Kylvölaatikosta napataan kookkaimmat taimet, jotka ovat todistaneet elinvoimaisuutensa.

Koulinnasta etua ja haittaa taimille

Kouliminen eli taimien istuttaminen suurempiin ruukkuihin tanakoittaa taimia, mutta samalla hidastaa niiden kehitystä varsinkin, jos juuret vioittuvat pahoin.

Taimet koulitaan, kun niihin on kasvanut sirkkalehtien lisäksi toinen lehtipari. Yleensä siihen menee noin kolme viikkoa kylvöstä. Jos kylvös on harva, kiirettä ei ole. Taimet erotellaan harvempaan tai omiin purkkeihinsa, kun lehdet kasvavat toisiinsa kiinni.

Siementen nopeaa ja tasaista itämistä ja kasvua voi pitää niiden elinvoimaisuuden merkkinä, joten kylvölaatikosta valitaan nopeimmin itäneet ja kookkaimmat taimet. Joillekin lajeille on tyypillistä hidas ja epätasainen taimettuminen. Vahingoittuneet, kurttuiset tai puuttuvat sirkkalehdet hidastavat taimen kasvua, ja niinpä vialliset yksilöt jätetään istuttamatta.

Vanha neuvo, jossa sirkkalehdet kehotetaan jättämään kouliessa juuri mullanpinnan yläpuolelle, sopii melkein kaikille kukille ja vihanneksille kurkkua lukuun ottamatta.

Osa lajeista kasvatetaan yksinään, osa muutaman taimen ryhminä. Esimerkiksi mausteyrtit, tuoksupielus, kiinanneilikka ja lobelia koulitaan usean taimen paakkuina. Ne voi kylvää muutaman siemenen ryppäissä laatikkoon, jolloin taimia ei tarvitse yhdistää koulintavaiheessa.


Puikko helpottaa pikkuisten taimien koulintaa.

Hontelot ja venyneet taimet

Taimimyymälöiden tukevat ja tanakat taimet kasvatetaan valoisissa kasvihuoneissa, joissa lämpötila pystytään säätämään. Noin +15-asteen yölämpötila vähentää taimien venymistä. Jos kodista löytyy valoisia, asuinhuoneita viileämpiä tiloja, niitä kannattaa kokeilla taimikasvatuksessa. Esimerkiksi tomaatilla lämpötila ei saa laskea +14-asteen alapuolelle koko taimikasvatusaikana. Kovin lämpimässä taimeen kehittyy runsaasti lehtiä ennen ensimmäistäkään kukkaterttua.

Lämpötilan säätäminen kotioloissa viileämmäksi yön ajaksi on yleensä vaikeaa, ellei mahdotonta. Yksi vaihtoehto on jättää taimet ikkunalle verhon taakse. Siellä yölämpötila pysyy muuta huonetta hieman alhaisempana.

Kylvökset ja pikkutaimet hyötyvät alalämmöstä. Kylvölaatikon alla oleva patteri jouduttaa itämistä. Myös jääkaapin päällä siemenet itävät nopeasti.

Kivisellä ikkunalaudalla tomaatit ja muut lämpöä vaativat lajit usein itävät huonosti. Onneksi styroksisesta kylvölaatikosta on etua viileällä alustalla.

Kylvökset ja taimet kastellaan ja sumutetaan aina lämpimällä vedellä.


Taimet kastellaan heti koulinnan jälkeen, jotta multa tiivistyisi niiden tyvellä. Lannoituksen miedolla liuoksella voi aloittaa noin kolmen viikon kuluttua koulinnasta tai istutuksesta.

Hontelot ja venyneet taimet

Taimimyymälöiden tukevat ja tanakat taimet kasvatetaan valoisissa kasvihuoneissa, joissa lämpötila pystytään säätämään. Noin +15-asteen yölämpötila vähentää taimien venymistä. Jos kodista löytyy valoisia, asuinhuoneita viileämpiä tiloja, niitä kannattaa kokeilla taimikasvatuksessa. Esimerkiksi tomaatilla lämpötila ei saa laskea +14-asteen alapuolelle koko taimikasvatusaikana. Kovin lämpimässä taimeen kehittyy runsaasti lehtiä ennen ensimmäistäkään kukkaterttua.

Lämpötilan säätäminen kotioloissa viileämmäksi yön ajaksi on yleensä vaikeaa, ellei mahdotonta. Yksi vaihtoehto on jättää taimet ikkunalle verhon taakse. Siellä yölämpötila pysyy muuta huonetta hieman alhaisempana.

Kylvökset ja pikkutaimet hyötyvät alalämmöstä. Kylvölaatikon alla oleva patteri jouduttaa itämistä. Myös jääkaapin päällä siemenet itävät nopeasti.

Kivisellä ikkunalaudalla tomaatit ja muut lämpöä vaativat lajit usein itävät huonosti. Onneksi styroksisesta kylvölaatikosta on etua viileällä alustalla.

Kylvökset ja taimet kastellaan ja sumutetaan aina lämpimällä vedellä.


Kurpitsan sirkkalehdet ovat niin kituliaat, ettei taimi jaksa kasvaa. Se poistetaan ruukusta.

Hontelot ja venyneet taimet

Taimimyymälöiden tukevat ja tanakat taimet kasvatetaan valoisissa kasvihuoneissa, joissa lämpötila pystytään säätämään. Noin +15-asteen yölämpötila vähentää taimien venymistä. Jos kodista löytyy valoisia, asuinhuoneita viileämpiä tiloja, niitä kannattaa kokeilla taimikasvatuksessa. Esimerkiksi tomaatilla lämpötila ei saa laskea +14-asteen alapuolelle koko taimikasvatusaikana. Kovin lämpimässä taimeen kehittyy runsaasti lehtiä ennen ensimmäistäkään kukkaterttua.

Lämpötilan säätäminen kotioloissa viileämmäksi yön ajaksi on yleensä vaikeaa, ellei mahdotonta. Yksi vaihtoehto on jättää taimet ikkunalle verhon taakse. Siellä yölämpötila pysyy muuta huonetta hieman alhaisempana.

Kylvökset ja pikkutaimet hyötyvät alalämmöstä. Kylvölaatikon alla oleva patteri jouduttaa itämistä. Myös jääkaapin päällä siemenet itävät nopeasti.

Kivisellä ikkunalaudalla tomaatit ja muut lämpöä vaativat lajit usein itävät huonosti. Onneksi styroksisesta kylvölaatikosta on etua viileällä alustalla.

Kylvökset ja taimet kastellaan ja sumutetaan aina lämpimällä vedellä.


Köynnösten versot kiepautetaan tukikeppien ympärille pikkutaimista lähtien.

Valossa tanakat taimet

Aurinkoisella ikkunalla on tarpeeksi luonnonvaloa maaliskuusta lähtien. Ilman lisävaloa taimikasvatus kannattaa aloittaa etelässä aikaisintaan helmikuun puolivälissä ja pohjoisessa maaliskuussa. Lisävalosta on iloa tämänkin jälkeen, jos taimia halutaan kasvattaa muualla kuin valoisilla ikkunoilla. Valo tanakoittaa taimia.

Taimikasvatukseen sopivat varsinaisten kasvilamppujen lisäksi yleisvalaisimet, kunhan ne tuottavat myös kasveja tukevoittavaa sinistä säteilyä. Tällaisia ovat kylmäpeilihalogeenilamput, päivänvalon sävyiset loisteputket ja pienloistelamput eli energiansäästölamput.

Valoisuudella on erityisen suuri merkitys tomaatille, jonka kukka-aiheiden kehitys alkaa jo parin viikon iässä. Kun taimi istutetaan lopulliselle kasvupaikalle, siinä on jo useiden terttujen kukka-aiheet valmiina, vaikkei niitä olekaan näkyvissä. Valon määrä ja olosuhteet vaikuttavat terttujen kokoon ja satomäärään. Niukassa valossa kasvaneen taimen tertuissa on vähän kukkia, ja nekin voivat olla huonosti kehittyneitä. Tällöin niistä kehittyy epämuotoisia hedelmiä.

Myös tiheässä kasvamisesta aiheutuva venyminen voi aiheuttaa häiriöitä kukkaterttujen kehitykseen. Istutusvaiheessa tomaatin nupuissa olisi hyvä olla väri näkyvissä. Pölyttynyt ja hedelmöittynyt kukkaterttu hillitsee tomaatin kasvua ja liiallista rehevöitymistä.


Tomaatintaimissa on jo useiden terttujen kukka-aiheet valmiina.

Valossa tanakat taimet

Aurinkoisella ikkunalla on tarpeeksi luonnonvaloa maaliskuusta lähtien. Ilman lisävaloa taimikasvatus kannattaa aloittaa etelässä aikaisintaan helmikuun puolivälissä ja pohjoisessa maaliskuussa. Lisävalosta on iloa tämänkin jälkeen, jos taimia halutaan kasvattaa muualla kuin valoisilla ikkunoilla. Valo tanakoittaa taimia.

Taimikasvatukseen sopivat varsinaisten kasvilamppujen lisäksi yleisvalaisimet, kunhan ne tuottavat myös kasveja tukevoittavaa sinistä säteilyä. Tällaisia ovat kylmäpeilihalogeenilamput, päivänvalon sävyiset loisteputket ja pienloistelamput eli energiansäästölamput.

Valoisuudella on erityisen suuri merkitys tomaatille, jonka kukka-aiheiden kehitys alkaa jo parin viikon iässä. Kun taimi istutetaan lopulliselle kasvupaikalle, siinä on jo useiden terttujen kukka-aiheet valmiina, vaikkei niitä olekaan näkyvissä. Valon määrä ja olosuhteet vaikuttavat terttujen kokoon ja satomäärään. Niukassa valossa kasvaneen taimen tertuissa on vähän kukkia, ja nekin voivat olla huonosti kehittyneitä. Tällöin niistä kehittyy epämuotoisia hedelmiä.

Myös tiheässä kasvamisesta aiheutuva venyminen voi aiheuttaa häiriöitä kukkaterttujen kehitykseen. Istutusvaiheessa tomaatin nupuissa olisi hyvä olla väri näkyvissä. Pölyttynyt ja hedelmöittynyt kukkaterttu hillitsee tomaatin kasvua ja liiallista rehevöitymistä.


Erilaiset kenno- ja paakkutaimet ovat tulleet suosituiksi avojuuristen taimien osuuden vähennyttyä pikkuhiljaa.

Monta tapaa karaista

Esikasvatettujen, varsinkin lämpimässä ja kosteassa ilmassa kasvaneiden taimien solukko on löyhää ja vetistä. Kun kasvit viedään ulkoilmaan, olosuhteiden raju muutos, tuuli, kuivuus, viileys ja paahde stressaavat niitä. Tästä syystä taimet karaistaan eli totutetaan vähitellen ulkoilmaan.

Karaisu kestää muutamasta päivästä viikkoon. Taimia voi aluksi nostella muutamaksi tunniksi ulos tai viileälle kuistille. Kasvihuoneen, lavan tai kuistin omistaja voi hyödyntää valoisia ja viileitä tiloja säiden salliessa.

Hallaharson ja kupujen alle muodostuu ulkoilmaa lämpimämpi ja kosteampi pienilmasto, joka edesauttaa taimien sopeutumista. Erilaiset läpinäkyvät muoviastiat ja pohjastaan leikatut pullot suojaavat tuulelta ja nopeuttavat juurtumista.

Ennen lopullista istutusta ulos taimipaakut on hyvä kastella lannoiteliuoksella. Tätä kutsutaan starttilannoitukseksi.

Istutettaessa turve- ja paperiruukun pinnan pitää jäädä hieman mullanpinnan alle, sillä muuten ruukunpinta ja sitä mukaa koko juuripaakku kuivuvat. Kuivuneen seinämän vastus on niin kova, että juuret eivät pääse sen läpi.

Lue myös  tämän jutun toinen osa >


Palmukaalit odottavat istutusta paperisissa poteissaan.

Monta tapaa karaista

Esikasvatettujen, varsinkin lämpimässä ja kosteassa ilmassa kasvaneiden taimien solukko on löyhää ja vetistä. Kun kasvit viedään ulkoilmaan, olosuhteiden raju muutos, tuuli, kuivuus, viileys ja paahde stressaavat niitä. Tästä syystä taimet karaistaan eli totutetaan vähitellen ulkoilmaan.

Karaisu kestää muutamasta päivästä viikkoon. Taimia voi aluksi nostella muutamaksi tunniksi ulos tai viileälle kuistille. Kasvihuoneen, lavan tai kuistin omistaja voi hyödyntää valoisia ja viileitä tiloja säiden salliessa.

Hallaharson ja kupujen alle muodostuu ulkoilmaa lämpimämpi ja kosteampi pienilmasto, joka edesauttaa taimien sopeutumista. Erilaiset läpinäkyvät muoviastiat ja pohjastaan leikatut pullot suojaavat tuulelta ja nopeuttavat juurtumista.

Ennen lopullista istutusta ulos taimipaakut on hyvä kastella lannoiteliuoksella. Tätä kutsutaan starttilannoitukseksi.

Istutettaessa turve- ja paperiruukun pinnan pitää jäädä hieman mullanpinnan alle, sillä muuten ruukunpinta ja sitä mukaa koko juuripaakku kuivuvat. Kuivuneen seinämän vastus on niin kova, että juuret eivät pääse sen läpi.

Lue myös  tämän jutun toinen osa >


Harsot ja peitteet ovat tarpeen kasvihuoneissa, joissa ei ole tehokasta lämmitystä.

Monta tapaa karaista

Esikasvatettujen, varsinkin lämpimässä ja kosteassa ilmassa kasvaneiden taimien solukko on löyhää ja vetistä. Kun kasvit viedään ulkoilmaan, olosuhteiden raju muutos, tuuli, kuivuus, viileys ja paahde stressaavat niitä. Tästä syystä taimet karaistaan eli totutetaan vähitellen ulkoilmaan.

Karaisu kestää muutamasta päivästä viikkoon. Taimia voi aluksi nostella muutamaksi tunniksi ulos tai viileälle kuistille. Kasvihuoneen, lavan tai kuistin omistaja voi hyödyntää valoisia ja viileitä tiloja säiden salliessa.

Hallaharson ja kupujen alle muodostuu ulkoilmaa lämpimämpi ja kosteampi pienilmasto, joka edesauttaa taimien sopeutumista. Erilaiset läpinäkyvät muoviastiat ja pohjastaan leikatut pullot suojaavat tuulelta ja nopeuttavat juurtumista.

Ennen lopullista istutusta ulos taimipaakut on hyvä kastella lannoiteliuoksella. Tätä kutsutaan starttilannoitukseksi.

Istutettaessa turve- ja paperiruukun pinnan pitää jäädä hieman mullanpinnan alle, sillä muuten ruukunpinta ja sitä mukaa koko juuripaakku kuivuvat. Kuivuneen seinämän vastus on niin kova, että juuret eivät pääse sen läpi.

Lue myös  tämän jutun toinen osa >

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.