Kukkavyöhykkeessä voi olla värikäsoksaisia pensaita, kuten kelta-, veri– ja korallikanukoita. Kun ne leikataan joka kevät, ne eivät kasva isoiksi ja sopivat hyvin perennojen ja yksivuotisten kanssa. Kukka- ja pensasvyöhykkeeseen voi istuttaa myös sellaisia kukkivia pensaita, joiden kukinnot tai hedelmystöt ovat kuivina näyttäviä talvellakin, esimerkiksi pallohortensiaa.

Varsinkin Etelä-Suomen rannikkoalueella talvi on usein vähäluminen. Ellei talvea ole otettu huomioon kasveja valittaessa, on vaikutelma ankea syksystä kevään tuloon saakka. Mutta jos maanpinta pensaiden ja puiden alla ja kukkavyöhykkeessä on talvi- ja ainavihantien peittokasvien peitossa, näkymät ovat paremmat. Useimmat peittokasvit ovat joko ainavihantia tai ainakin talvivihantia (”talvivihreitä”), eli niiden lehdet pysyvät vihreinä kevääseen, jolloin uudet lehdet puhkeavat.

Koristeheinät ovat tärkeitä myös talvisen kukkavyöhykkeen kasveina joko yksittäin tai isompina ryhminä. Kuihtuneita korsia ei pidä leikata syksyllä, koska ne ovat näyttäviä talvellakin kuuran ja lumen niitä kattaessa. Myöskään perennojen varsia ei ole tarpeen katkaista syksyllä. Monilla perennoilla on koristeelliset kukkavarret, kuten eräillä esikoilla, kuunliljoilla, liljoilla ja angervoilla.

Kun kukkien varret jätetään leikkaamatta syksyllä, puutarha näyttää kauniimmalta ja luonnollisemmalta talvella. Tosin eräiden ryhmäperennojen kuihtuneet varret eivät ole kovinkaan kauniita, mutta monet niistäkin talvehtivat paremmin, jos varret jätetään leikkaamatta syksyllä. Keväällä niistä ei ole paljon enää jäljelläkään kompostiin vietäväksi. Varsien leikkaamista on vältettävä senkin vuoksi, että monet linnut hakevat niistä siemeniä talvella ravinnoksi. Tietenkin on olemassa siivousintoilijoita, joiden mielestä puutarha näyttää epäsiistiltä, jos sieltä ei ole syksyllä leikattu kuihtuneita varsia!

Kukkavyöhykkeen matalilla kääpiöhavupuilla ja -pensailla on tärkeä merkitys syksystä kevääseen. Niillä saadaan vihreyttä ja vaihtelua talviseen puutarhaan. Ei olekaan mikään ihme, että ne ovat suosittuja Keski-Euroopan puutarhoissa, joissa lunta on harvoin. Kääpiöhavupensaita kannattaisi istuttaa meilläkin nykyistä enemmän, sillä usein ainakin Etelä-Suomessa lunta on niukasti tai se tulee myöhään. Meillä istutetaan yleensä vain vähemmän suositeltavaa, isokasvuista vuorimäntyä, mutta on muistettava, että havupensaat ovat näyttäviä vasta kun useita lajeja ja lajikkeita on istutettu samaan ryhmään. Muutaman kääpiökatajan, kääpiövuorimännyn ja pallotuijan vierellä voi olla pari pilarikatajaa sekä varpumaisia peittokasveja. Kääpiöhavupensaatkaan eivät ole yksittäiskasveja, vaan nekin ovat kauneimmillaan monilajissa istutuksissa ja mieluimmin niin, että kutakin lajia on useita yksilöitä. Kapea pilarikataja yksin keskellä pihaa suorastaan huutaa muita kasveja seurakseen!

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Perennat (© Pentti Alanko ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, ISBN 978-951-31-3827-1). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa