Siemenlisäys voi olla myös antoisa harrastus: innokkaimmat pihatarhurit kasvattavatkin lähes kaikki kasvinsa siemenistä.

Siemenistä monistetaan tavallisimmin luonnonperennoja sekä vähän jalostettuja monivuotiskukkia. Niiden jälkeläiset ovat lähes emonsa kaltaisia. Sen sijaan pitkälle jalostettuja ryhmäperennalajikkeita lisätään vain kasvullisesti, sillä yleensä niiden siemenistä – jos niitä edes muodostuu – kasvaa ulkonäöltään ja viljelyarvoltaan vaihtelevia kasveja, jotka eivät ole enää samaa lajiketta kuin emokasvi. Eräistä ryhmäperennoista, mm. jaloakileijoista ja jaloritarinkannuksista, on tosin saatavissa erikoismenetelmin tuotettuja siemeniä, joista kasvaa lajikeaitoja taimia.

Siemeniä kannattaa itse kerätä omista tai tuttavien hyviksi havaituista, pitkään menestyneistä perennoista sekä tietysti kotimaisista luonnonkasveista. Suurin osa kasveista kypsyttää siemenensä loppukesällä ja syksyllä, mutta monet kevätkukkijat jo kesä-heinäkuussa. Siemenet ovat tuleentuneita, kun ne karisevat itsekseen. Keräyssaaliin annetaan kuivua sanomalehtien päälle levitettynä huoneenlämmössä viikon tai kaksi. Kuivat siemenet pakataan pieniin paperipusseihin, joita varastoidaan viileässä, kuivassa paikassa.

Monivuotiskukkien siemeniä myyvät kotimaiset ja ulkomaiset siemenliikkeet sekä alan yhdistykset. Lajivalikoima on nykyään melkoinen!

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Perennat (© Pirkko Kahila ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, ISBN 978-951-31-3827-1). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi