Perunan nostoon hyvällä säällä

Syyskuun puoliväli on eteläisessä Suomessa perinteisesti hyvää perunannostoaikaa. Silloin on vielä aurinkoisia, kuivia ja lämpimiä päiviä, jolloin mukulat saadaan tuoreina ja terveinä varastoihin. Märkinä nostetut ja kohmeisina helposti kolhiutuvat potut säilyvät paljon huonommin.

Sadonkorjuussa tehdään samalla myös lopullista lajittelua. Kuokan kolhaisemat ensin keittiöön, liian pienet ja ruton saastuttamat kompostiin tai myöhemmin syksyllä roviolle. Eri lajikkeet on hyvä pitää myös erillään sekä erilaisten käyttötapojen että siemenkäytön vuoksi. Vihertyneet mukulat eivät käy syötäväksi, mutta kylläkin siemenperunaksi. Ne vain tahtovat säilyä muita huonommin. Jos perunaa ei ole ylenpalttisesti, ne kannattaa toki säästää kevääseen.

Samalla kun maa tyhjennetään varastoitavasta sadosta, on viisasta myös kerätä pienimmätkin nappulat pois, sillä niissä voivat säilyä perunaruton itiöt seuraavaksi kesäksi. Jäteperunat on paras hävittää tai peittää kunnolla ja sama koskee jo aiemmin niitettyjä ruttoisia perunanvarsia.


Käytävät kuntoon

Pihan käytävät ja sora-alueet on hyvä huoltaa silloin tällöin perusteellisemmin. Syksyn kosteus on suotuisaa aikaa rikkakasveille, jotka helposti riehaantuvat tunkemaan laattojen saumoista ja pulskistuvat silmissä karuimmilla kivituhkakäytävilläkin. Käytä rikkakasvien poistossa apuna vanhaa puukkoa, heiluriharaa ja muita sopivia teräaseita, jotta saat ruohotupot irti juurineen. Puhdistetulle pinnalle voit sitten tiivistää uuden kerroksen kivituhkaa, joka on raekooltaan esimerkiksi 0–6 mm. Uusi kerros tekee ihmeitä muutaman vuoden välein.

Laatoille ja kiveyksen saumoihin kasvava sammal on useimmiten niin kaunista, että sitä tekee mieli suosia. Jos siitä haluaa päästä eroon tehokkaasti ja pitemmäksi aikaa, hyvä apu löytyy myrkyttömästä Sikagard-715W sammalen, levän ja jäkälän poistoaineesta, lisätietoa www.sika.fi.


Kukkaniityn yllätys

Kesän ajan hereästi kukkinut niitty on pihan luonnonsuojelualue, jossa kimalaiset ovat saaneet pörrätä ja perhoset lepatella kyllikseen. Sellaista menoa on ilo katsella. Rohkaisen lämpimästi jokaista nurmikon parturointiin kyllästynyttä siirtymään niitynhoitajaksi jo ensi keväänä.  Alkuun pääsee helposti jättämällä osan vanhasta, rikkaruohoisesta nurmikosta kasvamaan. Niittoa se kaipaa ehkä 2–3 kertaa kesän aikana. Näin syksyllä se on hyvä parturoida lyhyeksi.

Kevään iloksi niitylle voi parturoinnin jälkeen mainiosti istuttaa narsisseja. Se kannattaa tehdä jo varhain syyskuussa, jotta sipulit ehtivät juurtua kunnolla ja kukkivat ajoissa. Esimerkiksi kaunis valkoinen, aluksi keltatorvinen, torvinarsissi ’Mount Hood’ on vankka ja pitkäikäinen lajike. Niityltä kuoritaan istutusta varten nurmiturvetta sieltä täältä laikkuina pois ja sipulit istutetaan oikeaan syvyyteensä niin, että sipulin päälle tulee kaksi kertaa sen korkeuden verran multaa. Keväällä narsissit saavat kukkia täyttä päätä ylimmäisenä, kun muut niityn kasvit vasta heräilevät kasvuun ja kukintaan.