Japaninköynnösruusu (Rosa multiflora)

Kun ruusujen jalostuksessa on pyritty entistä runsaammin ja kauemmin kukkiviin lajikkeisiin, ruusujen kasvutapa on muuttunut yhä pensasmaisemmaksi ja matalammaksi. Tämä on luonnollinen seuraus siitä biologisesta tosiasiasta, että kukinnan toistuvuus tulee helpommin esille matalassa ruusussa kuin suurena tai pitkän köynnösmäisenä pensaana kasvavassa ruusussa. Eräille luonnonruusuille (Synstylae-sektion lajeille) ominainen köyntelevä kasvutapa on kuitenkin säilynyt monissa lajikkeissa. Epäilemättä ihmiset ovat kautta aikojen ihailleet sekä luonnossa että puutarhoissa tällaisten ruusujen putouksenkaltaista kukkarunsautta.

Esteettisesti ajatteleva maisema-arkkitehti ehkä toteaisi, että köynnösruusut yhdistävät rakennuksia puutarhaan ja lisäävät silmäniloa pystysuunnassa. Ja mikä vetääkään vertoja seinälle hyvin sijoitetulle, täydessä kukassaan hehkuvalle ruusuköynnökselle! Köynnösruusut tuovat kukkansa esille niin viehättävällä tavalla, että harva ihminen pystyy vastustamaan edes hieman arkipäiväisenä pidetyn ’Pohjantähden’ viehätysvoimaa. Jos köynnös lisäksi peittää alleen vaikkapa ruman seinän, niin katsoja tulee täysin vakuuttuneeksi sellaisen ruusun arvosta!

Kuva: Monet pihatarhurit haaveilevat kukkivista köynnösruusuista, mutta valitettavasti useimmat komeakukkaiset lajikkeet ovat liian talvenarkoja meille. Parhaiten Suomessa menestyvät suomenköynnösruusu (’Pohjantähti’) ja kuvassa oleva japaninköynnösruusu (Rosa multiflora).

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Suomalainen ruusukirja (© Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009, ISBN 978-951-31-4793-8). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi