Pientä huoltoa omenapuille

Heinäkuu on hyvä kuu omenapuiden pikku huoltoihin. Nyt on aika leikata se, mitä keväällä ei arvannut, sillä kesäleikkaus ei kiihdytä kasvua kevätleikkauksen tavoin. Puutumattomat vesiversot lähtevät parhaiten irti käsin nyhtämällä, ja edellisvuosien leikkausten seurauksena versoneet pystyt versot voi leikata tyveä myöten pois oksasaksilla. Nyt on hyvä myös lyhentää nuoren puun latvaa tai poistaa siitä joku huonosti lähtevä haara ilman, että puu innostuisi kahta kovempaan kasvuun.

Lehtien aikaan vanhasta puusta erottuvat myös parhaiten kuivat oksat. Ne voi sahata pois milloin vain. Nyt voi poistaa myös sellaisen korkeintaan ranteen vahvuisen haaran, joka parhaiten jättää tilaa ja ilmavuutta liian tiheää latvukseen.

Raakileiden harventaminen parantaa suuresti sadon laatua ja helpottaa puun taakkaa. Puu harventaa itsekin huonoja alkuja pois, mutta jos peukalonpään kokoiset omenan alut ovat tiukasti vieri vieressä, ne eivät voi kehittyä parhaimmilleen. Harvenna niin reilusti, että hedelmien väliin jää kämmenen leveys ja yhteen hedelmäkannukseen korkeintaan kaksi raakiletta. Leikkaa kannat poikki saksilla. On turha pelätä sadon tästä pienenevän, sillä harvennus kasvattaa hedelmien kokoa, parantaa väriä, laatua  ja pitää ne terveempinä.

Härmää vastaa kotikonstein

Härmä on harmillinen sienitauti, joka iskee kasveihin juuri silloin kun kesä on parhaimmillaan ja kasvit näyttäisivät komistuvat silmissä. Härmäsieni on valkoista tai vaaleanharmaata, jauhomaista rihmastopeitettä, joka vähitellen valtaa lehdet ja varret ja voi kuihduttaa kasvuston. Tämä sienitauti ei ole sadekesän vaiva, vaan edellyttää lämpimiä päiviä ja kosteita öitä, jolloin sieniä suosiva kosteus tiivistyy lehdille. Härmänalttiita ovat usein tiheät kasvustot ja myös kasvit, joiden paikka on niille liian kuiva ja paahteinen. Härmäsienet pilaavat usein hernepensasaidan nuoren kasvun ja iskevät esimerkiksi ruusuihin, ritarinkannuksiin, leimukukkiin, kaunokkeihin ja tuoksuherneisiin.

Härmä on melko hankala torjuttava, sillä työhön pitäisi käydä jo ennen kuin oireet kunnolla näkyvät. Kemiallisia torjunta-aineita ei kotipuutarhurin kannata hankkia, sillä hyvät ja luonnonmukaiset aineet löytyvät joka huushollista. Valmista ruiskute sekoittamalla kaksi desiä ruokaöljyä litraan vettä ja lisää siihen vielä teelusikallinen käsitiskiainetta. Sekoita huolella ja ruiskuta kasville heti, kun oireita näkyy. Vaikutus perustuu siihen, että öljy tukahduttaa sienen ja tekee lehtien pinnalle suojakalvon uusia hyökkäyksiä vastaan.

Kylvöjä ja korjuuta

Vieläkin ehdit kylvää jotain pientä kasvimaalle. Laita syyskesää varten kasvamaan rivi rukolaa, lehtisalaattia, tilliä, naurista, retiisiä ja pinaattia sitä mukaa kuin kasvimaalle paljastuu tilaa sadonkorjuun tai huonosti itäneitten kevätkylvöjen jäljiltä. Tillin voi myös kasvattaa uusiksi kylvämättä, kun se leikkaa lyhyeksi noin 15-senttisenä. Sen mittaisena korjattu sato onkin mehevintä.

Heinäkuu on hernekuu, ja silloin on onnekas se, joka sattui kylvämään mureita, palkoineen syötäviä, pulleita taittoydinherneitä, kuten ’Sugar Snap’ tai ’Sugar Bon’. Myös herneen lehdet ovat maukkaita ja sopivat salaatteihin. Monikäyttöisen ja terveellisen viherjauheen ainekseksi ne ovat sopivat mitä parhaiten. Kerää myös salaatinlehtiä, mangoldia, saksankirveliä, kaalin ja sellerin lehtiä, porkkanan, punajuuren, nauriin ja lantun naatteja ja herukoiden lehtiä. Kuivata ne ilmavassa paikassa, kuivurissa tai miedossa uuninlämmössä, rusenna ja pakkaa lasitölkkeihin. Säilytä pimeässä kaapissa ja hukuta ahkerasti syksyn ja talven mittaan ruokiin ja leipomuksiin.


Idea

Lomakastelijan avuksi on viimeistään nyt hyvä hankkia taloon 4–5 kymmenen litran kastelukannua ja ripotella ne täytettyinä niille paikoin puutarhaan, missä vettä tarvitaan. Kannuarsenaali on kätevä omassakin käytössä pitkin kesää. Kannuissa on aina lämmennyttä vettä käsillä.