Kääpiösamettiruusujen ja kesäpäivänhattujen lämmintä loppukesän hehkua Kenkäveron puutarhassa Mikkelissä.

Yhteen sopivat väriyhdistelmät ovat modernin cottage garden -tyylisen kasviryhmän perusta. Tyylin luoja Gertrude Jekyll suosi harmonisia sävyjä, mutta lisäsi kukkapenkkeihin myös muutamia säväyttäviä vastaväriyhdistelmiä. Näin kokonaisuudesta tuli tasapainoinen ja se näytti yksityiskohtaisen tarkasta suunnitelmallisuudestaan huolimatta luonnolliselta.

Taiteilija-puutarhuri sovelsi maalaustaiteesta soveltamaansa väriteoriaa äärimmilleen, mutta sen suora jäljittely nykypuutarhoissa vaatisi melkoisia ponnisteluja eikä edes liene kovin tarkoituksenmukaista. Tärkeintä on ymmärtää värien ja väriyhdistelmien merkitys tunnelman luomisessa.

Toisiaan lähellä olevat pastellinsiniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt luovat ilmavuutta ja rauhoittavaa raikkautta, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat antavat mielikuvan voimasta ja energisyydestä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvanvärisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa.

Cottage garden -tyyli soveltuu myös pieneen pihaan. Esimerkiksi jos kukkapenkissä on vain kirkkaanvärisiä kukkijoita, sen taustalle kannattaa istuttaa tummasävyisiä lajeja. Harmaa- ja valkosävyiset lajit puolestaan tulevat hyvin esille, kun niiden ympärille tuo oransseja kukkijoita. Terassin ympärille saa cottage garden -tunnelmaa istuttamalla yhdelle puolelle vihreitä lehtiperennoja ja toiselle harmaalehtisiä lajeja pinkkien ja liilojen kukkijoiden joukkoon.


Särkynytsydän ja ’Marjorie’-tulppaani ovat herkkä alkukesän pari.

Yhteen sopivat väriyhdistelmät ovat modernin cottage garden -tyylisen kasviryhmän perusta. Tyylin luoja Gertrude Jekyll suosi harmonisia sävyjä, mutta lisäsi kukkapenkkeihin myös muutamia säväyttäviä vastaväriyhdistelmiä. Näin kokonaisuudesta tuli tasapainoinen ja se näytti yksityiskohtaisen tarkasta suunnitelmallisuudestaan huolimatta luonnolliselta.

Taiteilija-puutarhuri sovelsi maalaustaiteesta soveltamaansa väriteoriaa äärimmilleen, mutta sen suora jäljittely nykypuutarhoissa vaatisi melkoisia ponnisteluja eikä edes liene kovin tarkoituksenmukaista. Tärkeintä on ymmärtää värien ja väriyhdistelmien merkitys tunnelman luomisessa.

Toisiaan lähellä olevat pastellinsiniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt luovat ilmavuutta ja rauhoittavaa raikkautta, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat antavat mielikuvan voimasta ja energisyydestä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvanvärisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa.

Cottage garden -tyyli soveltuu myös pieneen pihaan. Esimerkiksi jos kukkapenkissä on vain kirkkaanvärisiä kukkijoita, sen taustalle kannattaa istuttaa tummasävyisiä lajeja. Harmaa- ja valkosävyiset lajit puolestaan tulevat hyvin esille, kun niiden ympärille tuo oransseja kukkijoita. Terassin ympärille saa cottage garden -tunnelmaa istuttamalla yhdelle puolelle vihreitä lehtiperennoja ja toiselle harmaalehtisiä lajeja pinkkien ja liilojen kukkijoiden joukkoon.


Jättipoimulehden ja kultatesman lehtimuodot ja värit täydentävät toisiaan.

Gertrude Jekyll suositteli istuttamaan kasvit pitkiin ja kapeisiin aaltomaisiin raitoihin, jotka limittyvät toistensa ohi kuin rantaan iskeytyvät aallot. Istutustapaan on hyvin käytännöllinen syy: se tuo kukassa olevat lajit hyvin esille, mutta kätkee kukintansa päättäneet tai vielä kukkimattomat lajit.

Osa lajeista on kuitenkin parhaimmillaan yksittäiskasveina. Tällaisia ovat esimerkiksi mooseksenpalavapensas, pionit ja pensasruusut. Jekyllmäiseen tyyliin kuuluu myös sirotella tiettyjä lajeja, kuten madonnanliljaa, epäsäännöllisen säännöllisesti raitojen lomaan tuomaan ilmavuutta.

Cottage gardenissa kauden aloittavat kookkaat sipulikukat, narsissit ja tulppaanit, joita kannattaa istuttaa satoja tai jopa tuhansia, jotta ne antavat riittävän runsaan mattomaisen vaikutelman. Loppusyksystä väriä saa isokokoisilla perennoilla ja kärhöillä, kuten viini-, jalo- ja kiinankärhöillä. Myös monet yksivuotiset lajit, esimerkiksi tulikruunu, kesä- ja kiinanneilikka sekä kaunokainen, jatkavat kukintaansa usein pakkasiin asti.

Kukkapenkkiä suunnitellessa on syytä ryhmitellä samoihin aikoihin kukassa olevat lajit vierekkäin, sillä näin ne täydentävät toinen toisiaan ja katse kiinnittyy kukkivaan värirykelmään eikä harhaile kohti siellä täällä kukkivia kasveja. Myös kukintojen muotoon kiinnitetään huomiota. Pyöreäkukkaisen lajin vieressä pystykukintoinen kasvi tuo sopivaa jännitettä, kun taas monivärisessä kukkapenkissä samanlaiset muodot tuovat harmoniaa.


Tummanpuhuvat leijonankidat sekä reunuspäivänkakkarat värittävät kukkapenkkiä Mikkelin Kenkäverossa pitkälle syksyyn.

Gertrude Jekyll suositteli istuttamaan kasvit pitkiin ja kapeisiin aaltomaisiin raitoihin, jotka limittyvät toistensa ohi kuin rantaan iskeytyvät aallot. Istutustapaan on hyvin käytännöllinen syy: se tuo kukassa olevat lajit hyvin esille, mutta kätkee kukintansa päättäneet tai vielä kukkimattomat lajit.

Osa lajeista on kuitenkin parhaimmillaan yksittäiskasveina. Tällaisia ovat esimerkiksi mooseksenpalavapensas, pionit ja pensasruusut. Jekyllmäiseen tyyliin kuuluu myös sirotella tiettyjä lajeja, kuten madonnanliljaa, epäsäännöllisen säännöllisesti raitojen lomaan tuomaan ilmavuutta.

Cottage gardenissa kauden aloittavat kookkaat sipulikukat, narsissit ja tulppaanit, joita kannattaa istuttaa satoja tai jopa tuhansia, jotta ne antavat riittävän runsaan mattomaisen vaikutelman. Loppusyksystä väriä saa isokokoisilla perennoilla ja kärhöillä, kuten viini-, jalo- ja kiinankärhöillä. Myös monet yksivuotiset lajit, esimerkiksi tulikruunu, kesä- ja kiinanneilikka sekä kaunokainen, jatkavat kukintaansa usein pakkasiin asti.

Kukkapenkkiä suunnitellessa on syytä ryhmitellä samoihin aikoihin kukassa olevat lajit vierekkäin, sillä näin ne täydentävät toinen toisiaan ja katse kiinnittyy kukkivaan värirykelmään eikä harhaile kohti siellä täällä kukkivia kasveja. Myös kukintojen muotoon kiinnitetään huomiota. Pyöreäkukkaisen lajin vieressä pystykukintoinen kasvi tuo sopivaa jännitettä, kun taas monivärisessä kukkapenkissä samanlaiset muodot tuovat harmoniaa.


Kukkapenkki kannattaa suunnitella niin, että samaan aikaan kukkivat lajit ovat lähellä toisiaan. Siniset kurjenmiekat lisäävät idänunikkojen hehkua Gertrude Jekyllin suunnittelemassa puutarhassa Upton Greyssä Englannissa.

Monilajinen kukkapenkki näyttää hyvältä, kun kasvit sijoitetaan niin, että yhden päättäessä kukintansa vieressä oleva laji kasvaa sen tilalle. Gertrude Jekyll istutti usein morsiusharson ympärille idänunikkoja ja köynnöskrassia. Kun unikot kukkivat alkukesästä, morsiusharsot ovat vielä melko matalia. Kukinnan päättyessä morsiusharsot ovat jo kasvaneet suuriksi ja peittävät unikot kasvustollaan. Kun morsiusharsojen kukinta vuorostaan päättyy loppukesästä, ne jäävät köynnöstukea vasten kasvavien köynnöskrassien varjoon.

Tätä menetelmää voi soveltaa monen lajin kohdalla. Muun muassa loppukesästä kukkivat kärhöt peittävät erinomaisesti keskikesän perennoja.

Kukkapenkkiin saa rytmiä ja elävyyttä erikorkuisilla kasveilla. Paras vaikutelma syntyy, kun perennojen ja yksivuotisten lajien joukosta kohoaa aika ajoin 1,5-2,5-metrisiä köynnöksiä ohjaamaan katsetta ylöspäin.

Gertrude Jekyll suosi puutarhoissaan köynnösruusuja, mutta suomalaisissa kukkapenkeissä ne kannattaa korvata täällä paremmin menestyvillä kärhöillä ja ruusunätkelmällä. Yksivuotisista lajeista cottage gardenin henkeen sopivat myös tuoksuherne, ruusupapu sekä köynnös- ja kanariankrassi.

Köynnöksiä ohjataan heti alkukesästä kasvamaan niille varattuja köynnöstukia pitkin, joskin erityisesti kärhöt kasvavat hyvin myös saadessaan tukeutua pensasruusuun tai kookkaisiin perennoihin.


Rohtosormustinkukkia Gertrude Jekyll suosi niin kukkapenkeissä, muurien päällä kuin varjoisissa metsäpuutarhoissakin. Tässä se kukkii puolivarjossa yhtä aikaa saksankurjenmiekkojen kanssa.

Monilajinen kukkapenkki näyttää hyvältä, kun kasvit sijoitetaan niin, että yhden päättäessä kukintansa vieressä oleva laji kasvaa sen tilalle. Gertrude Jekyll istutti usein morsiusharson ympärille idänunikkoja ja köynnöskrassia. Kun unikot kukkivat alkukesästä, morsiusharsot ovat vielä melko matalia. Kukinnan päättyessä morsiusharsot ovat jo kasvaneet suuriksi ja peittävät unikot kasvustollaan. Kun morsiusharsojen kukinta vuorostaan päättyy loppukesästä, ne jäävät köynnöstukea vasten kasvavien köynnöskrassien varjoon.

Tätä menetelmää voi soveltaa monen lajin kohdalla. Muun muassa loppukesästä kukkivat kärhöt peittävät erinomaisesti keskikesän perennoja.

Kukkapenkkiin saa rytmiä ja elävyyttä erikorkuisilla kasveilla. Paras vaikutelma syntyy, kun perennojen ja yksivuotisten lajien joukosta kohoaa aika ajoin 1,5-2,5-metrisiä köynnöksiä ohjaamaan katsetta ylöspäin.

Gertrude Jekyll suosi puutarhoissaan köynnösruusuja, mutta suomalaisissa kukkapenkeissä ne kannattaa korvata täällä paremmin menestyvillä kärhöillä ja ruusunätkelmällä. Yksivuotisista lajeista cottage gardenin henkeen sopivat myös tuoksuherne, ruusupapu sekä köynnös- ja kanariankrassi.

Köynnöksiä ohjataan heti alkukesästä kasvamaan niille varattuja köynnöstukia pitkin, joskin erityisesti kärhöt kasvavat hyvin myös saadessaan tukeutua pensasruusuun tai kookkaisiin perennoihin.


Jekyll usein suunnitteli laajoja puutarhoja, joissa rakennusten lähellä tilat olivat arkkitehtonisesti jäsenneltyjä ja loitompana vapaamuotoisempia. Kuvassa Upton Greyn puutarhan ruusuhuone pioneineen, liljoineen ja kannoineen alkukesän asussaan

Tasapainottavia lehtiperennoja

Harmonisen kukkapenkin luomisessa myös lehtevillä perennoilla ja heinillä on tärkeä merkitys. Vihreän eri sävyt tasapainottavat kukkaloistoa ja ennemminkin lisäävät kuin turruttavat aistinautintoja.

Lehteviä lajeja yhdistellään samaan tapaan kuin abstraktia maalausta tekevä taiteilija sommitellessaan teostaan: huomiota kiinnitetään lehtien muotoihin, väreihin ja pintoihin ja siihen, miten ne täydentävät tai korostavat toinen toisiaan. Esimerkiksi ohutversoiset heinät ovat omiaan pyöreälehtisten lajien täydentäjinä ja korkeat heinät, kuten Jekyllin lempiheinä elefanttiheinä, näyttävien tummasävyisten kukkijoiden korostajina.

Kiehtovia lehtimuotoja on esimerkiksi kuunliljoilla, keijunkukilla, kurjenmiekoilla, poimulehdillä, kurjenpolvilla ja tietenkin heinillä. Kirjavalehtisiä lajejakaan ei ole syytä kavahtaa: oikein sijoitettuina ne ovat erinomaisia vaikutelman luojia.

Suunnitelmallisuus onkin yksi Gertrude Jekyllin opettamista hyveistä puutarhanhoitajalle. Kirjassaan Colour Schemes for the Flower Garden hän kehottaa istuttamaan jokaisen kasvin tai kasviryhmän ”vakaasti harkiten ja aina tiettyä tarkoitusta varten, jotta se nivoutuu osaksi harmonista kokonaisuutta.”

Gertrude Jekyll (1843-1932) on yksi tärkeimmistä englantilaiseen puutarhasuunnitteluun vaikuttaneista henkilöistä. Hän aloitti uransa taiteilijana, jota kiehtoivat väriteoriat ja käsityöläisyysaate. Nelikymppisenä hänen näkönsä heikkeni niin paljon, että hän vaihtoi maalaus- ja kirjontatyöt kasveihin ja puutarhanhoitoon.

Erityisesti neiti Jekyllin mieleen olivat talonpoikaispuutarhojen, cottage gardenien, kauniin yksinkertaiset lajit. Hän yhdisteli niitä harkittujen sävyjen ja kukkimisaikataulujen mukaan aaltoileviksi värikudoksiksi, joiden perusteella häntä kutsutaan modernien cottage gardenien äidiksi. Harva hänen suunnittelemistaan puutarhoista on säästynyt jälkipolville. Yksi huolellisimmin entisöidyistä, The Manor House, sijaitsee Upton Greyn kylässä Hampshiressä Englannissa.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.