjapuiksi. Marjapuu vaatii vahvan tukikepin tuekseen, jotta puu ei sadon painosta kaatuisi. Rivistö on näyttävä ja alusta on helppo hoitaa.


Parhaiten marjapuun rakentaminen onnistuu, kun muotoiltavaksi valitaan muutaman vuoden ikäinen, voimakkaassa kasvussa oleva pensas. Siitä valitaan yksi, pensaan keskellä kasvava, mahdollisimman suora verso marjapuun rungoksi. Kaikki muut versot poistetaan tyveltä saakka. Myös valitun verson rungossa mahdollisesti kasvavat versot poistetaan, mutta latvus jätetään tuuheaksi. Rungoksi jätetyn verson tueksi laitetaan tukikeppi, johon runko sidotaan alhaalta ja ylhäältä suoraksi. Tukikeppi on välttämätön, koska latvukseen kertyy myöhemmin niin paljon painoa, että se ei pysy pystyssä omin voimin. Latvuksen versoja voidaan latvoa jonkin verran, jotta se tuuheutuisi. Kesän aikana tyveltä työntyy tietysti voimakkaita versoja, mutta ne poistetaan säälittä. Seuraavina vuosina niitä ilmaantuu enää hyvin vähän.

Koska marjapuuta lähdettiin rakentamaan pensaasta, jolla oli jo voimakas juuristo allaan, koko juuriston kasvuvoima keskittyy nyt vain yhteen jäljellä olevaan versoon. Se voimistuu ja kasvaa jo yhden kesän aikana näyttäväksi pikku puuksi. Yllättävintä on ollut, että marjapuut ovat antaneet suuria ja erittäin hienolaatuisia satoja. Latvus saa hyvin valoa, ja marjatertut ovat kehittyneet pitkiksi ja kauniiksi. Sadonkorjuu tällaisesta puusta on helppoa ja hauskaa. Marjapuu sopii hyvin pieneenkin pihaan vaikka koristekasvien joukkoon.

Mustaherukat ovat rentokasvuisia tai niiden versosto ei tuuheudu samalla tavoin latvukseksi kuin puna- ja valkoherukoiden. Jos mustaherukan halutaan kasvavan jollakin muulla tavalla kuin perinteisen pensaan muotoisena, kannattaa yrittää säleikkökasvatusta. Mustaherukan versot ovat taipuisia ja ne mukautuvat helposti kasvamaan säleikön tai aidan myötäisesti. Liikaa ulospäin suuntautuvat versot poistetaan pitkin kesää. Myös karviaislajikkeemme ovat niin rentokasvuisia, että ne eivät sovi sellaisinaan kasvatettaviksi marjapuiksi. Marjapuiksi kasvatetut karviaiset onkin aina varrennettu kultaherukan runkoon.

Kuva yllä vas.: Marjapuu toisena vuotena leikkauksen jälkeen. Puu on jo näyttävä ja antaa runsaasti hyvälaatuista satoa.

Kuva yllä oik.: Myös ’Valkoinen Hollantilainen’ sopii hyvin kasvatettavaksi marjapuuksi.


Artikkelin sisältö on ote kirjasta Kotipuutarhan hedelmät ja marjat (© Meeri Saario ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008 ISBN 978-951-31-4147-9). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi