Kuva futureimagebank.com

Professori Kauri Mikkola on seurannut perhosten elämää pitkään sekä työnä että harrastuksena. Hän on myös kirjoittanut niistä kirjat Perhospuutarha ja Perhosten lumo.

Mikkola on pyrkinyt luomaan kesäpaikastaan Tammisaaressa perhosille mahdollisimman houkuttelevan. Suomessa elää noin tuhat suurperhoslajia, joista suurin piirtein sata kuuluu päiväperhosiin. Mikkola on tavannut kesätorpallaan kaikista suurperhoslajeistamme noin 65 prosenttia.

Tärkeintä perhospuutarhan perustamisessa on Kauri Mikkolan mielestä tehdä tietoinen päätös, millaisen puutarhan haluaa. Perhosystävälliseen puutarhaan kun sopivat kaikentyyliset kasvit, kunhan ne vain ovat mesipitoisia. Omassa puutarhassaan Mikkola suosii mesikasvien lisäksi vanhoja kulttuurikasveja.

– Pihallani kasvaa muiden muassa syysleimua, erilaisia maksaruohoja ja varjoliljoja, mutta myös nokkosia ja voikukkia. Lisäksi minulla on perhosia varten niitty, jonne pyrin saamaan mahdollisimman monipuolisen luonnonkasvuston.

Kukkien tuoksu kutsuu perhosia

Kukissa perhosia houkuttelevat meden tuoksu sekä värit ja muodot. Kaikki kukkivat kasvit, vaikka kauniita olisivatkin, eivät ole perhosten suosiossa. Esimerkiksi toukokuisen omenapuun herkät kukat eivät niitä pahemmin houkuttele, mutta arvottomana pidetty voikukka on yksi parhaista alkukesän mesikasveista.

Perhosille mieluisissa kasveissa mesi saattaa olla syvälläkin ja se on mietoa eli melko vähäsokerista. Monet hyvät mesikasvit houkuttelevat paikalle usein myös pistiäisiä, kuten kimalaisia ja ampiaisia.

Nokkonen on tärkeä monille perhosen toukille, joten niitä kannattaa jättää kasvamaan varsinkin aurinkoisille seinustoille. Puumaiset pajut ovat toukkien ravintona hyvin tärkeitä, varsinkin raita.

– Kotipuutarhan perhospuuksi voin suositella raitaa, joka kasvaa kauniiksi puuksi, toisin kuin monet muut pajun sukuiset. Sillä elää kenties eniten lajeja. Puulla kasvaa myös mielestäni kaunein perhosemme; suurikokoinen, sinisenhohtoinen häiveperhonen.

Koivu on koko Suomessa yleinen ja hyvä perhostoukkien kotipuu. Mikkola suosittelee myös tammea perhospuutarhan puuksi. Havupuut eivät perhosia kiinnosta.

Lämpö houkuttaa perhosia

Aurinkoiset, lämpimät ja korkeasta kasvillisuudesta raivatut rinteet kutsuvat perhosia.

Paras perhospaikka onkin kuiva niitty eli keto. Sitä hoidetaan köyhdyttämällä maata ja ehkäisemällä korkeiden kasvien kilpailua. Mitä matalampana kedon kasvillisuus pysyy, sitä paremmin maa pääsee lämpenemään.

– Aurinko ja sen tuoma lämpö ovat perhosille erittäin tärkeitä. Toukokuun muutama lämmin päivä suorastaan purskauttaa ne esiin. Sateella perhoset odottavat aurinkoisempia aikoja piilossa esimerkiksi kasvien lehtien alla.

Perhosten mieliksi puutarhassa kannattaa käyttää lämpöä varaavia materiaaleja. Luonnonkalliot on hyvä jättää näkyviin. Jos niitä ei ole, myös erilaiset kiveykset sopivat tarkoitukseen.

Hyvinvoivan puutarhan eliöstö ja kasvisto ovat runsaat ja monipuoliset. Suuri määrä perhosia tuo puutarhaan myös paljon iloisesti sirkuttavia lintuja. Perhosista ei yleensä ole haittaa kasveille, poikkeuksen muodostavat tuholaiset, kuten kaaliperhonen.

Paitsi kukkasilla ja muilla kasveilla, perhosia voi Mikkolan ohjeen mukaan houkutella puutarhaan myös käyneeltä tuoksahtavalla sokeriliemellä.

– Perhosten herkku syntyy halvasta punaviinistä, sokerista, hunajasta tai siirapista sekä lorauksesta etikkaa. Toisinaan laitan sekaan vielä banaanisiivuja lisähoukuttimeksi. Seoksen kaadan purkkiin, johon asetan pystyyn pesusienen. Siitä perhoset tulevat imemään nestettä. Esimerkiksi amiraaliperhonen on aivan hinkuna aineeseen ja tankkaa sitä valtavasti.

Ruokinta-asemista hyötyvät myös kohti etelää matkaavat muuttoperhoset, jotka tarvitsevat paljon ravintoa syksyllä lähtiessään tuulien mukana talvehtimaan Välimeren maisemiin.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.