Pikkutalviota ja hopeatäpläpeippiä

 
Yhtä lailla peittokasveja tarvitaan puiden ja pensaiden alla puutarhan varjoisilla ja puolivarjoisilla paikoilla. Kun puu- ja pensasvyöhyke ja kukkavyöhyke ovat keväällä lukuisten kevätpeittokasvien ja myöhemmin muiden peittokasvien verhoamia, puutarha on varsin helppohoitoinen. Yleensä ei vain ole totuttu siihen, että puutarhassa kasvaisi sekaisin monenlaisia kasveja. Mutta vain tällä tavoin saadaan ekologisesti vahvoja puutarhakasviyhdyskuntia.

Peittokasveiksi on valittava tarkoin kyseiseen kasvupaikkaan sopivat lajit. Useimmat peittokasvit viihtyvät varjoisilla tai puolivarjoisilla paikoilla. Kaikkein paahteisimmille, ohutmultaisille paikoille peittokasveiksi sopivat monet maksaruohot ja muut mattomaiset kivikkokasvit. Kuvassa varjoisen paikan peittokasveina mm. pikkutalviota (Vinca minor), hopeatäpläpeippiä (Lamium maculatum) ja rönsytiarellaa (Tiarella cordifolia) rakennuksen pohjoispuolella puun alla.

Peittokasvit ovat monissa maissa olleet jo pitkään suosittuja

Meikäläisiin puistoihin ja puutarhoihin ne vasta tekevät tuloaan. Usein ne istutetaan aurinkoisille paikoille hyvään maahan. Useimmat peittokasvit ovat kuitenkin lehtokasveja ja menestyvät vain jos kasvupaikka on riittävän varjoinen. Eräät peittokasvilajit menestyvät puutarhan synkimmässäkin varjossa. Sen sijaan mikään peittokasvi ei menesty aurinkoisella paikalla hyvässä, runsasmultaisessa maaperässä, sillä luonnossa ei sellaisilla kasvupaikoilla ole peittokasveja. Avoimet, aurinkoiset paikat hyvässä maaperässä ovat heinäkasvien ja peltorikkakasvien parasta kasvualustaa, eikä mikään maanpeitekasvi pärjää niille sellaisilla paikoilla. Lisäksi alkuaan varjoisten paikkojen kasveina peittokasvit ovat arkoja auringon paahteelle.

On toki myös kuivien ja paahteisten paikkojen peittokasveja, mutta silloin pitää kasvualustan olla mahdollisimman laiha ja ohut. Sellaisilla paikoilla menestyvät esimerkiksi kuivuutta sietävät särmä-, valko- ja keltamaksaruoho, kissankäpälä, ketoneilikka, kangasajuruoho, rohtotädyke. Parin senttimetrin hiekkakerroksessa kattopuutarhoissa on pystytty kasvattamaan maksaruohoja, jotka kukkivat komeasti ja pysyvät vihreinä kovimmallakin helteellä. Kasvualustan pitääkin olla ohut, jotta esimerkiksi tuulen mukana tulleet koivun, raidan, heinien ja muiden rikkakasvien siementaimet kuihtuvat heti idettyään.

Peittokasvit ovat suureksi siunaukseksi puutarhan puille, pensaille ja perennoille. Erityisen tärkeitä ne ovat kun istutetaan arkoja, meillä huonosti menestyviä kasveja. Peittokasvien alla maa pysyy kuohkeana ja ilmavana, mikä on useimpien puutarhakasvien menestymisen edellytys. Myöskään maa ei jäädy syvään, joskus ei ollenkaan tuuhean peittokasvikasvuston alla. Ainavihantien kasvien, kuten alppiruusujen ja arkojen havupensaiden alla peittokasvit ovat erityisen hyödyllisiä.

Oikean peittokasvin valinta on vaikeata

Jos istutetaan suuri ala yhtä ja samaa peittokasvia, eikä se jostain syystä menestykään, vahinko on melkoinen. Tämän vuoksi kannattaa aina istuttaa vähintään 3-5 lajia sekaisin, ei vuorotellen, vaan kutakin muutaman kappaleen tai neliön ryhminä istutuksen koon mukaan. Peittokasvit ovat edullisia hankkia isompinakin määrinä ja niitä on helppo jakaa myöhemmin, sillä niiden tarve on suuri. Jokaisessa puutarhassa on koriste- ja hedelmäpuita, marjapensaita, pensasaitoja, perennaistutuksia, ruusuryhmiä jne., joiden alle tarvitaan runsaasti peittokasveja.

Kevätpeittokasvit ovat keväisen lehdon kasveja, jotka kukkivat aikaisin ja kuihtuvat kukittuaan. Niitä ovat esimerkiksi valko- ja keltavuokko, iso- ja pienikäenrieska, pystykiurunkannus ja mukulaleinikki. Niillä on tärkeä tehtävä puutarhassa. Keväällä puutarhassa on monin paikoin mustaa multaa näkyvissä. Tuulen mukana on kaikkialle tullut rikkakasvien, etenkin heinien siemeniä. Kevätpeittokasvit estävät rikkakasvien siementen itämistä ja taimien kehittymistä peittäessään nopeasti maanpinnan vihreällä vaipallaan ennen kuin muut kasvit kasvavat.

Kevätpeittokasveista saadaan kukkaloistoa koko puutarhaan. Vaikka niitä on esimerkiksi kukkavyöhykkeessä kaikkialla, ne eivät estä muiden, myöhemmin kehittyvien perennojen kasvua. Nehän kuihtuvat kukittuaan ja antavat tilaa muille kasveille. Kevätpeittokasvit menestyvät kaikkein synkimmässäkin varjossa, sillä ne kukkivat aikaisin, ennen kuin puut ja pensaat saavat lehtensä.

Maanpeitekasveja puolivarjoisille ja varjoisille paikoille

  • Rentoakankaali (Ajuga reptans)
  • Taponlehti (Asarum europaeum)
  • Kääpiövaleangervo (Astilbe chinensis ’Pumila’)
  • Alaskankleitonia (Claytonia sibirica)
  • Kielo (Convallaria majalis)
  • Tarhavarjohiippa (Epimedium x rubrum)
  • Tuoksumatara (Galium odoratum)
  • Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum)
  • Maahumala (Glechoma hederacea)
  • Keltapeippi (Lamiastrum galeobdolon)
  • Suikeroalpi (Lysimachia nummularia)
  • Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna)
  • Varjoyrtti (Pachysandra terminalis)
  • Rönsytiarella (Tiarella cordifolia)
  • Rönsyansikka (Waldsteinia ternata)
  • Pikkutalvio (Vinca minor)

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Perennat (© Pentti Alanko ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, ISBN 978-951-31-3827-1). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi