Juuripistokkaat otetaan yleensä varhain keväällä, idänunikoille paras ajankohta on kuitenkin kukinnan jälkeen. Paalujuurinen kasvi nostetaan kokonaan maasta ja sen sivujuurista leikataan 5-8 cm:n pituisia pätkiä. Emojuurakko voidaan lopuksi istuttaa takaisin maahan. Vastaavasti suikertavajuurakkoisen perennan kasvustosta kaivetaan paakkuja lapiolla ja paakun mukana nousseet juuret katkotaan pätkiksi. Juuripistokkaat kootaan vaikkapa tyhjän ruukun pohjalle "yläpäät" (lähempänä pääjuurta tai lehtiruusuketta olleet päät) samaan suuntaan.

Juuripistokkaat pistetään hieman vinosti pystyyn ruukkuun tai laatikkoon turvehiekkaseokseen siten, että pistokkaan "yläpää" peittyy noin sentin maa kerroksella. Hyvin ohuet juuret voidaan asettaa vaakasuoraan ja peittää ohuesti. Astiat viedään lavaan tai kasvihuoneeseen ja turve pidetään tasaisen kosteana.

Ennen pitkää pienet versot ilmestyvät maan pinnalle. Liikakastelua on varottava, sillä juuret alkavat kehittyä vasta versojen jälkeen. Kun versot kasvavat reippaasti ja rehevästi, myös juuret ovat kunnolliset ja taimet voidaan siirtää varovasti yksittäisiin ruukkuihin kasvamaan ja myöhemmin kesällä tai seuraavana keväänä "kotitaimistoon".

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Perennat (© Pirkko Kahila ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, ISBN 978-951-31-3827-1). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi