Kuva: Etualalla jaloritarinkannus (Delphinium x cultorum) ja lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium), takana valkoisin ja keltaisin kukin värittyvät nauhus ja tatar.

Kaukasiankirahvikukka huojuu yksinäisessä ylhäisyydessään yli puoli metriä naapurilajejaan ylempänä. Tätä hupaisan näköistä perennaa tapaa melko harvoin, sillä moni luulee kasvia araksi. Epäröiville tiedoksi, että Kuusamossa, Puutteenkylän puutarhalla, laji talvehtii ja leviää omia aikojaan siemenistä.

Erikoisen hujopin lisäksi puutarhuri Terttu Tuovila kasvattaa taimistollaan lukuisia muita kookkaita perennoja. Hän kutsuu yli metrin pituisia kasveja suurperennoiksi. Ne ovat hänen lempilapsiaan, joiden kasvua ja talvehtimista Terttu seuraa tiiviisti taimisto- ja suunnittelutöiden lomassa.

– Ihmiset luulevat, ettei täällä kuki muu kuin maitohorsma, Terttu sanoo huvittuneena.

Uskoa ja kokeilua perennojen kasvatus on vaatinut myös alan ammattilaiselta. Pohjanmaalta Kuusamoon muuttanut Terttu oli alussa itsekin siinä luulossa, että täällä talvehtiva perennalajisto on hyvin rajallinen.

Kymmenen vuotta sitten isohirvenjuuri, kakalia ja purppuralatva elivät vain haaveissa. Kun laji toisensa perään talvehti ongelmitta, hän rohkeni laajentaa valikoimaa myös taimistonsa puolella.

– Kasvikokeilut ovat tärkeä osa taimistotyötä. Ne osoittavat, mitkä lajit ovat paikallisesti sopivia.

Taimistotarhuri on huomannut, että lajikokeilujen lisäksi eri kannoilla on tärkeä merkitys VII-vyöhykkeellä. Esimerkiksi punalatvan eräs kanta ei täällä ehdi kukkaan ennen talven tuloa. Sellaista perennaa on turhauttavaa kasvattaa kotipihoilla tai puistoissa.

 

Metrin korkuiset, verenpunaiset kukinnot kuuluvat rohtoluppiolle (Sanguisorba officinalis).
Metrin korkuiset, verenpunaiset kukinnot kuuluvat rohtoluppiolle (Sanguisorba officinalis). Perennaa ei tapaa usein edes Etelä-Suomessa, vaikka laji menestyy jopa VII-vyöhykkeellä.

Vippaskonstit käyttöön perennojen kasvatuksessa

Taisteluaseeksi pohjoisen oloihin Terttu suosittelee kohopenkkejä. Kevätaurinko lämmittää kumpumaista perennapenkkiä sulattaen sekä lumen että maan hyvissä ajoin. Varsinkin suurperennoilla, jotka kasvattavat reilusti vartta ennen kukkien muodostusta, aikainen kasvuunlähtö voi olla ratkaiseva tekijä kukinnan jouduttamisessa.

– Kohopenkkiin ei myöskään kerry syksyisin vettä, mikä on talvehtimisen kannalta hyvä asia.

Reheville suurperennoille Terttu kokoaa vähintään 60-senttisen kasvualustan. Hiekkapitoinen multa on parasta, sillä kasvualustan tulee olla vettä läpäisevä. Jopa hiekkaisen soran lisäys on hyväksi kasvualustalle. Kuusamon seudulla käytetään mullan joukossa suoturvetta, johon on sekoitettu sopivasti hiekkaa.

– Se on hyvää ainesta perennoille, kun sitä muistaa kalkita riittävästi.

Koska kasvit kasvavat täällä hitaasti, perennat on syytä istuttaa tarpeeksi lähekkäin. Näin penkistä tulee nopeasti helppohoitoinen. Nauhuksille Terttu suosittelee 60 sentin, tattarille 80 sentin ja ritarinkannuksillekin vain 40 sentin istutusväliä.

Lajille poikkeukselliset olosuhteet voivat yllättää iloisesti.

– Yleensä varjossa viihtyvä kimikki kannattaa Koillismaalla istuttaa aurinkoiselle paikalle. Näin se ehtii varmasti kukkaan.

Katso seuraavalta sivulta Tertun suunnittelemat neljä erilaista kohopenkin reunusta.

Älä unohda katsoa upeita kuvia Tertun puutarhan jättiperennoista täältä.

 

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.


Terttu suunnitteli malliksi kohopenkit, joissa on neljä erilaista reunusvaihtoehtoa. Kohopenkissä mullan pinta lämpenee keväällä joutuisasti, jolloin myös kasvuunlähtö aikaistuu. Selkeät reunukset helpottavat nurmenleikkuuta. Savimailla ei kaiveta syvää istutusaluetta vaan se kohotetaan irti kylmästä ja kosteasta pohjamaasta.

Erilaisten perennojen istutusta kannattaa aina kokeilla

Kellopeippi ja kallionauhus ovat jääräpäisesti kieltäytyneet kukkimasta Puutteenkylän puutarhalla. Terttu on yrittänyt konstia jos toistakin, mutta kasvukausi on täällä niille yksinkertaisesti liian lyhyt.

Päänvaivaa ovat aiheuttaneet myös tarha-alpin ja värimintun heikko talvehtiminen. Lajit menestyvät Koillismaalla, kunhan maalaji ja pienilmasto ovat kohdallaan.

Hymyssä suin Terttu kuitenkin kertoo keijumaisin kukin liehuvasta lehtoängelmästä, herkästä rohtoluppiosta sekä varjoliljasta, jonka valkokukkainen kotimainen kanta kukoistaa joka vuosi. Myös erikoinen kakalia tuntuu komean kukkakasvustonsa perusteella suorastaan rakastavan Koillismaata.

Varmaksi on osoittautunut myös kotimainen valkokukkainen aitoukonhattu. Se on hiukan sinikukkaista matalampi, mutta ylettyy reilusti metrin paremmalle puolelle. Se kestää Tertun mukaan hyvin syksyisen alasleikkauksen.

 

Terttu Tuovila tarkastelee perennapenkkiä, jossa kasvaa toistakymmentä suurperennaa, kuten näyttävälehtinen ruttojuuri, vaaleakukkainen röyhytatar ja keltakukkainen valtikkanauhus. Etualalla metrin mittainen komealupiini (Lupinus polyphyllos).
Terttu Tuovila tarkastelee perennapenkkiä, jossa kasvaa toistakymmentä suurperennaa, kuten näyttävälehtinen ruttojuuri, vaaleakukkainen röyhytatar ja keltakukkainen valtikkanauhus. Etualalla metrin mittainen komealupiini (Lupinus polyphyllos). 

Älä opeteta kasveja liian hyvälle

Hoidon suhteen suurperennat ovat melko vaatimattomia, vain tietyt lajit vaativat tukea. Tertun seurakunnan puistoon suunnittelemassa suurperennapenkissä jaloritarinkannus ja lehtoängelmä saavat tukea puukehikosta.

– Talvisuojaakaan suurperennat eivät tarvitse, ellei joulukuussa ole pakkasta 30 astetta ja lumetonta.

Onttovartiset nauhukset Terttu jättää aina leikkaamatta, jotta sadevedet eivät keräänny varsien tynkiin ja lahota juuristoa.

Katteita käytetään Kuusamossa yhä enemmän. Terttu on huomannut, että hakkeiden parkkihappo voi joskus olla haitallinen ruohovartisille lajeille. Sahanpuru puolestaan on liian tiivistä. Maatuvaa ruohokatetta voi käyttää ennen heinäkuun puoliväliä, sillä myöhemmin levitettynä se voi viivästyttää tuleentumista eli talveen valmistautumista.

Terttu levittää katetta ohuelti kesällä ja lisää sitä talven jälkeen keväällä. Näin katteen jäätymisestä ei tule talvihaittoja. Hän muistuttaa, että katteet vaativat aina normaalia runsaamman kastelun, sillä pieni sadekuuro ei ulotu juuristoalueelle.

– Mutta jokapäiväiselle veden saannille kasveja ei saa opettaa, puutarhuri painottaa.

Tiuha ja niukka kastelu saa juuret kärkkymään helppoa vettä maan pintaosista. Terttu suosii roimaa vesiannosta vain tarpeeseen. Näin juuret hakeutuvat veden perässä riittävän syvälle, eikä perennoista tule poudanarkoja.

Kesäisin lämpömittari nousee hellelukemiin, joskin vain lyhyeksi aikaa. Kesä–heinäkuu on kasveille kiihkeää kasvun aikaa. Kasvukauden loppu alkaa Kuusamossa häämöttää jo heinä–elokuun vaihteessa.

Lisää kuvia puutarhasta seuraavalla sivulla.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Suurperennat ovat uskomattoman helppohoitoisia.

Pohjoisen perennavalikoimasta saa komean penkin.
Pohjoisen perennavalikoimasta saa komean penkin. 

 

Kaukasiankirahvikukan (Cephalaria gigantea) kellertävät kukinnot kurottautuvat jopa 2,5- metrisiksi. Silti sen napakka varsi pysyy tuulisellakin paikalla tukematta pystyssä. Aitoukonhatun (Aconitum napellus var. album) valkoinen kukinto ylittää juuri ja juuri suurperennaksi vaadittavan metrin mitan.

Kaukasiankirahvikukan (Cephalaria gigantea) kellertävät kukinnot kurottautuvat jopa 2,5- metrisiksi. Silti sen napakka varsi pysyy tuulisellakin paikalla tukematta pystyssä.

Aitoukonhatun (Aconitum napellus var. album) valkoinen kukinto ylittää juuri ja juuri suurperennaksi vaadittavan metrin mitan. Perenna on varsin kestävä ja varma kukkija Kuusamon seudulla.

Tertun perennamaassa komeilevat japaninruttojuuri (Petasites japonicus) ja laavaröyhytatar (Aconogonon weyrichii).
Tertun perennamaassa komeilevat japaninruttojuuri (Petasites japonicus) ja laavaröyhytatar (Aconogonon weyrichii).

Tertun seurakunnalle suunnittelema pitkä perennapenkki toimii kirkkomaan vieressä myös näytemaana, jossa koillismaalaiset voivat tutustua erilaisiin suurperennoihin.
Tertun seurakunnalle suunnittelema pitkä perennapenkki toimii kirkkomaan vieressä myös näytemaana, jossa koillismaalaiset voivat tutustua erilaisiin suurperennoihin.

Kakalia (Cacalia hastata) on harvinaisuus myös etelän puutarhoissa. Puolitoistametriseksi kasvava sininen ritarinkannus on sille sopiva seuralainen.
Kakalia (Cacalia hastata) on harvinaisuus myös etelän puutarhoissa. Puolitoistametriseksi kasvava sininen ritarinkannus on sille sopiva seuralainen. 

Puukehikko lehtoängelmän ja jaloritarinkannuksen ympärillä varmistaa, etteivät varret kaadu kukinnan aikaan. Suurperennapenkin reunamille Terttu on suunnitellut jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) ja aaprottimarunaa (Artemisia abrotanum).
Puukehikko lehtoängelmän ja jaloritarinkannuksen ympärillä varmistaa, etteivät varret kaadu kukinnan aikaan. Suurperennapenkin reunamille Terttu on suunnitellut jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) ja aaprottimarunaa (Artemisia abrotanum). 

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.