Metsäruusu

Rosa majalis, syn. R. cinnamomea, ruots. kanelros

Metsäruusu muistuttaa karjalanruusua, mutta eroaa siitä mm. piikitykseltään. Metsäruusulla on neulamaisten piikkien lisäksi leveätyvisiä, käyriä piikkejä, jotka puuttuvat karjalanruusulta. Lisäksi kukkaperä on aina kalju ja kiulukka pieni ja pallomainen tai hieman litistyneen pallomainen eli naurismainen.

Metsäruusukin muodostaa juurivesoja, mutta ei aivan yhtä runsaasti kuin karjalanruusu. Lehdykät ovat alta tiheäkarvaisia. Näiden kahden ruusun erottaminen toisistaan vaatii jonkin verran harjaannusta ja useiden tuntomerkkien huomioon ottamista.

Metsäruusu kukkii pari viikkoa karjalanruusun jälkeen. Tieteellinen nimi majalis viittaa toukokuuhun, jolloin metsäruusu kukkii Keski-Euroopassa. (cinnamomea taas tarkoittaa kanelinväristä ja viittaa oksien väriin.) Lehtien syysväri on varsin komea, oranssinkeltainen ja punertava.

Metsäruusu kasvaa Pohjois- ja Keski-Euroopasta Keski-Siperiaan Baikaljärven tienoille asti ulottuvalla alueella. Suomessa se on yleisin luonnonruusuja kasvaa koko maassa, paitsi Lapissa vain harvinaisena ja Enontekiön Lapista se puuttuu kokonaan. Kasvupaikat ovat tuoreita tai kosteita lehtomaisia metsiä tai lehtoja. Metsäruusua tapaa myös kuivemmilla paikoilla, joilla pensas jää matalaksi. Metsänreunoissa, kiviraunioissa ja muilla avoimilla paikoilla kasvavat pensaat kukkivat runsaimmin.

Kuva yllä: Metsäruusu (Rosa majalis) on yleisin luonnonvarainen ruusumme ja sitä on paikoin siirretty luonnosta pihoihinkin. Pensasistutuksiin se on yhtä sopiva kuin monet niistä ulkomaisista ruusuista, joita meille tuodaan. Vasta viime vuosina taimitarhat ovat alkaneet lisätä metsäruusun taimia. (Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Kaisaniemi.) 


Mökinruusu Mökinruusua (’Foecundissima’) näkee maaseudulla vanhoissa pihoissa.

Maaseudulla on monin paikoin siirretty metsäruusuja luonnosta pihoihin jo kauan. Nykyään taimitarhat lisäävät metsäruusua, ja taimia on saatavana taimimyymälöistä. Puutarhassa metsäruusu muodostaa usein komeita, tiheitä, parimetrisiä kasvustoja ja voi vain ihmetellä, miksi sitä ei meillä käytetä yleisesti julkisilla viheralueilla. Ehkä syynä on lyhyt kukinta-aika. Metsäruusu on koko maassa talvenkestävä, kunhan käytetään kotimaista alkuperää olevia taimia. Se menestyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla tuoreessa, ravinteikkaassa maassa. Sitä voi käyttää pensaikoissa, puistometsissä ja suojapensaana. Kerrannaiskukkaiset lajikkeet sopivat yksittäispensaiksikin.

Metsäruusun kerrannaiskukkaisia lajikkeita on viljelty Keski-Euroopassa jo 1500-luvulta lähtien. Meillä on viljelyssä vähintään kolmea kukiltaan toisistaan eroavaa lajiketta. Yleisin niistä on mökinruusu (’Foecundissima’, ruots. fylld kanelros), jota tapaa paikoitellen Etelä- ja Keski-Suomesta vanhoista pihoista. Sitä lisätään taimitarhoissa. Mökinruusun pienehkö, vaaleanpunainen kukka on litteä, tiheästi kerrannainen ja yksittäiset terälehdet ovat melko leveitä. Mökinruusu, kuten muutkin kerrannaiskukkaiset metsäruusulajikkeet, aloittaa kukinnan yleensä vasta kesäkuun lopulla ja kukkii 3-4 viikkoa eli paljon kauemmin kuin luonnon metsäruusu.

Kuva yllä: Metsäruusun kerrannaiskukkaista lajiketta mökinruusua (’Foecundissima’) näkee maaseudulla vanhoissa pihoissa. Se on yhtä talvenkestävä kuin metsäruusu. Mökinruusun kukinta kestää selvästi pitempään kuin yksinkertaiskukkaisten luonnonruusujen kukinta.


Tornionlaaksonruusu (Rosa majalis ’Tornedal’) on nykyäänkin yleinen Pohjois-Suomen pihoilla.

Pohjois-Suomen puutarhoissa viljelty sikäläinen lajike, tornionlaaksonruusu (’Tornedal’, ruots. tornedalsros), on samantapainen kuin mökinruusu, mutta kukan keskustan terälehdet ovat hieman terävämpiä ja kapeampia sekä kukkiva oksapiikitön. Mikkelin Otavasta erään vanhan talon pihasta on löytynyt kolmas kanta, ’Ukkeli’, jonka kukan keskustan keltaiset heteet ovat selvästi näkyvissä.

Todennäköisesti Suomesta on löydettävissä muitakin hieman toisistaan poikkeavia, kerrannaiskukkaisia metsäruusukantoja. Niitä on kerätty kokoelmaksi Piikkiöön MTT:n puutarhatuotannon tutkimusyksikköön vertailuja varten, jotta löydettäisiin käyttö-ja koristearvoltaan parhaat kannat. Muualla Euroopassa ruusukokoelmissa on nähtävänä monia kerrannaiskukkaisia metsäruusulajikkeita.

Vienan Karjalasta on tavattu suurikasvuista metsäruusua, joka kukkii hyvin runsaasti yksinkertaisin kukin ja jolla on isot kiulukat. Vielä ei ole selvitetty, onko se metsäruusun ja jonkin toisen ruusun risteymä vai jokin erityisen komea, luonnosta löydetty ja viljelyyn otettu metsäruusun kanta.

Kuva yllä: Jo 1700-luvulla ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre-Louis Moreau de Maupertuis ihaili Lapin hehkuvia ruusuja. Tornionlaaksonruusu (Rosa majalis ’Tornedal’) on nykyäänkin yleinen Pohjois-Suomen pihoilla.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Suomalainen ruusukirja (© Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009, ISBN 978-951-31-4793-8). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi