Virustaudit

Suomessa esiintyy yleisesti perunan virustauteja. Haitallisimpia ovat kirvojen levittämä Y-viroosi ja maalevintäinen maltokaari. Kun peruna on kerran saanut virustartunnan, virus leviää edelleen siemenperunan mukana.

Kirvojen levittämät virustaudit näkyvät kasvustossa lehtien kirjavuutena, kurttuisuutena, kitukasvuisuutena ja kuihtumisena. Voimakas virussaastunta vähentää satoa oleellisesti. Kirvojen levittämien virustautien leviämistä on vaikea estää. Mikäli virussaastunta ei ole kovin voimakas, kannattaa saastuneet kasvit poimia pois ja hävittää.

Maltokaarivirus aiheuttaa mukuloihin ruskeita kaarimaisia ja rengasmaisia vioituksia, jotka ulottuvat yleensä syvälle maltoon. Viroottisesta siemenestä kehittyy pensasmainen ja epämuodostunut kasvi. Virus leviää yleensä saastuneen siemenperunan tai maa-aineksen välityksellä. Virus saattaa säilyä maassa jopa vuosikymmeniä. Kaikki perunalajikkeet voivat kantaa virusta, mutta vastustuskykyisimmiksi ovat osoittautuneet Bintje, Hertha, Matilda, Nicola, Pito ja Rosamunda.

Perunarutto

Perunarutto on erittäin yleinen perunan varsistossa ja mukuloissa esiintyvä sienitauti. Rutto leviää kasvustoon yleensä loppukesän kosteina jaksoina. Saastunta näkyy lehdissä tummina laikkuina, joiden alapinnalla kasvaa vaaleata sienirihmastoa. Varsistosta rutto kulkeutuu maahan. Ruton saastuttamissa mukuloissa pinta on epätasainen ja päältä ruskea, sisältä malto on ruosteenruskea.

Ruttoitiöt saattavat levitä tuulten mukana hyvinkin pitkien matkojen päästä, joten tartunnan estäminen ei ole mahdollista. Tuhoja voidaan vähentää viljelemällä rutonkestäviä lajikkeita, esimerkiksi Matildaa tai Suvia, ja välttämällä liian voimakasta typpilannoitusta. Varsistoon iskeneen ruton eteneminen mukuloihin voidaan pysäyttää leikkaamalla saastuneet varret ja kuljettamalla ne välittömästi pois perunamaalta.

Perunarupi

Sädesienten aiheuttamia rupitauteja kutsutaan yleisesti perunaruveksi. Rupea aiheuttavat sädesienet viihtyvät hyvin kalkitussa (pH yli 6), kuivassa ja lämpimässä maassa. Rupi pilaa perunan ulkonäköä, mutta sadon määrään sillä ei ole merkitystä.

Kestäviä lajikkeita perunarupea vastaan ovat muun muassa Nicola, Hertha,Ostara, Pito, ja Van Gogh. Tehokkain ruven torjuntakeino on pitää maa happamana, pH 5,5-6, lisäämällä kalkitsematonta turvetta ennen istutusta. Kuivina kesinä perunamaan kastelu kesä-heinäkuussa vähentää ruven esiintymistä.

Tyvimätä ja märkämätä

Tyvimätä ja märkämätä ovat samansukuisten bakteerien aiheuttamia tauteja, joitten merkittävin tuho tapahtuu vasta varastossa. Tyvimädässä varren tyvi muuttuu visvaiseksi, mustaksi ja pahanhajuiseksi. Saastuneet kasvit kellastuvat ja niitten lehdet kiertyvät rullalle. Tyvimätäbakteerit leviävät sadeveden mukana mukuloihin, joihin syntyy vetisiä laikkuja. Laikuista pursuaa painettaessa pahanhajuista bakteerilimaa. Märkämätä puolestaan mädättää mukulan mallon visvaiseksi.

Sairastuneet yksilöt poistetaan pellosta juurineen. Sadonkorjuun yhteydessä havaittuja tautisia mukuloita ei saa jättää peltoon. Jos saastuneita yksilöitä on paljon, perunan siemen kannattaa uusia seuraavana keväänä. Aikaisella sadonkorjuulla voidaan vähentää mukuloiden sairastumisriskiä.

Perunaseitti

Perunaseitti on yleisnimi usealle saman sienen aiheuttamalle taudille. Perunaseittiä aiheuttava sieni on melko yleinen ja säilyy pitkään maassa. Se leviää sekä siemenperunan että maan välityksellä. Saastuneiden mukuloiden pintaan muodostuu levymäisiä rihmastopahkoja. Tauti aiheuttaa versoihin sisäänpainuneita kuivia laikkuja ja ylälehdet voivat kiertyä. Lisäksi perunan varteen voi ilmestyä ”ilmamukuloita”. Perunaseittiä voidaan torjua käyttämällä tervettä siementä ja noudattamalla riittävää viljelykiertoa. Seittiä voidaan torjua myös idättämällä perunat ja istuttamalla ne vasta lämpimään maahan.

Kuivamädät

Maalevintäiset Phoma- ja Fusarium-sienet aiheuttavat perunalle kuivamätää. Sienet iskeytyvät perunaan pintavioitusten kautta ja mädättävät perunaa varastoinnin aikana. Sienen tunkeutuessa perunaan maltoon muodostuu onteloita, joiden seinämissä on vaaleaa sienirihmastoa. Vioittunut kohta painuu kuopalle ja pinta kutistuu. Taudin ehkäisemiseksi mukuloita käsitellään varovasti ja noston jälkeen mukuloiden pinnan annetaan kuivahtaa ennen varastointia. Jos tautia on esiintynyt, puhdistetaan perunavarasto ja käytetyt työvälineet huolellisesti.

Perunasyöpä

Perunasyöpä aiheuttaa mukuloihin ja varren maanalaisiin osiin kukkakaalimaisia kasvaimia, jotka ovat aluksi vaaleita. Loppukesällä syöpäkasvain tummenee, mätänee sekä hajoaa. Taudin kestoitiöt säilyvät maassa kymmeniä vuosia. Tauti leviää itiöiden ja saastuneen mullan mukana. Perunasyöpä kuuluu vaarallisiin kasvintuhoojiin ja sen mahdollisesta esiintymisestä on ilmoitettava maaseutuelinkeinopiiriin tai Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen kasvintarkastuslaboratorioon. Perunasyövän torjumiseksi käytetään tervettä siementä ja kestäviä lajikkeita. Useimmat perunalajikkeet ovat syövänkestäviä, mutta ainakin Bintje, Puikula ja Van Gogh ovat syövänalttiita.

Tuholaiset

Peruna-ankeroinen

Peruna-ankeroinen on pieni sukkulamato, joka elää perunan juurissa. Ankeroisvioitus näkyy keskikesästä alkaen kasvustossa kellastuvina laikkuina. Vioitus pahenee vuosi vuodelta, jos perunaa viljellään samassa paikassa. Perunan juurissa näkyy loppukesällä pieniä ruskeita kystoja, joiden sisällä on ankeroisen toukkia. Kystat putoavat maahan sadonkorjuun yhteydessä ja toukat säilyvät niitten sisällä jopa 10 vuotta. Ankeroinen leviää mullassa, jota leviää siemenperunoiden, työkoneiden, ihmisten ja eläinten mukana. Ankeroisenkestäviä perunalajikkeita ovat muun muassa Nicola, Hertha, Satu, Sini, Suvi, Van Gogh ja Vital.

Kirvat

Kirvat eivät itsessään ole pahoja perunan tuholaisia vaikka ne imevätkin perunan lehdistä solunesteitä. Kirvojen haitallisuutta lisää se, että ne levittävät virustauteja pitkienkin matkojen päästä.

Juurimadot

Juurimadoiksi kutsutaan seppäkuoriaisen toukkia. Toukat ovat 2-4 cm pitkiä ja keltaisia. Ne kaivelevat reikiä perunan mukuloihin, juuriin ja varren tyviin. Toukkia esiintyy etenkin vanhoissa nurmikoissa, joten perunamaata ei kannata perustaa kauan nurmena olleelle alueelle – tai ainakin maa kannattaa kesannoida ennen perunan istutusta.

Tämä artikkeli on tuotettu yhteistyössä Biolan Oy:n asiantuntijoiden kanssa.

Lisätietoja:

www.biolan.fi >
Biolan tuotetuki >