Vain jos talvi on hyvin leuto, mm. ’Flammentanz’ saattaa pärjätä ilman suojausta, mutta koska talvisäitä ei voi tietää etukäteen, jonkinlainen talvisuoja on aina syytä tehdä.

Suoja on hyvä suunnitella melko kevyeksi, mutta toisaalta sellaiseksi, että sitä voidaan helposti lisätä tarpeen vaatiessa. Jos köynnöstä ei haluta ottaa alas seinältä, se voidaan peittää paikalleen pakkaspeitteellä. Pitkien, kovien pakkaskausien aikana peitekerroksia lisätään.

Toinen tapa on irrottaa köynnösruusut seinältä ja laskea varret alas pitkin pituuttaan seinän viereen. Nojalleen seinää vasten asetetaan harva lautaritilä, jonka päälle tuodaan puoli metriä syksyn lehtiä. Ilmanvaihdon takaamiseksi rakennelman päädyt jätetään auki, mutta kovien pakkasten aikana nekin täytyy sulkea ainakin väliaikaisesti.

Keväällä silmujen puhkeamisen aikaan lehdet ja ritilät viedään pois, versot nostetaan ja sidotaan takaisin tukeensa. Ne pitäisi kiinnittää säleikköön lähes vaakasuoriksi, jotta kukkia kehittyisi tasaisesti koko versoon. Samalla kuivuneet ja vahingoittuneet oksat leikataan pois. Hennot versot voidaan poistaa kokonaan, mutta muuten leikkauksen pitää olla varovainen, sillä monien lajikkeiden kukat kehittyvät talvehtineisiin edellisen kesän versoihin.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Suomalainen ruusukirja (© Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009, ISBN 978-951-31-4793-8). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi