Eeva Linkosalo kestitsee vieraita keitetyllä parsalla ja hollandaise-kastikkeella.

Toinen käsi pitelee veistä, toisessa keikkuu parsan versoille varattu kori. Eeva Linkosalo on valmiina keräämään sadon mökkitontillaan Iitissä.

Kesäkuun alkupuolella 10-metrinen parsapenkki esittelee kasvuvoimaansa. Koska paikan päällä ei olla jatkuvasti korjaamassa satoa, moni parsan versoista on ehtinyt venyä pitkäksi. Tämän sanotaan heikentävän uusien pikkuversojen puhkeamista, mutta Eeva ei ole huomannut asialla olevan merkitystä. Jos säät ovat lämpimiä, parsaa olisi hyvä korjata pari kolme kertaa viikossa.
– Yleensä taitan parsat vaaksan mittaisina. Joskus otan veitsen avuksi, Eeva sanoo ja korjaa reilun peukalonpaksuisen verson.

Parsa suositellaan korjattavaksi noin 20 sentin mittaisina, mutta Eevan mieleen ovat lyhyet versot.
– Mitä pienempi, sitä rapeampi.


Sadonkorjuun jälkeen Eeva tukee kasvuston tolppien ja narujen avulla.


Parsan sopiva pituus on 20 senttiä tai sen alle. Pitkäksi päässyt verso puutuu ja menettää maukkauttaan.

Kylmyys koetteli uusia vesipitoisia versoja

– Siinä ja siinä, pärjäävätkö nämä, Eeva esittelee nuukahtaneen oloista ja kelmeän keltaista versoa.

Touko-kesäkuun vaihde oli todella kolea. Vaikka Eeva peitteli parsapenkin kaksinkertaisella, hevosaitaustolppien varaan laskostetulla harsolla, pakkanen pääsi nipistämään juuri esiin tulleita, erittäin kylmänarkoja versoja. Vesipitoinen verso vioittuu lämpötilan laskiessa jo lähelle nollaa.

Onneksi tämä kasvusto on jo yli kymmenvuotinen, sillä vasta istutetuille taimille pikkupakkanen voi koitua kohtalokkaaksi.

Eevan kori täyttyy tasaista tahtia. Siemenistä kasvatettujen parsojen lajike ei kasvattajalla ole enää muistissa. Pääosa versoista on muhkeita, joskin joukossa on ohuitakin rimpuloita.

Parsan mullan alla olevia valkoisia versonosia Eeva ottaa mukaan sen verran kuin helposti lähtee. Penkki on hyvin kuohkeaa, joten verso on helppo kaivaa esiin.
– Parsan kasvatuksessa on erittäin tärkeää lisätä vuosittain kompostimultaa, sillä juurakko kasvaa vanhetessaan lähemmäksi maan pintaa, Eeva korostaa.

– Annan ystävilleni parsan taimia ja neuvon heitäkin levittämään kompostimultaa reilusti. Parin sentin kerros ei riitä mihinkään. Parsat tarvitsevat kymmenen senttiä.

Eevan parsat kasvavat syksyllä levitetyn talous-, puutarha- ja huussijätekompostin voimalla. Lisäksi ne saavat ruohosilppua.

Parsan sadonkorjuuaika kestää muutamia viikkoja, toisinaan juhannukseen saakka. Kun satokausi lähestyy loppuaan, versot alkavat puutua nopeasti.
– Korjuuaikaa ei voi venyttää pitemmäksi. Se kuluttaisi parsan vararavintoa liikaa, jolloin versot kehittyvät heikoiksi.


Hyvälaatuisen parsan kärki on supussa. Lajikkeet eroavat siinä, kuinka nopeasti suppu aukeaa.


Eeva leikkaa sitkeimmän osan pala kerrallaan. Kesän edetessä puutuminen nopeutuu.

Parsa säilyttää makunsa myös pakkasessa

Koska parsan elintoiminnot ovat kiihkeät, versot nuutuvat kuin salaatin lehdet auringossa, jollei niitä käsitellä ja jäähdytetä saman tien.

– Kuorin valkoisen osan, mutta pieniä versoja en lainkaan, Eeva kertoo poistaessaan pitkistä versoista kovaa osaa alhaalta päin pala kerrallaan.

Eeva korjaa kesämökillään kerralla runsaasti satoa ja pakastaa siitä pääosan. Pakastetun parsan maku vastaa hänen mielestään tuoretta, kunhan versot ryöppää nopeasti. Tärkeää maun kannalta on myös se, ettei jäisiä vihanneksia sulata liian aikaisin.
– Kun otan parsat pakkasesta, laitan ne suoraan kuumaan veteen ja kiehautan nopeasti. Raakaa parsaa ei pidä mennä syömään, sillä se voi aiheuttaa allergisia oireita.

Eeva antaa parhaan parsanvalmistusvinkkinsä: Kuumenna kattilassa 5-10 cm vettä, jossa on ripaus suolaa. Laita paksuimmat parsat ensin kattilaan pystyasentoon niin, että paksumpi osa on vedessä ja ohuempi kypsyy höyryssä. Katkaise pisimmät versot kahteen osaan. Keitä 3-4 minuuttia. Nosta parsat pöytään ja nauti ne voisulan tai hollandaise-kastikkeen kanssa.


Paksuimpien versojen tyvet on syytä kuoria.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.