Perennojen jakaminen on helppo tapa saada lisättyäperennoja niin että istutuksesta tulisi mahdollisimmanvaikuttava. Jos hankkii kutakin perennaa aluksivain muutaman kappaleen, niitä kannattaa jakaa itsemuutaman vu

Kasvien maasta nostaminen ja perusteellinen jakaminen on ensi sijassa hoitotoimi, mutta lisääminen järjestyy siinä ohessa. Useimmat jalostetut ryhmäperennat täytyy jakaa muutaman vuoden välein ja istuttaa uudestaan, koska muuten kasvu ja kukinta heikkenevät. Myös luonnonperennakasvustot on syytä kunnostaa silloin tällöin, ainakin, jos ne rikkaruohottuvat pahoin tai kasvu huonontuu selvästi.

Pääsäännön mukaan keski- ja loppukesällä sekä syksyllä kukkivat perennat jaetaan varhain keväällä, kun uudet versot ovat kasvunsa alussa. Keväällä ja alkukesällä kukkivat perennat jaetaan puolestaan kukinnan jälkeen tai syyskesällä.

Jaettava kasvi nostetaan maasta niin, että juuret tulevat mukana mahdollisimman ehjinä. Laajasta kasvustosta leikataan lapiolla sopivan kokoisia paakkuja, jotka sitten siirretään sivulle jaettavaksi. Jos kasvusto on hyvin vanhaa, paakut otetaan nuorista, voimakaskasvuista reunaosista ja harventuneet keskiosat heitetään menemään. Löyhäjuuriset perennapaakut hajotetaan kappaleiksi käsin tai pitkäteräisellä veitsellä. Näin jakautuvat mm. useimmat asterit, päivänkakkarat ja piiskut.

Tiukkajuurinen mätäs täytyy nostaa kokonaisena. Ensin kaivetaan juuriston syvyinen vako kasvin ympärille, sitten kammetaan paakku lapiolla ylös. Keskelle isoa paakkua asetetaan kaksi talikkoa seläkkäin ja niiden varsista hetkuttamalla saadaan paakku kahtia ja tarvittaessa useampaankin osaan. Lopuksi jaetaan käsin. Tiukkoja mättäitä muodostavat mm. päivänliljat, kuunliljat ja nauhukset.

Taimeen täytyy jäädä voimakas, terve juuristo ja pari kolme terhakkaa versoa. Monivuotisten rikkakasvien juurakot perataan tarkasti pois. Istutuspaikat on tehtävä valmiiksi etukäteen, jotta pienet jakotaimet pääsevät takaisin multaan ehtimättä kuivua. Useimpien perennalajien jakotaimet kasvavat jo ensimmäisen kesän aikana mukavan kokoisiksi ja ovat parhaimmillaan toisesta kesästä lähtien.

Koko kasvin maasta nostaminen ei tietenkään aina ole tarpeen. Jakotaimia voidaan yksinkertaisesti leikata kasvuston tai mättään reunasta puutarhalapiolla tai irrottaa vaikka käsin. Silloinkin jokaiseen taimeen on jäätävä hyvä juuristo ja vetreitä versoja.

Eräät perennat, mm. lyhtykoiso ja tarha-alpi, leviävät pitkillä, maanalaisilla rönsyillä työntäen uusia versoja ylös maasta hyvinkin kaukana emokasvista. Niitä on helppo kaivaa ylös ja siirtää muualle. Maanpäällisiä rönsyjä kasvattavat puolestaan hopeahärkki, suikeroalpi, rentoakankaali, nukkapähkämö sekä monet muut kivikko- ja peittokasvit. Katkaistu rönsy kotiutuu yleensä nopeasti uuteen kasvupaikkaan, varsinkin jos siinä on juuria jo valmiina.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Perennat (© Pirkko Kahila ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, ISBN 978-951-31-3827-1). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi