Peuralinnan punainen puolitoistakerroksinen puutalo Helsingin Länsi-Käpylässä ja sen rehevä pihapiiri tulivat Miralle rakkaiksi jo lapsena, kun mummo opasti häntä puutarhanhoidon salaisuuksiin, luonnon kasvien hyödyntämiseen ja kaiken käyttökelpoisen kierrättämiseen.

Samasta talosta tuli myöhemmin Miran perheen koti. Puutarhaharrastus jatkui, ja rehevä pihapiiri kunnioittaa talon alkuperäistä tyyliä. Rakkaus luontoon ja mielenkiinto kasveja kohtaan on siirtynyt myös Miran molemmille tyttärille: toisesta tuli puutarhuri ja toisesta puistometsuri. Nyt Mira asuu taloaan kahden siamilaisen kissansa kanssa.

Kultasade
Komea kultasade on kukkiessaan ilahduttanut ohikulkijoitakin jo 30 vuotta.

Kukkaloistoa
Satumaassa kukkivat kilpaa keskikesällä päivänkakkara, vuohenkello, ukonhattu, palavarakkaus ja muut vanhan ajan perennat.

 

Pihasireeni
Vanhan puuaidan vieressä on aina kukkinut pihasireeni, joka tuo joka vuosi puutarhaan tutun kesän tuoksun.

Puutalo ja luonnonmukainen puutarha

Varsinainen Puu-Käpylä sijaitsee hieman idempänä kuin Peuralinnan talo. Alueelle nousi 1920-luvulla neljän perheen kansan-asuntoja laajoine pihapiireineen. Aivan uudentyyppiselle asemakaavalle ja puutaloille haettiin mallia Englannista. Pihoista haluttiin suuria, jotta niillä oli tilaa kasvattaa sekä hyöty- että koristekasveja, istuskella yhdessä ja antaa lasten leikkiä. Arkkitehti Martti Välikangas suunnitteli juuri kaavoitetulle alueelle kymmeniä kaksikerroksisia puurakennuksia.

Samalla vuosikymmenellä alkoi Puu-Käpylän lähelle nousta myös yhden perheen taloja. Johtavat arkkitehdit olivat tässä vaiheessa jo hylänneet huvilarakennusten hienoudet ja etsivät uusia ideoita talonpoikaistyylistä. Heidän mielestään yksinkertaiset rakennukset ilman pitsikoristeita sopivat paremmin suomalaiseen ympäristöön. Tällaisia puutaloja nousi myös Länsi-Käpylään.

 

Vuohenkilvet ja narsissit kukkivat
Koristelammen reunalla kukkivat keväällä narsissit ja vuohenkilvet ennen saniaisten tuuhettumista.

Samaa tyyliä edustaa myös Peuralinnan talo, jonka ympärillä on viehättävä, luonnonmukainen puutarha. Luonnonmukaisuus ei suinkaan tarkoita hoitamattomuutta, sillä Mira puuhailee puutarhassaan kesällä päivittäin. Talvella lumituiskut pitävät huolen hyötyliikunnasta.

”Olen halunnut säilyttää pihassa samanlaisen tunnelman hiekkakäytävineen, perennapenkkeineen ja yrttitarhoineen kuin mummoni aikana. Vanhan talon ympärille sopivat parhaiten talon aikakaudelle tyypilliset kasvit. Mummolta sain paljon oppeja, joita olen voinut hyödyntää omassa elämässäni – esimerkiksi sen, miten erilaisia yrttejä voi viljellä itse ja jopa rikkaruohoja käyttää ravinnoksi. Kävimme yhdessä marjassa ja sienessä ja keräsimme niityiltä teeainekset.”


Samat jalopionit ja muut ikivanhat pionilajikkeet ovat kukkineet pihapiirissä jo vuosikausia. Ne sopivat myös leikkokukiksi.

Kukkapenkkien perustaminen ja perennojen jakaminen

Mira on käsistään taitava. Hänen kättensä jälki näkyy monessa. Jatkuvasti on uutta tekeillä, ja ompelukone surraa erilaisia tekstiilitöitä. Kesän käsitöihin kuuluu lähinnä pihapiirin hoito, kuten keväinen perennojen jakaminen, uusien kukkapenkkien perustaminen, syksyinen sipulikasvien istuttaminen ja pienen hyötytarhan vaaliminen sekä hedelmä- ja marjatarhasta saadun sadon säilöminen.

”Olen jakanut peruskasveja ja saanut paljon uusia taimia. Niistä on riittänyt uusia alkuja myös ystäville ja naapureille. Kasveja on todella paljon. Aikaisemmin minulla oli suuritöisiäkin lajeja, mutta nyt vaalin sellaisia, jotka varmasti viihtyvät. Kasvit saavat levitä ja tuoda omaan satumaahani väriä ja rehevyyttä.”

”Erityisesti rakastan isoäitini aikaisia lajeja. Puutarhurityttäreni toi minulle muun muassa jaloruusuja, mutta kieltäydyin ottamasta niitä, koska ne eivät ole minun juttuni, kuten ihanasti kukkivat vanhat ruusupensaat, jotka eivät juuri kaipaa hoitoa”, Mira kertoo. Jo vuosia kukkineita puita ja pensaita ovat monenlaisten ruusupensaiden lisäksi liilat ja valkoiset pihasireenit, jasmiinipensaat, oratuomipihlajat, omena-, luumu- ja kirsikkapuut.

Kaariportti villiviinimajan katveessa
Kurkistus kaariportin taakse. Villiviinimajan viileässä katveessa jaksaa istuskella kovallakin auringonpaisteella.

Vanhaan pihaan sopivia lajeja ovat myös myski- ja ruusumalva, alppiruusu, unikko, hopeahärkki, palavarakkaus, iiris, erilaiset liljat, vuohenkello, vuorikaunokki, päivänlilja, jalokallioinen, suikeroalpi, röyhytatar, suopayrtti, sormustinkukka, kuunlilja sekä iltaisin ihanalta tuoksuva illakko. Köynnöskasveista ovat talon seinustaa jo vuosia kaunistaneet villiviinit, köynnöskuusamat, kotimaiset luonnonkärhöt ja elämänlanka, joka tahtoo levitä liikaakin, ellei sitä pidä kurissa.

Mira kertoo, miten eräässä penkissä kukkineet ikivanhat pionit lopettivat yllättäen kukintansa, joten hän päätti kaivaa ne ylös ja antaa taimia naapurillekin kokeiltavaksi. Ei aikaakaan, kun aidan toisella puolella pionit kukkivat innoissaan, vaikka sanotaan, ettei pionia pitäisi siirrellä.

Miran mielestä on mielenkiintoista seurata, miten jotkin yksittäiset kasvit eivät millään menesty omassa pihassa, vaikka saman lajin toinen taimi voi kukkia vuosikymmeniä. Tällainen on yli 30 vuotta kukkinut kultasadepuu, jota ei tarvitse leikata. Se ei kestä kovia pakkasia, mutta kukkii vuodesta toiseen.

Unikot
Idänunikon hellyttävät nuput (vasemmalla) odottavat kukkimisvuoroaan. Idänunikot leviävät itsestään ja kukkivat kesä-heinäkuussa omana ryhmänään (oikealla). Ne ovat oikeaoppisia vanhan pihan kaunottaria.

Puutarha kukkimaan keväästä syksyyn

Omenapuiden alla ja pihapensaiden juurella riittää väriä keväästä lähtien, kun sinililja leviää kukkamattona, sillä se on saanut siementää rauhassa. Kevään kaunottariin kuuluvat myös helmililja, lumikello, eriväriset krookukset, pääsiäislilja ja narsissi.

Syksyisin Mira on lisännyt uusia sipuleita, kuten krookuksia ja tulppaaneita. Jo tulppaanien kukkiessa avautuvat ensimmäiset perennat, kuten hopeahärkki, vuorenkilpi, keltainen vuohenjuuri ja ikivanhat erilaiset unikot.

Kesän edistyessä perennojen laji- ja värivalikoima kasvaa entisestään, ja jo kesäkuussa ryytitarhan tuoksuvat kukat houkuttelevat perhosia ja kimalaisia. Yrttejä Mira taittaa tuoksuksi kukkapuketteihin ja kuivattaa niiden oksia aromiksi talvea varten.

Ryytitarhassa on myös syötäviä kukkia, kuten krassia, hunajakukkaa, kurkkuyrttiä sekä maan typpivaroja lisäävää apilaa ja auringonkukkaa. Perusmausteiden valikoimaan kuuluvat lipstikka, erilaiset mintut, sitruunamelissa, ruohosipuli, persilja, ilmasipuli, valkosipuli, kirveli, mustajuuri ja raparperi.

Miran puutarhan kukkaloisto jatkuu vielä myöhään syksyllä, kun ruskan sävyttämässä pihapiirissä hehkuvat punatähkä, kultapiisku, kultapallo, nauhus, syysleimu ja asteri.