Alppitähdillä hopeaa kivikolle

Kaukaisten vuorten edelweiss on takuulla monelle tutumpi puheista kuin puutarhasta. Tämä harmaanukkainen Alppien, Karpaattien ja muidenkin kalkkipitoisten vuorimaitten alppitähti (Leontopodium alpinum) on viehko kivikkojen ja karukkojen kaunistaja, joka muodostaa harmaata mättäikköä ja nostaa tähtikukkansa reilun vaaksan korkeuteen. Pikkuruisten mykerökukintojen ansiosta tuskin edelweissistä vielä lauluja laadittaisiin, mutta kukkien ympärillä olevat samettiset ylälehdet ovat tämän kasvin vetonaula. Kasvi on mitä helpoin puutarhassa, kunhan se saa kasvaa paksussa, kalkitussa ja hiekan tai soran sekaisessa mullassa, kuivalla paikalla, täydessä auringossa ja kun sitä ei lainkaan lannoiteta.

Elokuussa, kukinnan päätyttyä, kauneimmista alppitähtiyksilöistä kannattaa kerätä siementä ja kylvää saman tien taimimaalle tai tyhjiin mulloksen kohtiin kukkapenkissä. Keväällä on sitten kyllin pikkutaimia, joita on ilo istuttaa kivikolle, luiskaan tai kuivalle seinänvierelle.

Sipulit ylös

Sipulinkasvattaja voi taas onnitella itseään: parin kilon istukaspanostuksesta voi lämpimän kesän ansiosta hyvinkin olla nostettavissa vuoden sipulit perheelle. Elokuu on sipulisadon aikaa. Kun vähintään puolella taimista naatit ovat kaatuneet, sipulit voidaan jo nyhtää ylös ja kuivattaa. Etuna aikaisesta korjuusta on vaalea ja ohut kuori. Jos sipulit saavat olla maassa pidempään, ne kasvavat vielä kokoa, mutta saavat tummemman kuoren. Noston jälkeen sipulit on hyvä levittää naatteineen kuivumaan muutamaksi päiväksi kasvimaalle  – tai jos asiasta päästään sopimukseen, vaikkapa siististi ja ilmavasti trampoliinin päälle. Tämän jälkeen sato kuivataan sisätiloissa, huoneenlämmössä, noin kolmen viikon ajan. Hyvä kuivaus pitää varastotappiot kurissa.

Sittenkin askellaatat?

Karkea murske- tai sorapinta pihamaalla koettelee jalkapohjia, runtelee kengänkorot, pyörii loputtomasti  ja on vielä vaikea siivotakin roskista ja lehdistä. Silti sillä on kannattajansa ja moni isäntä levittää liikoja miettimättä kuorman tätä ainesta kotiovelle saakka. Karkea kivipinta ei tosiaankaan pölise, kuraannu eikä kantaudu kengissä sisälle. Pienellä vaivalla tällaisesta pinnasta saa paljon ystävällisemmän ja käytännöllisemmän. Askellaatat voi upottaa murskepintaan kauniisti kaartuvaksi poluksi tai tien reunan kevyen liikenteen väyläksi. Laatat voivat olla mitä vain: puuta, betonia tai luonnonkiveä. Laattapolun pinta saa olla hieman murskeen pintaa ylempänä, jotta se pysyy puhtaana sorasta. 


Idea: puukolla kiveys siistiksi

Vanha Mora tai muu joutava puukko on mainio valinta, kun tarvitaan työvälinettä kiveyksen saumojen trimmaamiseen. Puukolla voi kaivaa raot puhtaiksi tai leikata nätisti kylänurmikat ja ratamot pois tuhoamatta ihanaa polkuhaarikon tai sammaleen valtaamaa saumaa. Kiveyksen puhdistamisessa pari kertaa kesässä on kyse on ihan pikku hommasta verrattuna siihen, miten huolitellun jäljen sillä saakaan aikaan.