Metsäruusu (Rosa majalis) Yleisin luonnonvarainen ruusumme ja sitä on paikoin siirrettyluonnosta pihoihinkin.

Muutamat niistä on tuotu meille jo Venäjän vallan aikana 1800-luvullaja 1900-luvun alussa,kuten venäjän-(R. glabrifolia), punalehti-(R. glauca) ja kanadanruusu (R. blanda). Ei ole selvää, onko ne tuotu meille varta vasten koristepensaiksi vai ovatko ne olleet viljelyssä alun perin pelkästään perusrunkoruusuina. Etelä-ja Keski-Euroopassa luontainen punalehtiruusu on säilynyt ja viihtynyt meillä niin hyvin, että sitä on tavattu Keski-Suomessa saakka luontoon villiytyneenä. 1900-luvun jälki-puoliskolla on otettu yleiseen viljelyyn karoliinan-(R. carolina) ja kiiltoruusu (R. virginiana). Näillä nimillä tunnetut ruusut ovat kuitenkin useimmiten niiden ris-teymää, marianruusua (R. x obovata).

Muita luonnonruusuja on kasvatettu meillä pääasiassa kasvitieteellisissä puutarhoissa ja arboretumeissa. Mm. Helsingin ja Oulun yliopiston kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmissa on runsaasti ruusulajeja. Ruusujen siemeniä on saatu eri puolille pohjoista pallonpuoliskoa tehdyiltä siementenkeräysmatkoilta sekä tilattu muiden maiden kasvitieteellisistä puutarhoista.

Useimmat luonnonruusut ovat käyttökelpoisia pensaita moniin tarkoituksiin puutarhoissa, puistoissa ja puistometsissä. Luonnonruusupensaat ovat yleensä tiheitä, reheviä ja säännöllisen muotoisia. Vaikka kukinta kestää lyhyen ajan, se on runsas ja komea. Syksyllä pensaita koristavat kauniit kiulukat, joita voidaan käyttää taloudessa hyödyksi. Lisäksi lehtien syysväritys on usein loistava.

Kotimaiset luonnonruusut

Kotimaisia luonnonruusujamme, karjalanruusua (R. acicularis), metsäruusua (R. majalis), koiranruusua (R. canina), orjanruusua (R. dumalis), iharuusua (R. mollis) ja okaruusua (R. sherardii), kasvatetaan vain harvoin puutarhoissa ja puistoissa. Maaseudulla karjalan- ja etenkin metsäruusua on toisinaan siirretty luonnosta pihapiirin koristeeksi.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Suomalainen ruusukirja (© Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009, ISBN 978-951-31-4793-8). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi