Koreat koristepensaat
Kun puistoatsaleat ja alppiruusut aukaisevat upeat kukkansa, niiden koreutta on päästävä ihailemaan päivittäin. Kotimaisten lajikkeiden myötä näistä kasveista on tullut suosittuja. Jo toistakymmentä vuotta olemme saaneet ostaa talvenkestäviä, kotimaisia lajikkeita.
TEKSTI ULLA KERVINEN
KUVAT VLADIMIR POHTOKARI
 
Alppiruusut eli rhododendronit ovat ikivihreitä, monivuotisia koristepensaita, joiden korkeus vaihtelee puolesta metristä lähes kolmeen metriin. Alppiruusuja yleensä huomattavasti matalampia ovat lehtensä talveksi varistavat puistoatsaleat, jotka avautuvat alppiruusuja hieman aikaisemmin. Atsalean kukkiessa puhkeavat myös uudet lehdet kasvin versoihin. Osa atsaleoista voi olla myös talvivihreitä.
Kotimaisten alppiruusujen perusmuotona on kasvitieteilijä A. F. Tigerstedtin 1930-luvulla Mustilan arboretumiin tuottama alppiruusu, joka sai nimekseen Mustilan alppiruusu. Kotimaisten lajikkeiden jalostustyö aloitettiin Helsingin yliopistolla vuonna 1973. Niinpä lajikkeita on taimimyymälöissä jo mukavasti saatavilla. Monille tutuimpia ovat isot, sinipunakukkaiset pensaat, joista tuli muotikasveja 1930–50-luvuilla. Nyt niiden rinnalla on paljon erivärisiä alppiruusu- ja puistoatsalealajikkeita.
Grandiflora
Tuttu sinipunainen ’Grandiflora’-alppiruusu.
Haaga
’Haaga’-alppiruusu kasvaa jopa pari metriä korkeaksi ja kukkii kesäkuun puolivälissä.

 

Kukinta vaihtelee
Alppiruusulajikkeista suurin osa on kauneimmillaan kesäkuun puolessa välissä. Kasvutavaltaan tanakkaoksaiset alppiruusut ovat useimmiten pyöreähköjä. Atsaleat ovat siromuotoisia ja sopivat hyvin japanilaishenkiseen puutarhaan. Molempien kukinta vaihtelee vuosittain edellisestä talvesta riippuen. Tuntuu, että ne ovat kaikkein kauneimmillaan vain joka toinen vuosi.
Molempien kasvien kukinnoissa on runsaasti suppilomaisia tai torvimaisia kukkia, joiden värit vaihtelevat valkoisesta punaisten sävyjen ja keltaisten kautta oranssiin. Omasta rodopuistosta voi saada hyvinkin värikkään, kun etualalle istuttaa voimakassävyisiä atsaleoja. Alppiruusun ja atsalean kasvuvaatimukset ovat samankaltaiset. Molemmat viihtyvät hapahkossa kasvualustassa, missä pH on 4,5–5.
Helsinki University
Kesäkuun alussa kukkivan ’Helsinki University’ –alppiruusun syntymävuosi on 1990, jolloin yliopisto täytti 350 vuotta.
P.M.A. Tigerstedt
’P.M.A. Tigerstedt’ -alppiruusu ristittiin samannimisen kasvitieteen professorin mukaan. Valkokukkainen pensas on pari metriä korkea.

 

Puolivarjon suosijoita
Alppiruusulle ja atsalealle paras kasvupaikka on havupuiden lähellä, missä aluskasvillisuutena on varpukasveja kuten esimerkiksi mustikkaa, muurainta tai suopursuja. Pihapiiristä tällaista paikkaa on ehkä luonnostaan vaikea löytää, mutta pensaille valitaan sopiva paikka puiden siimeksestä tai rakennusten läheltä puolivarjosta. Ne viihtyvät happamessa maassa kuten köynnöshortensiat tai männyt.
Ihanteellisia varjostavia kasveja ovat syväjuuriset männyt, jotka eivät kilpaile juurillaan pintajuuristen pensaiden kanssa. Koivujen ja kuusten lähellä alppiruusut tai atsaleat eivät kovin hyvin menesty, sillä koivut imevät niiltä kosteutta ja kuuset varjostavat niitä liikaa. Mäntyjen latvusten läpi kasvit saavat juuri sopivasti valoa.
Lehtensä varistavat atsaleat viihtyvät alppiruusuja paremmin myös avoimilla paikoilla. Keskelle nurmikkoa kumpiakaan ei kuitenkaan kannata istuttaa. Molemmilla kasveilla on herkästi katkeilevat oksat, joten ne eivät sovi paikkaan, mihin talvella luodaan lunta tai mihin sitä valuu katolta.
Pekka
Helsingin kaupungin pitkäaikaisen puutarhurin Pekka Jyrängön nimi on tämän vaalealehtisen ’Pekka’ -alppiruusun takana.
Hellikki
Matala, pyöreäkasvuinen ’Hellikki’ ristittiin kotimaisten alppiruusulajikkeiden jalostamisessa mukana olleen tutkija Marjatta Uosukaisen äidin mukaan.

 

Kotimaisia puistoatsalealajikkeita
Gentianatsalea
Revontuliatsalea
Kevätatsalea
Perhosatsalea
Kuningasatsalea
Kanadanatsalea
 
Kelta-atsalea
Kun kelta-atsaleat kukkivat, on kuin auringonpaiste tanssisi pihamaalla.

Kotimaisia alppiruusulajikkeita

Elviira, Haaga, Hellikki, Helsinki University, Kullervo, Pekka, T.M. Tigerstedt, Pohjolan tytär, Mikkeli.
Uusimpia matalia alppiruusulajikkeita: Eino, Kaino, Vieno ja Venla.
 
Taimistoja verkossa