Sormustinkukka. Kuva: futureimagebank.com / Fabian Fogelberg

Aika jakaa perennoja

Oman puutarhan perennaryhmät ovat ehtymättömiä taimipankkeja. Yhdestä taimesta saa parhaassa tapauksessa monta jakotainta jo kolmantena vuonna istutuksesta. Nuorien taimien jakaminen on sitä paitsi tuottoisampaa kuin ikivanhojen, jurottavien kasvien. Jakotaimien kasvu lähtee ripeästi käyntiin ja ne kehittyvät kauniiksi. Hyväkuntoinen, terve juuristo ja runsaat tyvisilmut selittävät vahvan kehityksen.

Perennojen jakaminen onnistuu hyvin elokuussa. Jaetut taimet ehtivät juurtua vielä hyvin ennen talvea, eikä niistä keväällä juuri huomaa eroa pitempään paikallaan kasvaneisiin verrattuna. Jos tiivispaakkuisten kasvien, kuten kuunliljojen ja päivänliljojen jakokohtaa on vaikea muuten löytää, hyvä keino on ensin huljutella vedessä juuret puhtaiksi ja sitten jakaa paakku kahtia ja vielä pienemmiksi osiksi.  Puukko on hyvä ase, käteenkäyvä kirves mainio ja terävä lapiokin kelpaa. Pienet, kaunokaisten eli bellisten ja esikoiden tapaiset, mätäsmäiset, kasvit on helpointa jakaa käsin vääntämällä.

Talvivalkosipuli valmistuu ajoissa

Helppo ja huoleton, siperiasta kotoisin oleva, talvivalkosipuli valmistelee satoaan jo varhain elokuussa. Kun naatit alkavat kellastua ja näyttää nuutumisen merkkejä, on aika tarttua talikkoon. Syvään istutetut kynnet irtoavat hellävaraisimmin, kun talikon piikit työntää kunnolla maahan ja löystyttää maata vähän vääntämällä. Heti noston jälkeen komeat sipulit on mukava huuhtoa puhtaiksi mullasta ja jättää sen jälkeen ilmavasti aurinkoiseen paikkaan muutamaksi päiväksi ja siirtää lopulta huoneenlämpöön kuivumaan. Puhtaita, mullattomia, sipuleita on paljon mukava käsitellä myöhemmin syksyn aikana.

Talvivalkosipulit ovat kasvurytmiltään kaksivuotisia, toisena vuonna ne kasvattavat kukkavarren ja puhkaisevat kukintoonsa itusilmuja tiiviiksi ryppääksi. Hyvän talvivalkosipulikannan voi välillä uudistaa näistä itusilmuista. Vuosien mittaan aina vain kynsistä lisätyt sipulit saattavat jakautua yhä heikommin ja kynsistä tulee jopa liian suuria. Sen sijaan itusilmuista saadaan sopivan kokoista ja hyvää sipulisatoa kahdessa vuodessa. Silmut istutetaan parin viikon kuluttua sadonkorjuusta hajalleen tai riveihin taimimaalle ja peitellään 3-5 sentin syvyyteen. Vuoden kuluttua niistä on kehittynyt pienet, pyöreät yksikyntiset sipulit. Ne nostetaan ylös, kuivatetaan ja istutetaan lokakuussa samalla tavalla kuin valkosipulin kynnetkin, 15 sentin syvyyteen ja 15-20 sentin taimivälein. Talven aikana ne saavat kaipaamansa kylmäkäsittelyn.

Elokuun syyslannoitus tehoaa

Elokuu on parasta syyslannoittamisen aikaa. Typpeä sisältämätön lannoite ehtii silloin liueta hyvin maahan ja kasvit pystyvät vielä käyttämään hyväkseen sen ravinteet. Näin varmistellaan puuvartisten kasvien tuleentumista ja hyvää talvenkestävyyttä. Kun ravinnetila on hyvä, myös seuraavan vuoden kukka-aiheita kehittyy runsaasti. Koristekasveilla se tietää komeaa kukintaa, satokasveilla runsasta ja laadukasta marja- ja hedelmäsatoa.

Typpipitoisia lannoitteita ei pidä enää lainkaan antaa monivuotisille kasveille. Kompostin levityksetkin on parasta siirtää loka-marraskuulle, jotta runsaat ravinteet eivät yllyttäisi kasveja enää jatkamaan kasvuaan.


Orvokkeja hiekkalaatikossa.

Idea

Kuivaa kesän kukat talteen. Hiekkakuivatus on mitä palkitsevinta. Hautaa kakkarat, kellot, ruusut, liljat, orvokit ja muut kesän kukat hienoon, pestyyn ja rutikuivaan hiekkaan hellävaraisesti ja anna kuivaa siellä, kunnes kasvi on rutikuiva. Värit ja muodot säilyvät hienosti hiekkakuivatuksessa.