Tomaatit punertuvat myös ruukuissa, jos hoidokkeja ei jätetä heitteille. Kahvallisissa pyykkikoreissa niitä on vaivatonta kuskata tarvittaessa paikasta toiseen.

Ruukkupuutarha juurtui Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Harrastus on sittemmin laajentunut parvekkeilta ja patioilta pihan perimmäisiin sopukoihin. Villitys on levinnyt kautta Pohjolan, ja samassa tahdissa ovat myymälöiden ruukku- ja kesäkukkavalikoimat täydentyneet kulloisenkin kauden trendien mukaan.

Monen ensimmäiset piharuukut ovat olleet punasavisia perusruukkuja. Tämän päivän valikoimissa ne tuntuvat vanhahtavilta, mutta monelle ne ovat yhä niitä parhaita kasvatusastioita. Terrakottaruukut patinoituvat kauniisti vuosien myötä ja saavat näin yhä juhlavamman ulkonäön. Niiden rinnalle hankitaan värillisiä ja lasitettuja ruukkuja, pläkkiämpäreitä, teräsuurnia tai risupesiä.

Alussa ruukkuihin istutettiin samaa lajia ja väriä. Esimerkiksi pelargonit ovat olleet kestosuosikkeja astioissa jo pitkään. Nostalginen kasvi miellyttää monia, sillä siitä saa nykyisin niin lehdiltään kuin kukiltaankin erikoisia värejä ja piristäviä uutuuksia. Nykyään moni haaveilee kookkaan, monirunkoisen pelargonin kasvattamisesta isoäidin tapaan.

Tukholman kulttuurivuoden kunniaksi vuonna 1998 perustetussa ulkonäyttelyssä Rosendalin puutarhassa sai kuitenkin kokea jotakin aivan uutta. Kesäkukat kukkatarhoissa ja ruukuissa olivat ennennäkemättömällä tavalla suunniteltuja, kaikki lajit sumeilematta sekaisin mutta taidokkaasti sävy sävyyn yhdisteltyjä: siniliilahtavia, lämpimän kelta-oranssin sävyisiä tai valkoisen ja harmaan yhdistelmiä.

Suomessakin on ruukuissa ryhdytty yhdistämään pinkkejä, sinisiä, keltaisia ja punaisia kukkia, kaikki eri lajeja, mutta väriensä puolesta kauniisti toisiinsa sopivia. Kaupunkien kesäkukkaistutuksetkin ovat nykyään todella lajirunsaita.


Ruukkuihin istutetaan lehteviä hyötykasveja kukkien sekaan. Sinkkiastiassa paistattaa päivää kääpiösamettikukka mustakaalin lehtien lomassa. Kosmoskukkakasvusto luo asetelmalle taustavihreän.

Hyötykasvit kukoistavat ruukuissa

Monet hyötykasvit viihtyvät kesäkukkien tavoin ruukuissa. Wokkiruokiin sopiva palmukaali eli mustakaali menestyy pienessäkin astiassa, eivätkä sen topakat lehdet nuupahda hetkessä mullan kuivahtaessa.

Mustakaalia on helppo kasvattaa. Se itää hyvin, ja tuholaiset jättävät sen rauhaan. Lähes trendikasvin maineeseen yltäneestä lehtikaalista viljellään Nero de Toscana -lajiketta. Koristekaalit ovat hyviä seuralaisia kesäkukille lehtien rauhoittavien punertavien ja vihreiden värien sekä koristeellisuutensa vuoksi. Hujopiksi kasvava suoravartinen kävelykeppikaali ruukussa voisi olla pihan humoristinen ilmestys.

Mustakaalin tavoin värikäsruotinen mangoldi sopii ruukkutarhaan. Avomaan kylvöksistä voi harvennuksen yhteydessä siirtää muutaman taimen ruukkuun.

Köynnöstävät pavut viihtyvät riittävän tilavassa ruukussa, jossa kasvualusta ei herkästi kuivahda. Niiden kumppanina voi kasvattaa tuoksuhernettä ja mullanpintaa peittämään kylvää tummanpunakukkaista persianapilaa. Aurinkoisella paikalla istutuksesta saa sekä syötävää että kukkasatoa.

Rosmariini, laventeli ja sitruunamelissa ovat ruukkupuutarhan taattuja menestyjiä. Talvenarat rohdoskasvit on kätevä kantaa ruukkuineen päivineen kellariin syyskylmien saapuessa. Piparminttu sopii istutettavaksi vaikkapa vanhaan ämpäriin, jolloin se ei pääse ryöstäytymään hyötytarhan rikkakasviksi.

Tillistä on saatavilla lajiketta, joka soveltuu erinomaisesti ruukkukasvatukseen. Sitä myydään ”ruukkutilli”-nimellä. Se on kokeilemisen arvoinen, sillä välillä tilli oikuttelee avomaalla. Tautivaaran takia lajia ei sarjakukkaisten tavoin kannata viljellä vuodesta toiseen samassa paikassa.


Pihvitomaatti tuottaa satoa suuressa ruukussa. Hyötykasvi latvotaan ajoissa, jotta hedelmät ehtivät kypsyä.

Hyötykasvit kukoistavat ruukuissa

Monet hyötykasvit viihtyvät kesäkukkien tavoin ruukuissa. Wokkiruokiin sopiva palmukaali eli mustakaali menestyy pienessäkin astiassa, eivätkä sen topakat lehdet nuupahda hetkessä mullan kuivahtaessa.

Mustakaalia on helppo kasvattaa. Se itää hyvin, ja tuholaiset jättävät sen rauhaan. Lähes trendikasvin maineeseen yltäneestä lehtikaalista viljellään Nero de Toscana -lajiketta. Koristekaalit ovat hyviä seuralaisia kesäkukille lehtien rauhoittavien punertavien ja vihreiden värien sekä koristeellisuutensa vuoksi. Hujopiksi kasvava suoravartinen kävelykeppikaali ruukussa voisi olla pihan humoristinen ilmestys.

Mustakaalin tavoin värikäsruotinen mangoldi sopii ruukkutarhaan. Avomaan kylvöksistä voi harvennuksen yhteydessä siirtää muutaman taimen ruukkuun.

Köynnöstävät pavut viihtyvät riittävän tilavassa ruukussa, jossa kasvualusta ei herkästi kuivahda. Niiden kumppanina voi kasvattaa tuoksuhernettä ja mullanpintaa peittämään kylvää tummanpunakukkaista persianapilaa. Aurinkoisella paikalla istutuksesta saa sekä syötävää että kukkasatoa.

Rosmariini, laventeli ja sitruunamelissa ovat ruukkupuutarhan taattuja menestyjiä. Talvenarat rohdoskasvit on kätevä kantaa ruukkuineen päivineen kellariin syyskylmien saapuessa. Piparminttu sopii istutettavaksi vaikkapa vanhaan ämpäriin, jolloin se ei pääse ryöstäytymään hyötytarhan rikkakasviksi.

Tillistä on saatavilla lajiketta, joka soveltuu erinomaisesti ruukkukasvatukseen. Sitä myydään ”ruukkutilli”-nimellä. Se on kokeilemisen arvoinen, sillä välillä tilli oikuttelee avomaalla. Tautivaaran takia lajia ei sarjakukkaisten tavoin kannata viljellä vuodesta toiseen samassa paikassa.


Vanhoissa alumiinikattiloissa kukkivat pensaskrassit.

Talvetettavia arvokasveja

Enkelinpasuuna on suosittu patiokasvi, jonka talvetus on monelle kasvattajalle ongelma. Komeasti kukkivaa yksilöä ei raaski jättää kylmän armoille, vaan sen talvetusta kannattaa yrittää jopa leveällä ikkunalaudalla sisällä tai mieluummin viileähköllä kuistilla tai portaikossa. Parhaiten kasvi talvehtii niukkavaloisassa, noin +5…+10-asteisessa kellarissa.

Keväällä huhtikuussa kukka kannetaan valoon. Versoja typistetään reippaasti, sillä yhdessä kesässä kasvista kehittyy jo melkoinen ruukkukasvi. Pintamulta uusitaan ja kasvia lannoitetaan kasvukaudella säännöllisesti. Runsas kukinta onnistuu huolellisella lannoituksella ja kastelulla. Aurinkoa kasvi rakastaa yli kaiken.

Sinisarjan kukkiminen edellyttää viileää talvilämpötilaa. Sen ruukkukasvatus onkin paikoillaan, koska astiat on helppo kuskata viileään talvehtimaan. Pienet vasta hankitut taimet eivät jaksa kukkia, vasta kolmantena kesänä saattaa päästä nauttimaan sinisten tai valkoisten kukkien ilmestymisestä. 


Klikkaa tästä ja inspiroidu ruukkutarhan kuvista >

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.